Nämä vitsaukset eli ahdistukset, jotka edeltäkäsin kuvastuivat hyljätyn juutalaisen huoneen vaikeuksissa, maalataan Ilmestyskirjassa niin synkissä vertauskuvissa, että monella tutkijalla on liioitellut ja pilventakaiset käsitykset tämän aineen suhteen, ja ovat sen vuoksi aivan valmistumattomat niihin tosiseikkoihin nähden, jotka nyt ovat hyvin lähellä tulossa. He tulkitsevat usein vertauskuvat kirjaimellisesti, eivätkä niinmuodoin ole valmistuneet näkemään niiden täyttyvän sillä tavoin kuin ne tulevat täyttymään — uskonnollisten, yhteiskunnallisten ja valtiollisten häiriöitten, mullistusten, reaktionien (vastavaikutusten), vallankumouksien, j.n.e. kautta.

Mutta tässä on toinenkin huomattava kohta. Sen ajan välillä, jolloin Baabel syöstään pois suosiosta (1878), ja sen ajan, jolloin vitsaukset eli vaikeudet kohtaavat sitä, on lyhyt väliaika, jolloin kaikki Herran kansan uskolliset tulevat saamaan tiedon tästä asiasta ja koottaviksi ulos Baabelista. Tämä osotetaan selvästi samassa värsyssä; sillä sanomaan: "Baabel on kukistunut", on yhdistetty kutsu: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, jottette… saisi tekin hänen [tulevista] vitsauksistansa kärsiä". Tästä samasta väliajasta, ja siitä, mitä silloin tulee tehtäväksi, puhutaan myöskin vertauskuvallisesti Ilm. 7: 3. Vihan sanansaattajille annetaan julistus: "Älkää vahingoittako maata eikä merta eikä puita, ennenkuin olemme PAINANEET LEIMAN Jumalamme palvelijain otsaan". Leiman painaminen otsaan ilmaisee, että totuuden käsittäminen ymmärryksellä on oleva merkki eli leima, joka tulee erikoisesti erottamaan Jumalan palvelijat Baabelin palvelijoista ja uskolaisista. Ja tämä on yhtäpitävä Danielin todistuksen kanssa: "Taitavat [sinun kansastasi] ymmärtävät; eikä yksikään jumalatoin [liitollensa uskomaton] ymmärrä." (Dan. 12: 10.) Siten tulevat luokat merkityiksi ja erotetuiksi, ennenkuin vitsaukset kohtaavat hyljättyä, ulossyöstyä Baabelia.

Ja että tämä tieto tulee vaikuttamaan sekä leimaamisen että erottamisen, sisältyy selvästi ylempänä käsiteltyyn värssyyn; sillä ensin kuuluu selitys että "Baabel on kukistunut", ja että jonkinlaiset vitsaukset eli rangaistukset kohtaavat sitä, ennenkuin odotetaan Jumalan kansan tottelevan tähän tietoon perustuvaa käskyä: "Lähtekää ulos". Totisesti, me tiedämme että kaikkien täytyy olla hyvästi leimatut otsiinsa — ymmärrys valaistu — Jumalan suunnitelmasta, ennenkuin saattavat oikein käsittää tai totella tätä käskyä.

