2 Tess. 2: 8—12 selittää apostoli Paavali Antikristuksesta: — "Jonka Herra Jeesus on tappava suunsa hengähdyksellä ja tuhoava tulemuksensa [parousiansa, läsnäolonsa] ilmestyksellä." Totuuden valo tulee tunkemaan kaiken läpi. Saattamalla päivän valoon oikean ja väärän, tulee se aiheuttamaan tuon suuren taistelun näiden periaatteiden ja niiden inhimillisten edustajain välillä — joka tulee olemaan syynä tuohon suureen hädän ja vihan aikaan. Tässä taistelussa tulee vääryys ja paha kaatumaan, ja oikeus ja totuus voittamaan. Kaiken muun pahan kanssa, joka kerran kaikkiaan tulee täydellisesti tuhottavaksi, hävitetään Antikristus, johon melkein kaikki, mikä on pahaa opissa ja käytännössä, on yhdistetty. Juuri tämä kirkas valo, tämä Herran läsnäolon auringon valo, tulee aiheuttamaan 'hädän päivän', jonka kautta ja jonka aikana Antikristus, kaikkien muiden pahojen järjestelmien kanssa tulee tuhottavaksi. "Jonka läsnäolo [aika, jolloin hän on olemassa] tapahtuu Saatanan vaikutuksesta [tarmosta ja toimellisuudesta] kaikella valheen voimalla ja tunnustuksin ja ihmein ja kaikella vääryyden viettelyksillä niille turmioksi, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet. Ja sentähden Jumala on lähettävä heille voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet vääryyteen", arvottomiksi tulemaan osallisiksi Tuhatvuotiskauden hallituksesta Kristuksen kanssaperillisinä.

Meidän mielestämme nämä sanat sisältävät, että Herramme läsnäolon aikana (nykyaikana — vuodesta 1874) tulee perkele, niin hyvin tämän antikristillisen järjestelmän (joka on Saatanan parhaimpia aseita pettääkseen maailmaa ja hallitakseen sitä) kuin myös kaikkien muiden keinojensa kautta, koettamaan vimmatulla tavalla vastustaa asiain uutta järjestystä, joka tulee nyt pystytettäväksi. Hän tulee käyttämään hyväkseen pienintäkin seikkaa ja ihmiskunnan kaikkia perittyjä heikkouksia ja kaikkea sen itsekkäisyyttä voittaakseen heidän sydämensä ja kätensä ja kynänsä tässä lopullisessa taistelussa vapautta vastaan ja totuuden täydellistä kirkastumista vastaan. Ennakkoluuloja tullaan herättämään siellä, jossa, jos totuus nähtäisiin selvästi, ei ennakkoluuloja voisi olla; ja intohimoista harrastusta tulee sytytettäväksi ja puolueyhdistyksiä tulee perustettaviksi, jotka tulevat pettämään ja eksyttämään useita. Ja tämä tulee tapahtumaan ei sentähden, ettei Jumala olisi tehnyt totuutta kyllin selväksi johtamaan täysin vihkiytyneitä, vaan koska heillä, jotka tulevat petetyiksi, ei ollut täyttä vakavuutta mielessä etsiessään ja käyttäessään sitä totuutta, joka oli valmistettu heille "ruuaksi ajallansa." Ja tällä tavoin tulee ilmenemään, että se luokka, joka tuli harhaan johdetuksi, ei ottanut vastaan totuutta rakkaudesta itse totuuteen, vaan pikemmin tavan tai muodon vuoksi tai pelosta. Ja apostoli näyttää vakuuttavan, että tässä Antikristuksen lopullisessa kuolemantaistelussa tulee, vaikkakin hän näyttää voittavan lisättyä valtaa maailmassa uusien sotajuonien, petoksien ja yhdistelmien kautta, kumminkin maailman oikea Herra, kaikkien kuninkaiden Kuningas läsnäolonsa aikana saamaan voiton; ja että hän vihdoin, suuren hädän aikana, perinpohjin tuhoaa Antikristuksen ja ainaiseksi tekee lopun hänen petoksistansa.

