Raamatun tutkisteluja 3: Tulkoon valtakuntasi

by C. T. Russell

Samalla kun nyt täytyy tunnustaa yksityisen ulkonainen vapaus suuremmassa määrässä kuin koskaan ennen, näemme kuitenkin, ettei koskaan ennen ole ollut aikaa, jolloin siteet olisivat olleet niin lujalle vedetyt sitoakseen kaiken vehnän ja lusteen noihin moniin lyhteisiin. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin toimenpiteet olisivat olleet niin ahtaat ja niin rajottaneet yksilöllistä vapautta kuin nyt. Innokkaan seurakunnan jäsenen jokainen vapaahetki on varattu monia kokouksia tai muita toimia varten niin, ettei jää ollenkaan aikaa esteettömään ajattelemiseen ja raamatuntutkisteluun. Näiden kokousten, iltamien y.m. päätarkotuksena on lahkolaisuuden lisääntyminen ja voimistuminen; ja seurauksena on tuo mainittu vapauden sitominen, joka on niin vahingollinen Jumalan vihkiytyneitten lasten, vehnän, oikealle kehittymiselle. Nämä siteet vedetään parast'aikaa kovemmalle, niinkuin profetta osottaa. (Jes. 28: 22.) Nämä lyhteet, joista päivä päivältä on yhä vaikeampi päästä irti, sisältävät vähän vehnää ja paljon lustetta.

Koska nyt olemme nähneet todellisesti vihkiytyneen vehnän vähyyden ja "kastettujen tunnustajain" suuren joukon (niinkuin joku metodistipiispa oli voimakkaasti kuvannut lusteluokkaa), on ilmeistä, että lusteen polttaminen tulee olemaan huomattava tapaus. Monet erehtyvät kumminkin luullessaan, että lusteen polttaminen palavassa uunissa, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys (Matt. 13: 42), tarkottaisi kirjaimellista tulta tai vaikeuksia tämän elämän tuolla puolen. Koko vertaus kuuluu nykyiseen aikakauteen. Tämä tuli ei ole ainoastaan kuvaus, samoin kuin vehnä ja lustekin, vaan se esikuvaa lusteen hävittämistä suuressa hädässä, jolla tämä aika tulee päättymään ja josta vehnäluokka lupauksen mukaan tulee pelastumaan (Mal. 3: 17; Luukk. 21: 36). Suuri palava uuni on kuvaus "suuresta hädän ajasta", joka tämän elonkorjuun lopussa tulee kohtamaan arvotonta lusteluokkaa "kristikunnassa".

Lusteen hävittäminen ei merkitse nykyajassa eikä tulevassakaan, lusteluokkaan kuuluvien yksityisten henkilöiden hävittämistä. Se merkitsee pikemmin tämän luokan väärien vaatimusten hävittämistä. Heidän arvelunsa ja avoin tunnustuksensa on, että he ovat kristittyjä, vaikka todellisuudessa vielä ovatkin maailman lapsia. Kun he ovat lusteena poltetut eli hävitetyt, tulevat he esiintymään ja tunnetuiksi oikeassa karvassaan, — maailman jäseninä, eikä heidän enää tarvitse matkia kristittyjä, Kristuksen Seurakunnan nimellisinä jäseninä.

Herramme sanoo selittäen, että hän kylvi valtakunnan hyvän siemenen, totuuden, josta nousee koko totinen, totuuden hengen siittämä, nisuluokka. Jälestäpäin, yöllä, pimeinä aikakausina, keskiajalla, kylvi Saatana lustetta. Epäilemättä kylvettiin luste samalla tavalla kuin nisukin, nousten eksytyksistä. Olemme nähneet kuinka surkealla tavalla suuri vastustaja ja hänen sokaistut palvelijansa saastuttivat pyhäkön ja sotajoukon ja kuinka paavikunta häpäisi ja käytti väärin kallisarvoiset astiat (opit); ja tämä on ainoastaan toinen esitys samasta asiasta. Väärät opit synnyttivät vääriä tarkotuksia ja pyrkimyksiä Herran nisupellolla, ja viekottelivat monen palvelemaan Saatanaa, kylvämällä eksytyksiä opissa ja elämässä, jotka sitten ovat kehittäneet lustetta runsain määrin.

Peltovainio näyttää hyvältä ja kukoistavalta monen mielestä, kun lasketaan korret sadoin miljoonin. Mutta todellisuudessa on nisun luku verrattain pieni, ja nisulle, jota luste on tukahduttanut suuresti estäen sen kehittymistä, olisi ollut paljon parempi, jollei maailmallismielistä lustetta ollenkaan olisi ollut seurakunnassa, vaan se olisi saanut olla omalla paikallaan maailmassa, niin että vihkiytynyt "pieni lauma", Kristuksen hengen ja opin ainoat edustajat, olisivat yksin jääneet vainiolle. Silloin esiintyisi hyvin selvästi erotus seurakunnan ja maailman välillä, ja sen kasvaminen, vaikka hitaammalta näyttävä, olisi silloin ollut terveellinen. Suuri näennäinen menestys, joka esiintyy suuressa lukumäärässä, rikkaudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa, josta niin monet suuresti ylpeilevät, on todellisuudessa suureksi vahingoksi, eikä millään tavalla siunaukseksi seurakunnalle tai maailmallekaan.

