Yljän läsnäolon julistaminen, häntä vastaan lähteminen ja hänen kanssaan häihin meneminen jatkuu vielä ja tulee jatkumaan, kunnes viisaat neitseet ovat "otsiinsa leimatut", kunnes heillä on riittävästi tietoa elonkorjuutotuuksista voidakseen erottautua Baabelista ja ollakseen kunnossa menemään Yljän kanssa valmistettuihin juhlapitoihin. Sitten, kun nykyinen totuus on koetellut kaikkia neitseitä, tulee tilaisuuden ovi suljettavaksi, eikä useampien sallita tulla juhlaan; sillä, Mestari sanoi: "Minä avaan eikä kukaan ole sulkeva, ja suljen eikä kukaan avaa." (Ilm. 3: 7.) Ja kun tyhmät neitseet tulevat kolkuttamaan ja koettavat päästä sisälle senjälkeen kun ovi on suljettu, sanoen: "Herra, Herra, avaa meille", vastaa hän heille sanoen: "Totisesti sanon teille: en tunne teitä." Ne, jotka häpeävät häntä ja hänen sanaansa nyt ja senvuoksi ovat välinpitämättömiä niihin nähden, sellaisia tulee hänkin häpeämään, kun hän on ilmestymäisillään kirkkaudessa ja voimassa kaikkine pyhine uskollisine lähettiläineen — viisaiden neitseiden kanssa, jotka ovat korotetut ja kirkastetut hänen kanssaan.

Suljetulla ovella, ei niinkuin huomattanee, ole minkäänlaista tekemistä maailmallisten kanssa. Sehän on ovi hääjuhlaan; eikä se milloinkaan ole ollut avoin muille kuin vihkiytyneille — neitsytluokalle. Mitään muuta luokkaa ei ole koskaan kutsuttukaan tulemaan siitä; ja se suljetaan kun elonkorjuutotuudet ovat seuloneet ja erottaneet kaikki innokkaat, vakavat, jotka ovat lupauksilleen uskolliset, kylmistä, haaleista ja raskautetuista, jotka laiminlyövät liittolupauksiensa täyttämisen. Jumalalle olkoon kiitos, armahtavaisuuden ovea tässä ei suljeta, eikä myöskään suosion ovea; vaan se on suurimman suosion ovi: kanssaperillisyys Kristuksen kanssa hänen Morsiamenaan. Mutta kun se suljetaan tyhmiltä neitseiltä eikä koskaan tule avattavaksi heidän kolkutukselleen, vaan jätetään heidät seisomaan ulkopuolelle, alttiina "pahan päivän" suurelle ahdistukselle, jossa tulee olemaan itku, voivotus ja hammasten kiristys, suljetaan heidät kumminkin yhä edelleen Jumalan rakkauden ja armahtavaisuuden huomaan, ja vieläpä hänen suosionsa ja erityisen huolenpitonsakin alaisiksi; sillä suuret ahdistukset, joiden kautta heidän on kuljettava, ovat tarkotetut puhdistamaan ja jalostamaan näitä katumukseen joutuneita neitseitä ja siten valmistamaan heistä kunniallisia astioita Mestarin käytettäväksi, vaikkeikaan korkeimpaan kunniaan, johon he alkujaan olivat kutsutut, mutta johon olivat osottautuneet olevansa arvottomat. Jossain määrin osallisina Baabelin hengestä, vaikuttaen sen hyväksi vaikka kuinkakin vähän, laskee Herra heidät osallisiksi Baabelin synteihin ja sentähden arvottomiksi pakenemaan sitä kohtaavia vaivoja. Nämä vaivat ovat välttämättömiä, eivät ainoastaan Baabelin hävittämiseksi, vaan myöskin kypsymättömän nisun puhdistamiseksi ja erottamiseksi, jota siellä vielä on: — tyhmät neitseet, jotka ovat melkoisesti Baabelin viinin juovuttamat ja voittamat.

