Kaikenlaatuisia "venytyslaitteita" keksittiin ja käytettiin kidutuskeinoina. Erästä yksinkertaisimpaa tapaa selitetään seuraavasti: Kun uhrilta oli riisuttu kaikki vaatteet, sidottiin käsivarret selän taakse kovalla nuoralla, josta hänet sitte nostolaitteen avulla nostettiin ylös, niin etteivät hänen jalkansa, joihin oli kiinnitetty painoja, tavanneet lattiaan. Onneton laskettiin monet kerrat alas, ja vedettiin jälleen äkillisellä nykäyksellä ylös, jonka kautta hänen käsivartensa ja jalkansa vääntyivät sijoiltaan, nuoran, jolla hän oli ripustettu, leikatessa syvälle hänen värisevään lihaansa, aina luihin asti. Eräs muisto sellaisista Kristuksen nimessä tehdyistä kauheuksista tuli äskettäin yleisön tietoon. Erään raamattuseuran painohuoneusto Roomassa alkoi tulla liian ahtaaksi, jonka vuoksi vuokrattiin suuri huone läheltä Vatikaania. Iso ja omituinen rengas katossa veti huomion puoleensa ja tutkimuksien kautta kävi ilmi, että se huone, jossa nyt painetaan Raamattua — "hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana", jonka kautta Antikristus jo on tehty "voimattomaksi" sortamaan ja hävittämään pyhiä — on juuri sama huone, jota inkvisitioni käytti kidutushuoneena; rengasta katossa oli nähtävästi käytetty venyttämään monta suukapulalla varustettua vankiraukkaa.
Ne, joita oli havaittu kerettiläisiksi, tuomittiin usein niin kutsuttuun "uskonnonpannaan." Kirkollinen hallitus jätti tuomitun maalliselle vallalle, papiston teeskennellessä armahtavaisuutta, rukoillen maistraattia osottamaan laupeutta syytettyä kohtaan, ja ristiä kohottaen vannottivat uhria peruuttamaan ja pelastamaan nykyisen ja tulevan elämänsä. Maistraatin henkilökunta näytteli hyvin osaansa eivätkä osottaneet minkäänlaista armahtavaisuutta, paitsi sellaisia kohtaan, jotka peruuttivat; he voittivat sillä tavalla arvonimet "uskon puollustaja", "kerettiläisten hävittäjä" ja niitä seuraavat siunaukset. Tuomittu "kerettilänen" talutettiin, puettuna keltaseen nuttuun, joka oli kirjavaksi kirjaeltu koirien, käärmeiden, liekkien ja perkeleiden kuvilla, mestauspaikalle, sidottiin paaluun ja jätettiin liekeille alttiiksi. Torquemada, toinen pääinkvisiittori, oli huomattava esimerkki Antikristuksen hengestä. Roomalaiskatoliset kirjailijat myöntävät, että hän poltatti kymmenentuhatta kaksisataakaksikymmentä (10,220) henkilöä, miehiä ja naisia, elävältä. Llorente, joka kolmen vuoden aikana oli inkvisitionin pääsihteerinä, ja jonka käytettävänä siis oli asiakirjalliset todistukset, osottaa vuonna 1817 julkasemassaan selostuksessa (4 nidettä), että vuosien 1481 ja 1808 välillä, yksin tämän "pyhän viraston" käskystä, ei vähemmän kuin 31,912 henkilöä poltettiin elävältä ja lähes 300,000 kidutettiin ja tuomittiin tekemään katumusrangastuksia. Jokaisella katolisella maalla Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa oli inkvisitioninsa.
Emme tässä saata seurata Antikristuksen vainoja kaikkea sellaista kohtaan, joka näytti uskonnolliselta tai valtiolliselta vapaudelta. Lienee kylliksi sanoa, että tämä vaino ulottui kaikkiin maihin, joissa paavikunnalla oli jalansijaa — Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Italiaan, Englantiin, Irlantiin, Skotlantiin, Ranskaan, Espanjaan, Porttukaaliin, Abyssiiniaan, Intiaan, Kuubaan, Meksikoon ja muutamiin etelä-amerikkalaisiin valtioihin. Tila ei salli meidän kertoa yksityisiä tapauksia, joista ilmenisi, että useat marttyyreista todella olivat pyhiä ja sankareja, joilla hirmuisimpien kärsimyksiensä kestäessä oli kylliksi armoa avuksensa, jotka usein saattoivat, kuollessansa tuuma tuumalta, laulaa ylistys- ja kiitoslauluja totisen Seurakunnan totiselle Päälle ja, hänen tavallaan rukoilla vihollistensa edestä, jotka, niinkuin hän ennakolta oli sanonut, vainoisivat heitä hänen tähtensä. [Niille, jotka haluavat lähempiä tietoja näistä kauheista ajoista ja kohtauksista, suosittelemme Macaulayn, History of England; Motleyn, Dutch Republic; D'Aubigné'n, History of the Reformation (löytyy ruotsinkielellä); White, Eighteen Christian Centuries; Elliot on Romanism; ja Fox'in Book of Martyrs.]
