Toinen selvästi esiintyvä kohta, jossa ensimäinen ja toinen tuleminen ovat toistensa kaltaisia, on yleinen tunne, että vapauttaja on tarpeen ja kansain keskuudessa laajalle levinnyt vaikutus, että pelastus on jollain tavalla pian tuleva — toisien ajatukset näistä asioista lähenevät muutamissa suhteissa totuutta. Mutta joka tapauksessa ovat ne harvat, jotka kykenevät näkemään Pelastajan, ja asettuvat hänen lippunsa alle totuuden palveluksessa. Juutalaisessa elonkorjuussa menivät monet ulos Herraa vastaan sinä aikana, jolloin kaikki "odottivat" häntä (Luuk. 3: 15), hänen syntymänsä aikana, kolmekymmentä vuotta ennen hänen voitelemistansa Messiaaksi hänen virkansa alkaessa: ja samalla tavalla oli myös vastaava odotus ja liike monien keskuudessa, (joita sittemmin kutsuttiin adventisteiksi), jota eräs baptistiveli nimeltä William Miller, Amerikassa, ja Hr. Volff ja muut Europassa ja Aasiassa johtivat. Tämä liike nousi huippuunsa vuonna 1844, tasan kolmekymmentä vuotta ennen vuotta 1874, jolloin Kristus, Ylkä ja Elonkorjaaja todella tuli, niinkuin Riemuvuodet opettavat. Tässä tapaamme vieläkin yhden sattuvan aika-rinnakkaisuuden näiden aikojen välillä; sillä kysymyksessä olevat kolmekymmentä vuotta vastaavat täydellisesti kolmeakymmentä vuotta Jeesuslapsen syntymästä Messiakseen voideltuun — kun hän kolmenkymmenen vuoden ikäisenä kastettiin ja sittemmin astui esille Ylkänä ja Elonkorjaajana. — Matt. 3: 11—13; Joh. 3: 29.
Molemmissa tapauksissa tapahtui pettymys, jota seurasi kolmenkymmenen vuoden odotusaika, jolloin kaikki nukkuivat ja ainoastaan muutamat harvat molemmissa tapauksissa heräsivät oikeaan aikaan huomatakseen Messiaksen läsnäolon. Molempien huonekuntien suuret nimijoukot eivät huomaa etsikon aikaa, koska ovat ylenraskautetut ja haaleat ja laiminlyövät kehotuksen valvoa ja rukoilla. Siten toteutuu profeetan lausuma ennustus: — "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksenkallioksi molemmille Israelin huonekunnille." (Jes. 8: 14.) Luonnollinen huone loukkaantui, koska olivat tehneet tyhjäksi Jumalan lain tottelemalla perimäsääntöjä (Mark. 7: 9, 13), eikä heillä sen vuoksi ollut oikeaa käsitystä ensimäisen tulemisen tavasta ja tarkotuksesta. Tästä syystä olivat he valmistumattomia ottamaan vastaan häntä sillä tavalla, kun hän tuli, ja siten he loukkaantuivat häneen ja hänen uhritoimitukseensa. Hengellisen nimi-Israelin joukot loukkaantuvat nyt samaan kallioon ja samasta syystä. He ovat inhimillisten perimätietojen ja lahkollisten ennakkoluulojen sokasemat, jotka estävät heitä saamasta oikeaa valoa Jumalan sanasta, ja sen johdosta ei heillä ole oikeaa käsitystä Herran toisen tulemisen tavasta ja tarkotuksesta. Ja tässäkin on Kristuksen risti, oppi lunastuksesta, koetuskivi kaikille. Tarkkaa huomiota ansaitsee sekin, ettei kumpikaan huone saattaisi loukkaantua tai kompastua olemattomaan kallioon. Kallio on nyt olemassa, ja nimijärjestelmät kompastuvat, loukkaantuvat ja musertuvat; samalla kuin "oikeat israelilaiset", niinkuin ensimäisessäkin tulemisessa, henkilökohtaisesti huomaavat ja ottavat vastaan kallion, ja kapuamalla tälle totuudelle tulevat he nostetuiksi korkealle yli kompastuvien joukkojen, jotka hylkäävät sen.
Ne, joiden ymmärryksen silmät ovat valaistut, eivät kompastu; mutta kun he siihen sijaan nousevat Kalliolle, saattavat he siltä korkeammalta näkökannalta, jonka se tarjoaa, paljon selvemmin nähdä Jumalan suunnitelman sekä menneisyyden että tulevaisuuden — nähdä sellaisiakin asioita, jotka ovat sanoin sanomattomia, Seurakunnan tulevasta kirkkaudesta ja maan juhlapäivästä. Ne, jotka luottavat Herraan, eivät koskaan joudu häpeään.
