YHTEISKUNNAN TILA ENGLANNISSA JA WALES'ISSÄ.
Parlamentti-raportti annettu 1873.
Väkiluku uskontunnustuksien mukaan.
Roomalaiskatolisia………………. 1,500,000
Englannin valtiokirkko…………… 6,933,935
Eriuskoisia [muita protestantteja
kuin episkopaleja]……………. 7,234,158
Vapaa-uskojia…………………… 7,000,000
Juutalaisia…………………….. 57,000
Koko luku rikoksellisia vankiloissa.
Roomalaiskatolisia…….. 37,300
Englannin valtiokirkko…. 96,600
Eriuskolaisia…………. 10,800
Vapaa-uskojia…………. 350
Juutalaisia…………… 0
145,050
Rikoksellisia väestön joka 100,000:lle.
Roomalaiskatolisia……………… 2,500
Englannin valtiokirkko………….. 1,400
Eriuskolaisia………………….. 150
Vapaa-uskojia………………….. 5
Juutalaisia……………………. 0
Rikoksellisten suhde.
Roomalaiskatolisia…………. 1 joka 40:stä
Englantilainen valtiokirkko…. 1 " 72:sta
Eriuskolaisia……………… 1 " 966:sta
Vapaa-uskojia……………… 1 " 20,000:sta
Syy tähän sekavaan tilaan mainitaan: "Hänen haureutensa vihan viiniä kaikki kansat ovat juoneet" [sen henkeä, vaikutusta] — yhteyttä maailman kanssa. (Ilm. 18: 3.) Väärät opit seurakunnan luonteesta ja tehtävästä, ja väite, että sen korotuksen ja hallituksen aika oli tullut (ja erityisesti sen suurenmoisen menestymisen jälkeen, jonka sen maallinen kunnianhimo sai Konstantinin aikana, jolloin se väitti olevansa Jumalan valtakunta pystytetty hallitsemaan voimassa ja suuressa kirkkaudessa), johti monia Baabeliin, jotka eivät ikänä olisi liittyneet siihen jos se olisi jatkuvasti kulkenut uhrautumisen kaidalla tiellä. Ylpeys ja kunnianhimo johtivat varhaisen seurakunnan tavottelemaan maallista valtaa. Ja voittaakseen valtaa olivat suuri jäsenmäärä ja maallinen vaikutusvalta välttämättömiä. Ja saadakseen jäseniä, jota silloisissa olosuhteissa totuus ei milloinkaan olisi sinne vetänyt, alettiin esittää vääriä oppeja, jotka lopulta saivat vallan kaikkein muiden yli; ja vieläpä totuuksiakin, joissa vielä pysyttiin, väänneltiin ja käänneltiin. Jäsenmäärä nousi aina satoihin miljooniin, ja totinen seurakunta, nisu, yhä vaan "pieni lauma", oli kätketty miljoonien lusteitten sekaan. Täällä, niinkuin lampaat raatelevien susien keskellä, kärsi Jumalan totinen, vielä kehittymätön valtakunta väkivaltaa, ja väkivallantekijät kiskoivat sen itsellensä; ja Herransa lailla, jonka askeleissa he kulkivat, olivat sen jäsenet ylenkatsottuja ja ihmisten hylkäämiä — surujen miehiä, kärsimysten tuttuja. Mutta nyt, kun tuhatvuotispäivän aamu sarastaa, ja kuluneen pimeän yön oppi-eksytykset huomataan, ja oikeat totuuden jalokivet valaistaan, täytyy vaikutuksen olla, niinkuin oli tarkotettukin, nisun täydellinen erottautuminen lusteesta. Ja niinkuin väärät opit saivat aikaan väärän kehityksen, niin tulee totuuden paljastaminen elonkorjuun valossa saamaan aikaan erottamisen. Kaikki luste ja osa nisusta ovat kumminkin peloissaan. Heidän mielestään tuntuu ikäänkuin Baabelin hajoaminen olisi samaa kuin Jumalan työn kaatuminen ja hänen asiansa epäonnistuminen. Mutta niin ei ole; luste ei milloinkaan ole ollut nisua, eikä Jumala koskaan ole aikonutkaan hyväksyä sitä nisuna. Hän on ainoastaan sallinut, "antanut" molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Juuri Baabelin saastaisten lintujen "tyyssijasta" kutsutaan Jumalan kansa ulos, että he saisivat nauttia vapaudesta sekä olla osalliset elonkorjuun valosta ja elonkorjuutyöstä ja osottautua olevansa ristiriidassa sen eksytysten kanssa oppiin ja tapoihin nähden ja siten päästä pakoon heistä ja heidän kostostaan — vitsausksista, jotka kohtaavat kaikkia sinne jääneitä.