Samasta syystä emme myöskään saata ruveta yksityiskohtaisesti kertomaan kaikista erilaisista julmista, ilettävistä sydäntäsärkevistä kidutuksista, joita muutamat Herran jalokivistä saivat kärsiä uskollisuudestansa vakaumustaan kohtaan. Ne, jotka nähtävästi perusteellisesti ovat tutkineet tätä ainetta, ovat laskeneet, että paavikunta viimeksi kuluneiden kolmentoista vuosisadan aikana suoraan tahi välillisesti on aiheuttanut viidenkymmenen miljoonan ihmisen kuoleman. Ja varmasti saatetaan sanoa, että inhimillistä ja saatanallista nerokkaisuutta on jännitetty aivan äärimmäisyyteen asti keksiäkseen uusia ja kauheita kidutustapoja Antikristuksen sekä valtiollisille että uskonnollisille vastustajille; viimeksi mainittuja — kerettiläisiä — vainottiin kymmenkertaisella raivolla. Paitsi tavallisimpia vainoamisen ja tappamisen muotoja, niinkuin venyttämistä, polttamista, veteen hukuttamista, miekalla hakkaamista, nälkää, nuolien ja pyssyjen kanssa ampumista, miettivät pirulliset sielut millä tavoin saattaisivat vaikuttaa ruumiin herkimpiin ja arimpiin osiin, jotka parhaimmin tuntevat tuskallisinta kipua; sulattua lyijyä kaadettiin korviin, kieli leikattiin poikki ja lyijyä kaadettiin suuhun; pyöriä, joihin oli kiinnitetty veitsenteriä, järjestettiin niin, että uhrit hitaasti hakattiin kappaleiksi; hohtimia ja pihtejä kuumennettiin ja käytettiin ruumiin arkoihin osiin; silmiä puhkaistiin; sormien kynsiä nyhdettiin pois tulikuumilla raudoilla; reikiä porattiin kantapäihin, joista uhrit sitten sidottiin; toisia pakotettiin hyppäämään alas korokkeilta alempana kiinnitettyihin rautapiikkeihin, joissa he tuskasta väristen hitaasti kuolivat. Toisien suut täytettiin ruudilla, joka sytytettynä räjähdytti heidän päänsä kappaleiksi; toisia taottiin kappaleiksi alasimilla; toisia kiinnitettiin palkeisiin ja pumputtiin heihin ilmaa kunnes halkesivat; toisia tukahdutettiin kuoliaaksi oman silvotun ruumiinsa kappaleilla; toisia virtsalla, ulostuksilla y.m., y.m.
Toiset näistä pirullisista julmuuksista olisivat aivan uskomattomia, elleivät olisi niin varmasti todettuja. Ne näyttävät, mitenkä syvälle ihmissydän saattaa vajota pahuudessa; ja kuinka sokeiksi oikealle ja jokaiselle hyvälle tunteelle ihminen saattaa tulla väärän ja jäljitellyn uskonnon vaikutuksesta. Antikristuksen henki alennutti ja teki maailman eläimelliseksi, samoinkuin totisen Kristuksen henki ja totinen Jumalan valtakunta olisi kohottanut ja jalostuttanut ihmisten sydämet ja teot; — ja niinkuin ne tulevat tekemäänkin tuhatvuotiskautena. Tämä osottautuu vähässä määrässä sivistyksen edistymisessä ja oikeuden ja ihmisyyden lisääntyessä senjälkeen kun Antikristuksen valta on alkanut vähentyä ja alettiin kuulla ja kuunnella Jumalan sanaa, vaikka vähänkin.
Emme todella saata ajatella mitään, joka olisi ollut enemmän omiaan pettämään ja sortamaan ihmiskuntaa. Jokaista turmeltunutta taipumusta ja jokaista langenneen ihmisen heikkoutta on käytetty hyväksi; jokaista alhaista intohimoa on yllytetty ja koetettu käyttää eduksi, ja näiden intohimojen tyydyttämistä on palkittu. Tällä tavoin houkutteli ja voitti paavikunta uskolliset ystävänsä paheellisten joukosta, ja ne taas, joilla oli jalompi mielenlaatu, voitettiin toisella tavalla — ulkonaisen ja tekopyhän hurskauden, itsensäkieltämisen ja kristillisen rakkauden kautta, joka ilmeni heidän luostarilaitoksissaan, mutta jotka olivat omiaan johtamaan useita heistä pois hyveiden tieltä. Ylellisyyttä rakastavat ja turhamaiset saivat runsaan tyydytyksen sen loistosta ja juhlakulkueista, sen komeilusta ja uskonnollisista menoista; toimintahaluiset sen lähetystyössä ja ristiretkissä; irstailijat sen synninpäästössä; ja julmat tekopyhät sen toimenpiteissä vastustajain sortamiseksi.
