3:ksi. Vuosi 1870, jolloin paavin alamaiset ja Italian kuningas lopullisesti erottivat paavin Rooman ja n.k. kirkkovallan hallituksesta, jonka kautta Antikristus on jätetty kaikkea maallista hallitusta vaille.
4. Tämän jäljitellyn pappisvallan lopullinen tuhoaminen lähellä sen "vihan" ja tuomion "päivän" loppua, joka jo on alkanut — ja joka tulee päättymään, niinkuin ilmenee "pakanain ajoista" vuoden 1914 loppuessa.
Saattaako epäillä.
Olemme seuranneet Antikristuksen syntyä apostasiasta, eli "luopumuksesta" alkaen kristillisessä Seurakunnassa; olemme kuulleet hänen rienaavat väitteensä, että hän on Kristuksen valtakunta ja hänen paavinsa on Kristuksen sijaishallitsija — "toinen Jumala maan päällä." Olemme kuulleet hänen pöyhkeilevät rienaamisensa, kuinka hän on omistanut arvonimiä ja oikeuksia, jotka kuuluvat totiselle Herrain herralle ja Kuninkaiden kuninkaille; olemme nähneet kuinka julmalla tavalla hän täytti ennustuksen: "Hän hävittää pyhiä"; olemme nähneet, että totuus, tukahdutettu ja väärennetty, olisi kokonaan tullut haudatuksi eksytyksien, epäuskon ja pappisjuonien alle, jos ei Herra oikealla ajalla olisi tullut väliin, herättämällä uskonpuhdistajia ja siten auttanut pyhiänsä — niinkuin on kirjotettu: "Ja ymmärtäväiset kansassa neuvovat monta; mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen, vankeuteen ja ryöstöön kauvan aikaa. Mutta kaatuessansa saavat he vähä apua." — Dan. 11: 33, 34.
Saattaako, nähdessään kaikki nämä todistukset, epäillä, etteivätkö apostolit ja profeetat, pyhän Hengen opettamina, olisi puhuneet paavikunnasta, kertoen seikkaperäisesti, kuten tekevät, sen silmiinpistävistä luonteenominaisuuksista? Me ajattelemme, ettei kenenkään puolueettoman mieleen saata jäädä mitään epäilystä siitä, etteikö paavikunta olisi Antikristus, synnin ihminen; ja ettei kukaan yksityinen ihminen voisi kyetä täyttämään ennustusta. Paavikunnan kuulumaton menestys jäljitettynä Kristuksena, joka on pettänyt koko maailmaa, on täysin määrin toteuttanut Mestarimme ennustuksen, kun, kosketeltuansa omaa hylkäämistänsä sanoi: "Jos tulee toinen [pöyhkeillen] omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan." — Joh. 5: 43.
Monet lienevät epäilemättä huomanneet, että me ainettamme käsitellessä ylipäänsä olemme karttaneet kosketella paavien ja toisien viranomaisten konnamaisuuksia ja karkeampia siveellisyysrikoksia kuin myös niitä mustia tekoja, joita jesuitat ja muut salaiset seurat ovat tehneet "tarkotuksen" saavuttamiseksi toimiessaan kaikenlaisissa salapoliisin toimissa paavikunnan hyväksi. Olemme tahallamme jättäneet sellaiset pois, ei sentähden, ettei se olisi totta, sillä roomalais-katolilaisetkin kirjailijat tunnustavat paljon siitä; vaan sentähden, ettei todistelumme kaipaa näitä asianhaaroja. Olemme osottaneet, että paavillinen pappisvalta (vaikkakin siihen kuuluisivat siveellisesti puhtaimmat ja oikeudenmukaisimmat ihmisten joukosta — joita he kumminkaan eivät olleet, kuten historia todistaa) on synnin ihminen, Antikristus, se jäljittely, joka väärällä tavalla on esittänyt Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, ollen taitavasti järjestetty jäljittely pettämistä varten.
Macaulay'n, englantilaisen historiankirjottajan sanat, ovat omiaan osottamaan, että on sellaisia, jotka ilman erityistä profeetallista valoa, saattavat nähdä tahallisen petollisuuden paavikunnan ihmeellisessä järjestelmässä; järjestelmistä ihmeellisimmän jäljittelyn Jumalan valtakunnasta, joka valtakunta on pian tuleva.
Hän sanoo: — "On mahdotonta kieltää roomalaisen kirkon järjestysmuodon olevan inhimillisen [me sanoisimme saatanallisen] viisauden todellisen mestarinäytteen. Todella, ei mikään muu kuin sellainen järjestysmuoto saattanut ylläpitää sellaisia oppeja, sellaisia hyökkäyksiä vastaan. Kahdentoista vuosisadan monivaiheisen vuoden kokemus, neljänkymmenen sukupolven valtiomiesten älykkäisyys ja uuttera huolenpito ovat saattaneet tämän järjestysmuodon sellaiseen täydellisyyteen, että kaikista laitoksista, joita on keksitty ihmiskunnan pettämiseksi ja sortamiseksi, tällä järjestysmuodolla on etusija."
Antikristuksen lopullinen tuho.
Me olemme seuranneet paavikuntaa nykyaikaan, Herran päivään — Immanuelin läsnäolemisen aikaan asti. Tämä synnin ihminen on kehittynyt, on suorittanut kauhistuttavan tekonsa ja Hengen miekka — Jumalan Sana on kaatanut sen. Kristuksen suun henki on tehnyt hänet voimattomaksi julkisesti ja yleisesti vainoamaan pyhiä, kuinka suuri halu hänellä olisikin; ja nyt kysymme: Mikä on lähinnä järjestyksessä? Mitä sanoo apostoli Antikristuksen lopusta?