Paavi (kukin paavi vuoroonsa) on väärän seurakunnan pää, joka seurakunta on hänen ruumiinsa, samoin kuin Kristus Jeesus on totisen seurakunnan pää, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. Koska pää on ruumiin edustaja, ja sen suu puhuu ruumiin puolesta, huomaamme, niinkuin voimme odottaakin, että tämä puoli Antikristuksesta saa huomattavan sijan Raamatun kuvauksessa. Danielin 7: 8, 11, 25, ja Ilm. 13: 5, 6, kiintyy huomiomme erityisesti Antikristuksen suuhun, hänen parhaampana tuntomerkkinänsä. Daniel sanoo tällä sarvella olleen "silmät kuin ihmisen silmät" — älykkäisyyden ja pitkänäköisen politiikan kuva. Tämä "sarvi" tulisi erilaiseksi kaikkia muita valtoja; se tulisi olemaan viisaampi, taitavampi muita valtoja, jotka koettivat hallita maailmaa; sen voima tulisi ennemmin olemaan silmien (tiedon) johtamassa suussa (sanoissa) kuin ruumiillisessa voimassa. Eikä kukaan, joka tuntee paavivallan historiaa, saata kieltää, niiden kuvien, joita käytetään kuvaamaan sen valtaa ja menettelytapoja, olevan hyvin sattuvia.

"Ja sille annettiin suu puhuakseen suuria sanoja ja rienauksia, ja sille annettiin valta toimia neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa rienaamaan, rienatakseen hänen nimeään ja hänen majaansa, ja niitä, jotka taivaassa asuvat." "Hänhän puhuu sanoja korkeinta vastaan." — Tim. 13: 5, 6; Dan. 7: 8, 25.

On muistettava, että nämä ovat kuvannollisia lauseparsia, jotka kuvaavat sitä luonnetta, joka ilmeni ja niitä vaatimuksia, joita vertauskuvallisella "pedolla" (hallituksella) ja vertauskuvallisella "sarvella" (vallalla) oli, joka sarvi nousi vanhasta roomalaisesta pedosta eli vallasta. Toisissa suhteissa oli paavikunta uusi valta ("peto"), riippumaton vanhasta roomalaisesta vallasta; ja toisissa suhteissa oli se sarvi tahi valta toisien valtojen joukossa, jotka nousivat tästä valtakunnasta, jolla jonkun aikaa oli muut sarvet eli vallat yliherruutensa alla. Raamattu esittää sen vertauskuvauksellisesti molemmilta näiltä näkökannoilta katsottuna, siten varmimmin ilmastakseen missä, ja mikä se on.

Antikristuksen suuret pöyhkeilevät sanat eli rienaamiset kestävät koko hänen pitkän elämänsä ajan. Sanalla "rienata" on meidän päivinämme ainoastaan raaka merkitys, ikäänkuin sillä tarkotettaisi karkeimpia kiroilemisen ja Jumalan sanan turhaanlausumisen muotoja. Mutta oikeassa merkityksessään saattaa sanaa "rienata" käyttää jokaisesta Jumalan kunnian loukkaamisesta. Bouvier määrittelee sen näin: Rienausta, (engl. blasphemy) on sanoa Jumalasta jotain, joka sotii hänen luonnettaan vastaan eikä kuulu hänelle — ja kieltää sitä, mitä hänelle kuuluu. — Katso Webster'in Unabridged Dictionary, luvut Blasphemy ja Blasphemously. Ja todistukseksi, että Raamatussa käytetään sanaa "rienata" tässä tarkotuksessa, huomattakoon sitä tapaa, jolla Herramme ja fariseukset käyttivät sitä: "Juutalaiset vastasivat: 'Hyvän teon vuoksi emme kivitä sinua, vaan rienauksen tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.' Jeesus vastasi heille: — — 'kuinka sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: Sinä rienaat; sentähden että sanoin: Minä olen Jumalan Poika'?" — Joh. 10: 33, 34, 36. Katso myös Mark. 14: 61—64.