Ja eikö ole silminnähtävää, että juuri tämä Jumalan palvelijain leimaaminen nyt tapahtuu? Eikö meitä parast'aikaa leimata otsiin? Ja eikö tämä tapahdu vielä oikealla ajallakin? Eikö meitä johdeta askel askeleelta, ikäänkuin Herran omalla kädellä — hänen sanansa kautta — käsittämään totuutta ja asioita ylipäänsä hänen näkökannaltaan — muuttaen meidän entiset, muilta tahoilta saadut mielipiteemme monesta asiasta aivan päinvastaisiksi? Eikö ole totta, että Baabelin eri osastot eli lahkot eivät ole olleet kanavia, joiden kautta tämä leimaaminen on tullut meille, vaan ovat ne pikemmin olleet esteenä, ollen tiellä vastustamassa sen joutuisampaa tapahtumista? Ja emmekö näe yhtäpitäväisyyttä siinä — kuten myöskin Herran selityksessä, jonka mukaan nisun ja lusteen erottaminen on tapahtuva elonkorjuussa? Ja emmekö näe, että hänen suunnitelmansa mukaista on ilmottaa asianhaarat uskollisilleen ja sitten odottaa heiltä, että heidän on osotettava sydämellistä myötätuntoa tälle suunnitelmalle välittömän tottelevaisuuden kautta? Mitä siitä, jos totteleminen ja ulos tuleminen pakottaa meidät jättämään taaksemme ihmisten kiitoksen, tai hyvän palkan, tai pappilan, tai taloudellisen avun asioissa, tai kotirauhan tai mitä ikänänsä — älkäämme kumminkaan peljästykö. Hän, joka sanoo meille: "Tulkaa!" on sama, joka sanoi Pietarille: "Tule!" kun hän käveli merellä. Pietari olisi vajonnut kun hän totteli, jollei Herran ojennettu käsivarsi olisi ylläpitänyt häntä; ja sama käsivarsi tukee niitä, jotka nyt, hänen käskystänsä, lähtevät ulos Baabelista. Älä katso vaikeuksien kuohuvaa merta, joka on välillä, vaan katso suoraan Herraan ja ole hyvässä turvassa.

Käsky on lähtekää, eikä menkää; sillä kun me tulemme ulos inhimillisten perimätietojen, uskonoppien, järjestelmien ja eksytysten orjuudesta, tulemme suoraan Herramme luokse, jotta hän opettaisi ja ravitsisi meitä, vahvistaisi ja tekisi meidät täydellisiksi tehdäksemme hänen tahtonsa, ja voidaksemme seisoa eikä kaatua Baabelin kanssa.

Jumalan sana ilmottaa, että nimiseurakunta lankeemuksensa jälkeen hänen suosiostaan ja oltuansa hänen puhetorvenaan (Ilm. 3: 16) tulee vähitellen vajoamaan epäuskon tilaan, jossa Raamattu lopullisesti tulee kokonaan syrjäytetyksi todellisuudessa, vaikkakin nimellisesti säilymään, jossa viisaustieteelliset kaiken karvaiset aprikoimiset tulevat olemaan todelliset opinkappaleet. Uskolliset leimatut tulevat välttämään tämän lankeemuksen; sillä heidät "katsotaan arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja (saavat he) seisoa" — eikä langeta Herran läsnäolon aikana. (Luuk. 21: 36.) Tositeossa ovat monet jo vajoamaisillaan alas — he säilyttävät jumalanpalvelusmuodon, ja uskon Luojaan ja tulevaan elämään, mutta katselevat näitä pääasiallisesti omien tai toisten ihmisten viisaustieteitten ja oppien kautta ja syrjäyttävät Raamatun jumalallisten päätösten erehtymättömänä opettajana. Vaikka nämä pitävätkin kiinni Raamatusta, eivät he kumminkaan usko sen kertomuksia, etenkään Edenistä ja syntiinlankeemuksesta. He säilyttävät Jeesus nimen ja nimittävät häntä Kristukseksi eli Messiakseksi ja Lunastajaksi, mutta pitävät häntä samalla ainoastaan mainiona joskaan ei virheettömänä esikuvana, ja hylkäävät kokonaan hänen lunastusuhrinsa — hänen ristinsä. He väittävät Jumalan olevan syntistenkin isän ja kieltävät sen kautta sekä kirouksen että Välimiehen.

