YHDEKSÄS LUKU.
SYNNIN IHMINEN — ANTIKRISTUS.
Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran päivää. — Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. — Profeetallinen kuvaus. — Hänen syntymisensä. — Hänen nopea kehityksensä. — Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. — Hänen valtakuntansa on matkimista. — Hänen päänsä ja suunsa huomattavat. — Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. — Hänen rienaavat oppinsa. — Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. — Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. — Antikristus lyöty hengen miekalla. — Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa.
"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi." — 2 Tess. 2: 3.
Näiden apostoli Paavalin varmojen sanojen johdosta ilmenee, että sellainen luonne, jota hän kutsuu "Synnin Ihmiseksi", on esiintyvä ennen Herran päivän tulemista, (jonka olemme osottaneet jo alkaneen koittaa), ja on siis välttämätöntä tarkastaa, onko sellaista luonnetta vielä esiintynyt. Sillä jos sellainen luonne, jota Paavali ja toiset apostolit niin huolellisesti kuvaavat, ei ole vielä tullut, ovat yllämainitut Paavalin sanat pidettävät kaikkien toisien todistuksien kieltämisenä, todistuksien, jotka koskevat Herran läsnäoloa ja hänen valtakuntansa pystyttämistä juuri nyt. Ja tämä kieltäminen pysyy järkähtämättömänä todistuskappaleena, kunnes on esiintynyt se, joka kaikissa suhteissa vastaa profeetallista kertomusta Synnin ihmisestä.
Aivan selvästi ilmotetaan, ei ainoastaan, että tämän Synnin ihmisen ensin on noustava, vaan että se on kehittyvä ja edistyvä, ennenkuin Herran päivä tulee. Ennen Kristuksen päivää ovat sen vallan edistyminen ja vaikutus täytyneet saavuttaa huippunsa ja olla vähentymässä; Herramme läsnäolon kirkkaan valon kautta hänen toisessa tulemisessansa, tuhotaan tämä Synnin ihminen täydelleen. Meidän on otettava huomioon edellämainitut asianhaarat, nähdäksemme, soveltuuko tämä varotus Paavalin aikaiselle Seurakunnalle vielä meidänkin päivinämme. Nyt, kahdeksantoista vuosisadan perästä, väitetään jälleen, että Kristuksen päivä on tullut. Siksi herää tärkeä kysymys: Lieneekö jotain, jota Paavali sanoi oikaistessansa tessalonikkalaisten eksytystä, todistamassa tätä väitettä vastaan nyt?
Apostolin kehotuksista Seurakunnalle tarkastelemaan Herran palaamista huomioonottamalla vahvaa profeetallista sanaa, ja sitä huolellisuutta, jolla hän osotti Kristuksen läsnäolemisen merkkejä, hänen tekojensa luonnetta sinä aikana j.n.e., ilmenee, hänen pitäneen yhtä tärkeänä, että Seurakunta voisi tuntea Herran läsnäolon kun hän tulisi, kuin etteivät he tulisi viekotelluiksi siihen eksytykseen, että hän oli tullut, ennenkuin aika hänen läsnäolollensa olisi käsissä. Joutua tähän jälkimäiseen eksytykseen, tämän aikakauden varhaisessa alussa, asetti heidät, jotka omaksuivat sen, alttiiksi antikristus-periaatteen petokselle, joka jo silloin vaikutti; kun taas kykenemättömyys tuntea Herran päivää ja hänen läsnäoloansa aikana, jolloin hänen läsnäolonsa aika on käsissä, asettaa ne, jotka eivät saata häntä tuntea, yhä edelleen alttiiksi Antikristuksen petoksille ja väärille opeille ja tekevät heidät sokeiksi tämän ajan suurille totuuksille ja erityisille eduille. Tästä johtuu apostolin huolenpito Seurakunnasta tämän aikakauden sekä alku- että loppupuolella ja hänen varotuksensa: — "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla". Tästä johtuu myös hänen huolellinen kuvauksensa Synnin ihmisestä, että se aikanansa tulisi tunnetuksi.