Onnellinen morsiussaattue, joka saattoi juutalaista morsianta miehensä kotiin soitolla ja lamput sytytettyinä ja kaikenlaisilla ilonilmauksilla, valaisee kauniilla tavalla häihin menoa Herran kanssa. Niinkuin morsian meni Herransa iloon ja sille aterialle jonka hän oli valmistanut, niin menevät nyt viisaat neitseet sisälle. Ilo alkaa silloin kun he ensin kuulevat, että Ylkä on läsnä. Mielellään jättävät he kaikki ollakseen hänen seurassaan ja valmistetussa juhlassa. Uskon kautta he nyt jo nauttivat tulevasta juhlasta, kun läsnäoleva ylkä ilmottaa heille ylenmäärin suuria ja kallisarvoisia asioita, jotka ovat valmistetut hänen valitulle Morsiamelleen, ja ilmottaa heille suuren työnsä maailman siunaamiseksi ja ennalleenasettamiseksi, johon työhön hänen Morsiamellaan tulee olemaan oikeus ottaa osaa. Totisesti, kun me astumme vastaanottohuoneeseen ja näemme tulevan uuden Valtakunnan suosion juhlan merkkejä, alamme jo mennä sisälle Herramme iloon. Saamme jo tuntea tulevan hyvän esimakua. Hengessä saamme jo nauttia hänen armonsa runsaimpia lahjoja. Uskon kautta istumme jo Mestarin pöydässä, ja hän on itse lupauksensa mukaisesti (Luuk. 12: 37) läsnä ja palvelee meitä.

Tämä kallisarvoisten totuuksien nauttiminen uskon kautta, jotka ovat tulleet ilmi tänä elonkorjuuaikana, alkoi vuonna 1875, 1335 päivien loputtua (Dan. 12: 12) elonkorjuun alussa, ja on juuri se autuus, josta profetta ennusti sanoessaan: "Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat ja kolme sataa ja viisi neljättä päivää!"

HÄÄPUKU ON KOETUS.

Toinen Herramme vertauksista (Matt. 22: 1—14) näyttää yhä edelleen pyhäkköluokan koettelemista — koettelemista ja erottelemista niidenkin keskuudessa, jotka ovat kuulleet ja tunteneet elonkorjuusanoman. "Viisaat neitseet" toisessa vertauksessa, jotka menevät Yljän kanssa hääsaliin ja "vieraat" tässä vertauksessa ovat samaa vihkiytyneitten luokkaa, jotka siihen saakka ovat osottautuneet uskollisiksi ja tottelevaisiksi. Itse asiassa esitetään tätä luokkaa monien erilaisten kuvien kautta, joista kullakin on oma erityinen voimansa asian valaisemiseksi. Heitä esitetään viisaina neitseinä, palvelijoina, jotka odottavat Herransa takaisin tuloa häistä, häävieraina ja morsiamena. He ovat Kristuksen ruumis, Kristuksen aijottu morsian, Kristuksen sotilaita, oksia viinipuussa, Kristuksessa, öljypuunoksia Kristuksessa, eläviä kiviä temppelissä, jossa Kristus on huippukulmakivi, oppilaita, joiden opettajana Kristus on, lampaita, joiden Paimen hän on, j.n.e. Tarkastaessamme näitä kuvia on meidän muistettava, että ne ovat erilaisia ja eri valaistuksia, kokonaan riippumattomia toisistaan, ja meidän tulee koettaa saada jokaisesta se opetus, jota se oli aijottu antamaan. Jos me koetamme sekottaa yhteen valaistuksia, ja ihmettelemme kuinka temppelin kivi saattaa olla viinipuunoksa, kuinka lampaat saattavat olla sotilaita, tai kuinka häävieraat saattavat olla palvelijoita tai morsian, emme ollenkaan saata käsittää niitä. Todellisuudessa emme ole kutsutut vieraiksi Karitsan häihin, eikä myöskään palvelijoiksi, jotka odottavat hänen palaamistaan häistä, vaan meidät on kutsuttu olemaan morsiamena, vaikkakin meidän muutamissa suhteissa on oltava palvelijain kaltaisia, ja vieraiden kaltaisia — uskollisten palvelijain kaltaisia valvovaisuudessa ja palvelevaisuudessa ja vieraitten kaltaisia toisessa suhteessa.