Kun tarkastamme tätä asiaa, huomaamme, että lusteen joukossa on monia, joita ei voi moittia heidän väärästä asemastaan valhenisuna. Eivätkä monet heistä tiedäkään, ettei luste ole todellinen seurakunta; sillä heistä vihkiytyneet, nisun pieni lauma, on liiottelijoita ja haaveilijoita. Ja, lusteen paljouteen verrattuina, näyttävät varmasti Herra ja apostolit ja kaikki nisu liiottelijoilta ja haaveilijoilta, jos kerran enemmistö, luste, on oikeassa.

Lusteelle on niin perinpohjin ja usein vakuutettu, että he ovat kristittyjä — että kaikki muut ovat kristittyjä paitsi juutalaiset, vapaauskojat ja pakanat — että tuskin saattaa odottaakaan, että he edes muusta tietäisivät. Väärät opit vakuuttavat heille, että on ainoastaan kaksi luokkaa; ja että kaikki, jotka välttävät ijankaikkisen vaivan, ovat määrätyt olemaan Kristuksen kanssaperillisiä. Jokainen hautauspuhe, lukuunottamatta tässä suhteessa niitä, jotka ovat syvälle langenneita, julkijumalattomia ja epäsiveellisiä, vakuuttaa ystäville vainajan rauhasta ja ilosta ja taivaallisesta kirkkaudesta; ja todistaakseen tätä esitetään paikkoja Raamatusta, joiden yhteydestä muiden paikkojen kanssa pitäisi selvitä, että ne tarkottavat ainoastaan täydellisesti vihkiytyneitä, pyhiä.

Sellaisia, jotka luonnostaan ovat taipuvaisia pitämään itseään arvottomina, jotka omissatunnoissaan tuntevat, etteivät ole pyhiä, eivätkä omista itselleen sellaisille annettuja Raamatun runsaita lupauksia, kehottavat yhtä tietämättömät lustetoverinsa sekä saarnatuolissa että kirkonpenkissä omistamaan nämä lupaukset. He tuntevat omassatunnossaan — he ovat varmoja siitä — etteivät ole tehneet mitään sellaista, jonka tähden oikeastaan ansaitsisivat ijankaikkisen vaivan; ja heidän uskonsa kristikunnan vääriin oppeihin johtaa heidät toivomaan ja väittämään, että he ja kaikki siveelliset ihmiset ovat seurakunnan jäseniä, joille kaikki runsaat lupaukset kuuluvat. Siten he ovat lustetta väärien oppien johdosta, eikä sillä hyvä, että heillä itsellään on väärä asema, vaan he saattavat väärään valoon myöskin vihkiytyneitten pyhien todellisesti korkean aseman. Eksytyksen huumauksessa on heillä turvallisuuden ja tyytyväisyyden tunne; sillä jos he vertaavat omaa elämäänsä monien muiden elämään nimikristikunnassa ja edesmenneiden ystäviensä elämään, joiden ylistykseksi pidettyjä puheita he heidän hautajaisissaan kuuntelivat, niin huomaavat he olevansa ainakin keskinkertaisia — ja vieläpä rehellisempiäkin vaelluksessaan kuin monet suuriääniset tunnustajat. Siitä he ovat kuitenkin tietoisia, etteivät koskaan ole todellisesti vihkineet sydäntänsä ja elämäänsä, aikaansa ja varojansa, leivisköitään ja tilaisuuksiaan Jumalalle ja hänen palvelukseensa.

Mutta samalla tavalla kuin juutalaisen kansan ruumenluokkaa hävitettiin heidän elonkorjuunsa lopulla (Luuk. 3: 17), samoin tulee tämäkin lusteluokka kulutettavaksi tässä elonkorjuussa. Niinkuin ruumenet lakkasivat kaikista vaatimuksista jumalalliseen suosioon nähden Jumalan riemuitsevana valtakuntana, ennen elonkorjuun päättymistä uskonnollisten ja valtiollisten taistelujen suuressa tulessa, joka kulutti sen järjestelmän, aivan samoin on lusteluokan käyvä "kristikunnassakin". He tulevat kulutettaviksi; he eivät enää tule olemaan lustetta; he eivät enää tule pettämään itseään enemmän kuin toisiakaan; he lakkaavat itseensä sovittamasta noita ylen suuria ja kalliita lupauksia, jotka kuuluvat ainoastaan voittaville pyhille; ja koska heidän erilaiset niin kutsutut valtakuntansa ja heidän erilaiset uskonnolliset järjestönsä, eripuraisuuden rikkirepiminä, minkä totuuden nouseva valo on aiheuttanut, tulevat kulutettaviksi nykyään sytytetyssä tulessa, "Jumalan kiivauden tulessa" (suurena hädän aikana, jolla tämä aikakausi tulee päättymään. — Sef. 3: 8) lakkaavat he käyttämästä hyväkseen "kristikunnan" nimeä maallisille järjestöilleen.

Puhuttuansa lusteen polttamisesta selittää vertaus edelleen: "Silloin vanhurskaat [nisu] loistavat isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko." [Saatammeko pyytää parempaa todistusta kuin tämä on siitä, ettei oikea seurakunta vielä ole saatettu voimaan Jumalan valtakuntana, ja ettei sitä koroteta ennenkuin tämä elonkorjuutyö on päättynyt?] Silloin on tämä vanhurskauden aurinko (jonka kirkkauden keskipisteenä Kristus Jeesus aina tulee olemaan) nouseva, tuoden lääkettä säteissään siunatakseen, asettaakseen ennalleen ja puhdistaakseen koko ihmismaailman synnin saastasta ja eksytyksestä; jota vastoin tottelemattomat tehdään tyhjäksi toisessa kuolemassa.