Tämän rinnakkaisuuden koko voimaa ei saata nähdä, jollei huomaa, että riemuvuosijaksot ja pakanain ajat osottavat, edelliset sen neljäkymmenvuotisen ajanjakson alkua, jälkimäiset sen loppua, jotka alaosastoissaan niin täydellisesti vastaavat juutalaisia rinnakkaisuuksia. Ei ole mikään mielikuvitus, että juutalainen ja kristillinen aika muodostavat esikuvan ja vastakuvan — apostolit ja profeetat todistavat niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Emme myöskään luota yksinomaan rinnakkaisuuksiin todistukseksi nykyiselle kristillisen armotalouden elonkorjuulle: tämä elonkorjuu on, niinkuin jo olemme näyttäneet, myöskin toisella tavalla ilmaistu — niinhyvin sen alku kuin loppukin. Riemuvuosijaksot osottavat, että se aika, jolloin Herramme Jeesus olisi läsnä ja alkaisi ennalleenasettamistyön, olisi syksyllä vuonna 1874. Ja ylempänä kosketeltu rinnakkaisuus näyttää, että tämä vuosiluku (1874) täydellisesti vastaa Jeesuksen voitelemista Messiaaksi juutalaisen "elonkorjuun" alkaessa ensimäisessä tulemisessa. Pakanain ajat osottavat, että nykyisten hallitusten hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, jonka jälkeen näiden hallitusten kukistumisen täytyy pian tapahtua; ja rinnakkaisuus ylempänä näyttää, että tämä aika, 1914, vastaa täydellisesti vuotta 69, jonka jälkeen (vuoden 70 loppuessa) juutalaisen yhteiskuntajärjestyksen täydellinen kukistuminen seurasi. Mahdollisesti voitanee siis kysyä kaikkeen tähän nähden: Ovatko nämä rinnakkaisuudet aikaan nähden ainoastaan satunnaisuuksia, tai ovatko ne saman jumalallisen käden järjestämiä, joka järjesti luonnollisen huonekunnan muutkin asiat varjoiksi tämän armotalouden todellisuuksista?
Ei, ne eivät ole satunnaisia: epäilemättä on sama kaikkiviisas Jumala, joka antoi meidän tietää ajanlaskun kautta, että Aadamin luomisesta oli kulunut kuusituhatta vuotta vuoteen 1873, ja että seitsemäs tuhannes, tuhatvuosikausi silloin alkoi; joka riemuvuosijaksojen kautta ilmotti meille, että Herra tulee olemaan läsnä ja että ennalleenasettamisajat tullevat alkamaan syksyllä 1874; ja niinkuin pakana-aikojen kautta näytettiin meille, ettemme saa odottaa, että nämä asiat tapahtuisivat kiireellisesti, vaan näöltään luonnollisien keinojen kautta tulisivat toimitettaviksi neljäkymmentä vuotta kestävänä ajanjaksona — on Herra näissä rinnakkaisissa armotalouksissa, joiden pituuden Israelin "kaksinkertainen" määrää, antanut meille todistuksia, jotka eivät ainoastaan itsessään selvästi osota Herran läsnäoloa, elonkorjuuta ja ennalleenasettamista (joka alkaa suosiolla luonnolliselle Israelille), vaan antavat samalla todistuksen, joka osottaa toiset profeetalliset todistukset ja ajanlaskun oikeiksi. Sillä selvästi huomattakoon, että jos ajanlaskua tahi jotakin näistä ajanjaksoista muutetaan vuodenkaan verran, niin on tämän rinnakkaisuuden kauneus ja voima hävinnyt. Esimerkiksi jos ajanlaskua muutetaan vuodenkaan verran, joko lisäämällä tai vähentämällä — jos me pitennämme sanokaamme kuningasten tahi tuomarien aikaa vuoden taikka teemme toisen niistä vuotta lyhyemmäksi — on koko rinnakkaisuus turmeltunut. Jos me lisäisimme vuoden, tulisi Israelin ensimäisen ajanjakson pituudeksi 1846 vuotta, ja kaksinkertainen tai vastaava toinen osa tulisi päättymään vuotta myöhemmin, jota vastoin riemuvuosijaksot tällaisen muutoksen kautta ajanlaskussa, tulisivat päättymään vuotta aikaisemmin, s.o. vuonna 1873, joka taasen muuttaisi 6000 vuoden päättymisen vuoteen 1871, kun taasen pakanain ajat eivät mitenkään tulisi siitä muuttumaan. Kaikki saattavat nähdä, että sopusointu tai rinnakkaisuus tällä tavalla kokonaan turmeltuisi. Taikka jos yksi ainoakaan vuosi vähennettäisiin jostain ajanlaskun laskelmasta, tulisi sekasorto yhtä suureksi, vaikka muutos kysymyksessä olevissa ajanjaksoissa tulisi käymään päinvastaiseen suuntaan. Sillä tavoin vahvistavat nämä erilaiset ajanennustukset toisiansa molemminpuolisesti, samalla kun rinnakkaisuus näissä molemmissa armotalouksissa juottaa yhteen niiden todistukset.