Kauhulla ja ihmettelyllä kysymme itseltämme: Miksi kuninkaat ja ruhtinaat ja keisarit ja kansa ylipäänsä sallivat sellaisia ilkeyksiä? Miksi eivät he aikaa sitten nousseet ja kukistaneet Antikristusta? Vastaus on Raamatussa. (Ilm. 18: 3): Kansat olivat juopuneet (huumaantuneet), ne olivat joutuneet pois suunniltaan juomalla sitä sekotettua viiniä (väärän ja totisen opin sekotusta), jota luopunut seurakunta heille antoi. Paavikunta petti heidät julkeilla väitteillään. Ja totta puhuen he ovat vasta osaksi heränneet tästä horroksesta, sillä vaikka kruunattujen päiden lähettiläät, polvistuessaan paavin edessä, eivät enää puhuttele häntä "Jumalan karitsana, joka ottaa pois maailman synnit", eivätkä myöskään ajattele häntä "Jumalana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä", eivät he kumminkaan likimainkaan huomaa sitä totuutta — että paavikunta on ollut ja on Saatanan tekemä, totisen valtakunnan jäljittely.
Kuninkaiden ja sotilasten väsyessä sellaiseen petomaiseen työhön, ei pyhä (?) pappisvalta väsynyt; ja me huomaamme, että yleinen kirkolliskokous Sienassa vuonna 1423 selitti, että syy kerettiläisyyden levenemiselle maailman eri osiin oli inkvisiittorien leväperäisyydessä — Jumalan häpäisemiseksi, katolisuuden vahingoksi ja sielujen turmioksi. Ruhtinaita kehotettiin, Jumalan laupeuden nimessä, kokonaan hävittämään kerettiläisyyden, jos he tahtoisivat välttää jumalallista kostoa; ja täydellinen synninpäästö luvattiin kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa hävitystyöhön tahi hankkia aseita sitä varten. Nämä määräykset luettiin kirkoissa joka sunnuntai. Ja ne roomalais-katoliset jumaluusoppineet ja historiankirjottajat, jotka käyttävät kynäänsä tuohon epäpyhään tarkotukseen puhdistaakseen, kannustaakseen ja ylistääkseen kerettiläisyyden vainoamista, eivät ole harvat. Bellarmine, esimerkiksi selittää, että apostolit ainoastaan siitä syystä pidättäytyivät kääntymästä maallisen vallan puoleen, kun ei heidän aikanaan ollut kristityitä ruhtinaita. Tohtori Dens, kuuluisa roomalais-katolilainen jumaluusoppinut, antoi ulos jumaluusopillisen teoksen vuonna 1756, jota meidän päiviemme paavilaiset pitävät määräävänä auktoriteettina, erityisesti heidän oppikouluissaan, joissa sille annetaan samanlainen arvo kuin Blackstonelle englantilaiseen sivilioikeuteen nähden. Tämä teos huokuu vainoa läpeensä. Se tuomitsee kerettiläisyyden suosijoita menettämään omaisuutensa, maanpakolaisuuteen ja vankeuteen, joilta elämä on riistettävä ja kristillinen hautaus kiellettävä.
Eräs vahvistetuista kirouskaavakkeista, joka on painettu paavillisessa virastossa, ja jota on käytettävä protestantteja vastaan, kuuluu seuraavasti: —
"Kirotkoon Kaikkivaltias Jumala ja kaikki hänen pyhänsä heitä sillä kirouksella, jolla perkele ja hänen enkelinsä ovat kirotut. Hävitettäköön heidät elävien maasta. Tulkoon kurjin kuolema heidän ylitsensä, ja astukoot elävinä pohjattomaan kuiluun. Hävitettäköön heidän siemenensä maan päältä; hukkukoot he nälän, janon ja alastomuuden ja kaiken kurjuuden kautta. Olkoon heillä kaikki vaiva ja rutto ja kidutus. Kaikki mitä heillä on, olkoon kirottu. Olkoot he aina ja kaikkialla kirotut. Puhuen ja vaijeten olkoot he kirotut. Sisältä ja ulkoa olkoot kirotut. Kiireestä kantapäähän olkoot kirotut. Sokeutukoot heidän silmänsä, kuuroutukoot korvansa, tulkoot suunsa mykiksi, tarttukoon heidän kielensä kitalakeensa, älköön heidän kätensä toimiko, älköön heidän jalkansa astuko. Kaikki heidän ruumiinsa jäsenet olkoot kirotut. Olkoot kirotut seisoen tahi maaten, nyt ja ijankaikkisesti; ja sammukoon siten heidän valonsa Jumalan edessä tuomion päivänä. Tulkoot haudatuiksi koirien ja aasien kanssa. Nälkäiset sudet syökööt heidän ruumiinsa. Perkele ja hänen enkelinsä olkoot heidän seuralaisensa ijankaikkisesti. Amen, Amen; tapahtukoon niin, tapahtukoon niin."