Tämä vertaus on omiaan osottamaan sitä puolta asiasta, jota ei olisi voitu tehdä havaannolliseksi kuvaamalla morsianta, joka esittää valittua Seurakuntaa kokonaisuudessaan Kristuksen kanssaperillisenä. Se osottaa sekä luonteen että siihen vaadittavan valmistuksen, ja myöskin jokaisen yksityisen tarkastuksen, joka tarkastus tulee hylkäämään muutamia, hyväksymään toisia. Ne, joita näin tarkastetaan, esitetään jo vieraspidoissa olevina. He ovat nisua, joka on korjattu eli koottu lusteen joukosta, viisaat neitseet erotettuina tyhmistä. He ovat kuulleet ja ottaneet vastaan elonkorjuutotuudet, ja iloitsevat uskossa ajatellessaan sitä kirkkautta ja siunausta, joka tulee seuraamaan heidän yhdistymistään Herran kanssa. Tähän saakka he ovat kaikki juosseet hyvästi; mutta, "joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea", kunnes on juoksunsa päättänyt.

Hyväksymisen ehtoa ja häihin valmistumista kuvataan tässä vertauksessa hääpuvulla. Juutalaisissa häissä oli tapana, että isännältä oli saatavina juhlamenopukuja — valkeita liinasia pukuja — kaikille häävieraille; ja jos joku vieras riisui pois isännän antaman hääpuvun ja esiintyi omissa vaatteissaan sellaisessa tilaisuudessa, olisi sitä pidetty häpeämättömänä sopimattomuutena, joka merkitsi ylpeyttä ja isännän halveksimista.

Vertauskuvana tekee hääpuku selvällä tavalla havainnolliseksi Kristuksen vanhurskauden, jonka isäntämme, Jehova (Room. 8: 30—34) on hankkinut meille ja lasketaan se jokaisen hyväksi, joka uskoo ja turvaa häneen, ja jota ilman ei kukaan ole otollinen Karitsan häissä ja jota paitsi ei yksikään vieras pääse sisään. Kutsu ja hääpuku ovat molemmat tarpeellisia ja vertaus osottaa, että ainoastaan ne, jotka ovat siihen puetut, pääsevät sisään erityisen valmistautumisen vastaanottohuoneesen — nykyisen totuuden valoon, jossa morsian lopullisesti valmistautuu. (Ilm. 19: 7.) Kun puku ja kutsu on saatu ja otettu vastaan, viettävät nämä vieraat tuon lyhyen ajan hääjuhlan edellä (elonkorjuuajan) järjestämällä pukujansa ja oman ja toistensa valmistamista viimestellessä. Ja heidän ollessaan täten toiminnassa, nauttivat he jo toistensa kanssa uskossa edessään olevasta näköalasta. Ylkä, suurenmoinen tulevaisuudentyö, ihana perintö ja nykyinen valmistustyö ovat heidän ajatustensa ja puhelujensa alituisena esineinä.

Tässä etuhuoneessa (suosion ajassa ja suosion tilassa), joka on loistavasti valaistu jumalallisen totuuden kirkkaalla ilmenemisellä, jonka aika nyt on tullut, suodaan sekä tilaisuudet, että pyhän hengen vaikutus lopulliseen koristamiseen ja täydelliseen valmistumiseen hääjuhlaa varten. Mutta siitä huolimatta osottaa vertaus, että näinkin suotuisten olosuhteiden vallitessa muutamat, joita "yksi" tässä edustaa, tulevat loukkaamaan Kuningasta hylkäämällä ja riisumalla pois hääpuvun.