Ei ole ylipäänsä huomattu, että ensimäisessä tulemisessa Herramme virka-ajan kolme ja puoli vuotta, aina juutalaisen kansan ulossyöksemiseen asti (heidän seurakuntansa ja kansallisuutensa oli yhtä), käytettiin tämän yhteiskunnan eli järjestelmän tutkimiseen eli koettelemiseen pikemmin kokonaisuuteen kuin yksityisiin jäseniin nähden. Sen hengellinen luokka — papit, kirjanoppineet ja fariseukset — edustivat tätä järjestelmää kokonaisuudessaan. Itse he selittivät edustavansa juutalaisuutta (Joh. 7: 48, 49) ja kansakin käsitti asian niin; se aiheutti kysymyksen: Onko kukaan hallitusmiehistä tai fariseuksista uskonut häneen? Ja Herramme tunnusti heidät semmoisina; harvoin hän nuhteli kansaa siitä, etteivät ottaneet häntä vastaan, mutta uudelleen ja uudelleen hän puhui "sokeista taluttajista" ja piti heitä vastuunalaisina siitä, etteivät itse tahtoneet mennä Valtakuntaan sisälle, eivätkä sallineet kansankaan, joka muutoin olisi ottanut Jeesuksen vastaan Messiaksena, tehdä niin.

Herramme koetti alituisesti karttaa julkisuutta — hänen oppinsa ja ihmetyönsä kun yllyttivät kansaa, jotteivät he tulisi ja väkivallalla tekisi häntä kuninkaaksi (Joh. 6: 15); ja kumminkin esiintoi hän alituisesti todistuksia vallastaan ja siitä, että hän oli Messias, juutalaisen papiston tietoon, kunnes heidän koetuksensa seurakuntakansana oli päättynyt, ja heidän huoneensa eli järjestelmänsä oli ulossyösty, "autioksi jätetty". Senjälkeen suunnattiin, hänen johdollansa, apostolien opettaessa, kaikki ponnistukset kansaan yksityisinä henkilöinä; ja ulossyösty seurakunta-järjestelmä virkamiehineen, sellaisenaan, jätettiin kokonaan huomioon ottamatta.

Todistukseksi siitä, että hänen virka-aikanaan ja siihen saakka, kunnes heidän järjestelmänsä hyljättiin, opettajat ja papit edustivat kansaa, huomattakoon hänen menettelytapaansa puhdistetun spitalisen suhteen, josta mainitaan Matt. 8: 4. Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet sano tästä kellekään; vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa se lahja, jonka Mooses on säätänyt, todistukseksi HEILLE". Todistus oli salattava kansalta jonkun aikaa, mutta siitä oli annettava täsmällinen tieto heidän "neuvosmiehilleen", jotka edustivat koko juutalaista seurakuntaa siinä koetuksessa, jonka alaisena se silloin oli.

Erityisesti on meidän huomattava, mikä tarkotus ja minkälainen tulos oli juutalaisen seurakunnan koetuksesta järjestelmänä, sen esikuvallisen yhteyden johdosta, jossa ne ovat evankelisen seurakunnan nykyiseen koetukseen, sekä minkälainen niiden suhde oli Jumalan suunnitelmaan kokonaisuudessaan. Juutalaiset selittivät, heille annettujen lupausten nojalla, olevansa tulevaa Messiasta varten valmistettu kansa, kansa, jonka hän järjestäisi, tekisi alamaisekseen, jota hän johtaisi ja käyttäisi "omana kansanaan" siunatessaan maan kaikkia muita kansakuntia, saattamalla kaikki täyteen tietoon Jumalasta ja valmistamalla heille tilaisuuden päästä sopusointuun hänen vanhurskasten lakiensa kanssa. Vaikka Jumala, joka tietää kaikki ennakolta, tiesi, ettei luonnollinen Israel sopisi olemaan tärkeimmällä paikalla tässä suuressa tehtävässä, antoi hän heille siitä huolimatta kaikenlaisia tilaisuuksia ja etuja, ikään kuin hän olisi ollut tietämätön seurauksista. Sillä aikaa ilmaisi hän ennakolta tietämisensä profetallisten ennustusten kautta, joita he eivät saattaneet ymmärtää, ettei meidän tarvitsisi ajatella, että hän oli kokeillut ja epäonnistunut, menettelytavassaan juutalaiseen kansaan nähden.