Ne, jotka vähänkin tuntevat niitä laskelmia joita "toisen tulemisen adventistit" muiden muassa ovat tehneet profeetallisista ajanjaksoista y.m. lienevät huomanneet, että me käsittelemme näitä asioita aivan eri tavalla kuin he. He koettavat tavallisesti saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan määrättyyn vuosilukuun. Heidän väärät odotuksensa johtavat heitä siihen. He odottavat että muutamat harvat silmänräpäykset tulevat todistamaan koko sen ohjelman suorittamisen, joka todellisuudessa tulee käsittämään tuhatta vuotta — Herran tulemisen, ylösnousemisen ja maailman tuomion. Ja heidän odotuksensa on, että nämä muutamat silmänräpäykset tulevat päättymään sillä, että maailma poltetaan poroksi. Ymmärtääksensä ja omistaaksensa niitä ennustuksia, jotka osottavat eri vuosilukuja Jumalan suuren suunnitelman eri asteilla, tulisi heidän ensin ymmärtää "Aikakausien Suunnitelma" ja Herran toisen tulemisen oikea tapa. Mutta suuren enemmistön on heidän oppinsa ja ennakkoluulonsa liiaksi soaissut käsittääkseen tätä. Kun he koettavat sovittaa ennustusta väärien odotuksiensa mukaisiksi, johtaa tämä usein vääntelemisiin, venyttämiseen ja lyhentämiseen, aina sitä mukaan kuin tarve vaatii, koettaessansa saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan erityiseen vuosilukuun. Näiden ystävien on herättävä harhaluuloistansa tässä suhteessa; sillä heidän odotuksensa ovat toinen toisensa jälkeen jääneet toteutumatta, meidän ja heidän tietäessä, ettei kaikkia niitä ennustuksia, joita he ovat käyttäneet, voida ulotuttaa tulevaisuuteen, vaan kuuluvat ne menneisyyteen, jonka vuoksi he nyt ovat täytyneet hyljätä ne. Ne ovat täyttyneet mutta toisella tavalla, kuin he odottivat, ja he eivät tiedä sitä.
Sitä vastoin ovat ne ennustukset, joita tässä on esitetty, samoin kuin ne, joita myöhemmin tullaan käsittelemään, vapaat kaikesta käsin tehdystä, olkoonpa sitten venyttelemisestä tahi vääntelemisestä ja pyöristelemisestä. Me esitämme ne yksinkertaisesti sellaisina kuin me tapaamme ne Jumalan sanassa. Ja niille, jotka Jumalan suuren "Aikakausien Suunnitelman", mukaan osaavat oikein odottaa, on helppoa huomata, miten erityiset profeetalliset ketjut sopivat yhteen sen kanssa ja mittaavat sen. He huomaavat sen, toinen toisessa ja toinen toisessa tärkeässä kohdassa; ja niille, jotka erottavat niin paljon, osottaa ja todistaa tämä rinnakkaisuus juutalaisen ja kristillisen armotalouksien välillä yli kaiken mahdollisen epäilyksen, että kaikkien toistenkin profeetallisten ennustusten sovelluttaminen on oikeutettu.
Ennustuksissa annetut ilmotukset Jumalan suunnitelman ajanjaksoista saattaa verrata arkkitehdin erikoispiirrustuksiin; ja juutalaisen armotalouden rinnakkaisuuksia hänen ääriviivapiirrustuksimsa. Otaksu, että meillä olisi jonkun rakennusmestarin erikoispiirrustukset taloa varten, mutta ei olisi itse pääpiirustusta, ja istuutuisimme tekemään pääpiirustuksen näiden erikoispiirrustuksien mukaan ja sitte saisimme arkkitehdilta hänen ääriviivapiirrustuksensa tulevaa rakennusta varten — jos vertailu sen ja oman piirrustuksemme välillä, joka oli tehty erikoispiirrustuksien mukaan, osottaisi, että kaikki kulmat ja mitat olisivat aivan samanlaiset olisimme aivan vakuutetut, että olemme käsittäneet oikein erikoispiirrustukset. Samoin tässä: se piirustus, esikuva eli varjo evankelikaudesta, joka annetaan meille juutalaisessa ajassa ja ennustuksien ja tapahtumain tätä taustaa varten esikuvatussa varjopiirrustuksessa, antaa meille niin varman vakuutuksen johtopäätöksiemme oikeudesta, kuin voimme vaatia, vaeltaessamme vielä "uskossa, eikä näkemisessä."
Toiset profeetalliset todistukset, joita emme vielä ole tutkineet, ovat myös, niinkuin tulemme huomaamaan, täydellisessä sopusoinnussa näiden rinnakkaisuuksien kanssa. Eräs näistä todistuksista, Danielin päivät, osottaa suurta siunausta vihkiytyneille, jotka eläisivät 1875 ja eteenpäin — siunausta, joka todella alkaa täyttyä Jumalan Sanan totuuksien suurenmoisessa paljastumisessa siitä ajasta alkaen. Hänelle, joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, olkoon kunnia!
Muista, että juutalaisen elonkorjuun neljäkymmentä vuotta päättyivät Lokakuussa v. 69 j.K., ja että sen jälkeen seurasi kansan täydellinen kukistuminen. Samalla tavalla tulevat evankelisen aikakauden neljäkymmentä vuotta päättymään Lokakuussa 1914, ja että samoin, välittömästi sen jälkeen, on n.k. "Kristikansojen" kukistuminen odotettavissa. "Yhdessä hetkessä" on tuomio kohtaava niitä. — Ilm. 18: 10, 16, 19.