Minkälaiseksi saatamme odottaa tämän lopputaistelun muodostuvan, siitä voimme antaa ainoastaan viittauksia, suurimmaksi osaksi perustuen vertauskuvauksellisiin esityksiin samasta asiasta Ilmestyskirjassa. Me odotamme, että koko maailmassa vähitellen tulee muodostumaan kaksi suurta puoluetta — joista molemmista uskolliset, voittavat pyhät tulevat pysymään erossa. Näissä kahdessa suuressa leirissä, tulee toisella puolella olemaan sosialisteja, vapaa-ajattelijoita, uskottomia, tyytymättömiä ja totisia vapauden ystäviä, jotka alkavat saada silmänsä auki näkemään asianhaaroja, jotka koskevat valtiollista ja uskonnollista kehnoa hallitusta ja itsevaltiutta; toiselta puolen yhdistyvät vähitellen inhimillisen vapauden ja yhdenvertaisuuden viholliset — keisarit, kuninkaat, aateliset; ja sisimmässä sopusoinnussa näiden kanssa tulee olemaan Jumalan valtakunnan jäljittely, Antikristus, joka tukee näitä ja jota maan maalliset itsevaltiaat tukevat. Me odotamme myös, että Antikristuksen valtioviisaus tulee jossain määrin muodosteltavaksi ja lievennettäväksi voittaakseen takasin sopusointuun ja käytännölliseen yhteistyöhön (ei oikeaan yhteyteen) äärimmäiset kaikista protestanttisista liitoista, jotka nyt jo ikävöivät nimi-yhdistymistä toisiensa ja Rooman kanssa, unohtaen, että ainoa totinen yhdistys on totuuden jatkuvasti kehittämä, eikä uskontunnustuksien, kirkolliskokouksien ja kirkkolakien muodostama. Niin mahdottomalta kuin tämä yhteistoiminta protestanttien ja katolilaisten välillä toisten mielestä tuntuukin, näemme selviä merkkejä sen nopeasta lähestymisestä. Sitä joudutetaan paavikunnan salaisen yllytyksen kautta kansansa keskuudessa, jonka kautta sellaisia valtiomiehiä, jotka ovat halukkaita yhteistoimintaan paavikunnan kanssa, autetaan korkeisiin virkoihin hallitustoimissa.

Kohta voidaan odottaa lakeja, joiden kautta vähitellen henkilöllinen vapaus tulee rajotettavaksi pakottavia asianhaaroja syyttäen ja yleistä hyvää silmällä pitäen; kunnes erä erältä, lopultakin tulee välttämättömäksi muodostaa jonkunlainen "yksinkertainen uskonnonlaki"; ja sillä tavoin saattavat kirkko ja valtio tulla jossain suhteessa yhdistetyksi Pohjoisamerikan Yhdysvaltojen hallitukseen nähden. Näillä laeilla, niin yksinkertaisiksi kuin tulevatkin sopiakseen kaikille "puhdasoppisille" (s.o. yleisille) uskonnollisille katsantokannoille, tulee olemaan sellainen sisällys, että ne tulevat tukahduttamaan ja estämään enempää kasvamista armossa ja siinä tiedossa, joka nyt on "ruokaa aikanansa." Tekosyynä tähän toimenpiteeseen tulee luultavasti olemaan alempien ja itsenäisten luokkien puolelta uhkaavan sosialismin, epäuskon ja valtiollisten rauhattomuuksien vastustaminen.

Nähtävästi tulee lähimmässä tulevaisuudessa, osana sen vaivasta, vieläpä ennen kun suuri hätä tänä "vihan päivänä" on puhjennut maailmassa ja kukistanut maan koko yhteiskuntarakennuksen (valmistuksena uudelle ja paremmalle järjestykselle, joka on luvattu totisen Kristuksen hallitessa) — olemaan vaikea tutkimisen ja koettelemuksen hetki tosi-vihkiytyneelle Seurakunnalle, monessa asiassa niin kuin oli paavikunnan voittopäivinä; vainoamistavat tulevat ainoastaan olemaan hienontuneemmat, ja paremmin sopimaan nykyajan sivistyneimpien menettelytapojen kanssa. Piikeillä ja pihdeillä ja piinapenkeillä tulee olemaan pilkan ja suuren ylenkatsomisen, vapauksien rajottamisen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja valtiollisen boikottaamisen muoto. Mutta tästä ja niistä uusista yhdistelmistä, joita Antikristus tulee muodostamaan tässä lopullisessa taistelussa oikean Tuhatvuotisvaltakunnan pystyttämistä vastaan, on meillä enemmän sanomista toisessa tilaisuudessa.

Tätä lukua lopettaissa tahdomme uudelleen kiinnittää lukijan huomion siihen, että paavikunta on Antikristus, ei siveellisen kehnoutensa perustuksella, vaan koska se on totisen Kristuksen ja totisen Valtakunnan jäljittely. Koska eivät kykene huomaamaan tätä, tulevat useat protestantit vietellyiksi yhteistoimintaan paavikunnan kanssa sen vastustaessa totista Kirkkauden Kuningasta.

* * * * *

Herran johdossa.

Hän johdattaa. Oi turvaisaa
On tietää: Herra johdattaa!
Jos missä oon, tie jyrkkenee,
Hän voimallansa auttelee.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa,
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!

Jos kuljen kautta korpien
Tai riemun kukkatarhojen,
Kautt' myrskyjen tai tyynien,
Niin kuljen Herraan turvaten.
Hän johdattaa, hän johdattaa!
Hän kädellänsä johdattaa,
Oi että häntä seuraisin,
Jok' ystäväin on rakkahin!