Kun kristityt tämän aikakauden lopulla ovat taipuvaiset unohtamaan lupauksetkin Herran palaamisesta, ja kun muistavat sen, ajattelevat he sitä ainoastaan pelvolla ja surullisilla aavistuksilla, niin odotti varhainen Seurakunta innokkaasti ja ilolla sitä, heidän toiveittensa toteuttajana, uskollisuutensa palkintona ja heidän murheidensa lopettajana. Siksi olivat sen ajan uskovaiset valmiit tarkasti kuuntelemaan jokaista oppia, joka sanoi, että Herran päivä olisi joko hyvin lähellä tahi tullut; ja olivat siis vaarassa tulla petetyiksi siinä kohden, jolleivät vaan hyvin huolellisesti tutkineet mitä apostolit opettivat tästä aineesta.
Tessalonikan Seurakunta, joka oli saanut vaikutuksia muutamien vääristä opetuksista, että Herra nimittäin oli palannut ja että he elivät hänen päivänänsä, uskoivat nähtävästi tämän mielipiteen olleen yhtäpitävän sen kanssa, mitä Paavali oli opettanut heille ensimäisessä kirjeessään, jossa hän oli sanonut (1 Tess. 5: 1—5), että Herran päivä oli salaa hiipivä heidän ylitsensä ja huomaamatta kuin varas yöllä, ja että, vaikkakin toiset hapuilisivat tietämättömyydessä siitä, eivät pyhät kumminkaan olisi pimeydessä tästä asiasta. Kun Paavali sai tietää heidän langenneen siihen arveluttavaan eksytykseen, että luulivat päivän Herran läsnäolemiselle jo tulleen, kirjotti hän heille toisen kirjeen, joka pääasiallisesti tarkotti tämän erehdyksen korjaamista. Hän sanoo: "Mutta mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen eikä sanan eikä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä niiden peljästyttää itseänne, ikäänkuin Herran päivä jo [enestemi] olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus [apostasi] tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi, tuo vastustelija, joka korottaa itsensä yli kaiken, jota jumalaksi [voimakkaaksi hallitsijaksi] tahi jumaloitavaksi nimitetään, niin että asetakse Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin luonanne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte mikä häntä pidättää, niin että hän [Kristus] vasta [määrätyllä] ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus [Kristusta vastaan] on näet jo vaikuttamassa; jahka vain tulee poistetuksi se, joka tätä nykyä pidättää; niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on tappava suunsa hengähdyksellä ja tuhoava [parousiansa] läsnäolonsa ilmestyksellä." Paavali saattoi kirjottaa näin varmasti synnin ihmisen kehittymisestä ennen Herran päivää, koska hän oli lukenut Danielin ennustusta, johon Herrammekin viittasi (Matt. 24: 15); ja todennäköisesti myös, koska hän itse "näyissään ja ilmestyksissään" oli saanut nähdä sen suuren hävityksen, jonka tämä luonne aikaansaisi Seurakunnassa.
On huomattava, ettei Paavali käyttänyt sellaisia vastaväitteitä, joita nykyaikana kernaasti tuodaan esille sitä väitettä vastaan, että Herran päivä on alkanut. Hän ei sanonut: "Oi teitä mielettömiä tessalonikalaisia, ettekö te tiedä, että kun Kristus tulee ovat silmänne näkevät hänet ja korvanne ovat kuulevat Jumalan kauhistuttavan pasuunan äänen? ja että sen lisäksi todistaa tätä huojuvat hautapatsaat ja haudasta kohoutuvat pyhimykset?" Eikö ole itsestään selvää, että jos sellainen huomautus olisi ollut paikallaan, ei Paavali olisi viipynyt käyttämästä näin yksinkertaista ja helposti saatua vastaväitettä? Ja, sitäpaitsi eikö se asianlaita, ettei Paavali käyttänyt tätä todistusta, todista, ettei sellainen todistus ole, eikä voisi olla, totuuteen perustuva?