Kun tämä "rienata" sanan oikea käsitemääritys on saatu, miten selvää onkaan yksinkertaisellekin ymmärrykselle, että paavikunnan suuret pöyhkeilevät sanat ja tekopyhät väitteet kaikki poikkeuksetta ovat olleet rienaamisia. Jäljitellyn Jumalan valtakunnan pystyttäminen oli Jumalan hallituksen loukkaamista, karkeaa rienaamista ja hänen luonteensa ja suunnitelmansa ja sanansa asettamista väärään valoon. Jumalan luonnetta s.o. hänen nimeääm, rienattiin tuhansien eriskummallisien julistuksien, käskykirjojen ja säädöksien kautta, joita hänen nimessään annettiin ulos, jota teki pitkä sarja sellaisia, jotka väittivät olevansa sijaishallitsijoita tahi "huoneenhaltioita", edustaen hänen Poikaansa; ja Jumalan majaa, totista Seurakuntaa, rienattiin sen väärän järjestelmän kautta, joka sanoi olevansa sen paikalla — joka sanoi, että sen uskolliset jäsenet muodostivat totisen ja ainoan Jumalan majan eli Seurakunnan. Mutta kuunnelkaamme mitä historialla on kerrottavaa näistä suurista pöyhkeilevistä sanoista, näistä rienaavista itsekylläisyyksistä, joita eri paavit Antikristuksen päinä ollen, lausuivat ja hyväksyivät.

Eräässä teoksessa, jonka nimi on: "Paavi, Kristuksen sijainen, kirkon pää", ja joka on kuuluisan roomalais-katolilaisen, Monsigneur Capel'in kirjottama, on luettelo, jossa on ei vähemmän kuin kuusikymmentäyhdeksän rienaavaa arvonimeä, joita on annettu paaville; ja huomattakoon, etteivät ne ole pelkästään kuolleita arvonimiä entisajoilta, sillä paavikunnan etevin nykyään elävä kirjailija on koonnut ne. Me esitämme luettelosta seuraavaa: —

"Kaikista päistä jumalallisin."
"Kaikkien isien pyhä isä."
"Kaikkien pappien korkein pontifeks."
"Kristinuskon tarkastaja."
"Ylipaimen — paimenten paimen."
"Kristus voitelun kautta."
"Aabraham patriarkan arvon perustuksella."
"Melkisedek arvonsa puolesta."
"Mooses valtansa puolesta."
"Samuel tuomarinviran puolesta."
"Ylimmäinen pappi, korkein piispa."
"Piispojen ruhtinas."
"Apostolien perillinen; Pietari voimansa puolesta."
"Taivaan valtakunnan avaimenkantaja."
"Täydellä voimalla ja vallalla varustettu pontifeks."
"Kristuksen sijainen."
"Yksinvaltias pappi."
"Kaikkien pyhien kirkkojen ylipää."
"Yleisen seurakunnan päällikkö."
"Piispojen piispa, s.o. itsevaltainen pontifeks."
"Herran huoneen johtaja."
"Apostolinen herra ja kaikkien isien isä."
"Esipappi ja opettaja."
"Sielunlääkäri."
"Kallio, jota eivät helvetin portit voita."
"Erehtymätön paavi."
"Jumalan kaikkien pyhien pappien ylin pää."

Paitsi tätä pitkää arvonimien sarjaa, joista yllämainitut ovat esimerkkejä, esittää kirjailija seuraavan otteen eräästä kirjeestä, jonka pyhä Bernhard, Klairvaux'n Apotti, kirjotti paavi Eugenius III:lle, vuonna 1150: —

"Kuka sinä olet? — Ylimmäinen pappi, korkein piispa. Sinä olet piispojen ruhtinas, sinä olet apostolien perillinen. Sinä olet Aabel hengellisen (korkeimman) valtasi puolesta, Noa hallituksesi puolesta, Aabraham patriarkka arvosi puolesta, järjestyksen puolesta Melkisedek, Aaron arvoisuuden puolesta, Mooses vallan puolesta, Samuel tuomariviran puolesta, Pietari voiman puolesta, Kristus voitelun kautta. Sinä olet se, jolle taivaan avaimet ovat annetut, jolle lampaat ovat uskotut. On tosin toisia taivaan ovenvartijoita ja toisia laumojen paimenia; mutta sinä olet niin paljon ihanampi heitä, kuin sinä sen ohella, eri tavalla, ennen muita olet perinyt molemmat nämä nimet. — — — Toisten valta on rajotettu määrättyjen rajojen sisäpuolelle: sinun valtasi ulottuu niidenkin yli, joilla on valtaa toisten yli. Etkö sinä silloin voi, kun on oikeudenmukainen syy, sulkea piispalta taivas, panna hänet pois piispan viralta ja luovuttaa hänet saatanalle? Tämä sinun oikeutesi on muuttumaton, niinhyvin avaimiin nähden, jotka ovat sinulle annetut, kuin lampaisiin nähden, jotka ovat sinun hoitoosi uskotut."

Kaikki nämä rienaavan imartelevat arvonimet ovat annetut roomalaisille paaveille ja ovat he vastaanottaneet ne mieltymyksellä ja erinomaisella mielihyvällä, aivan kuin heille oikeuden mukaan tulevina.