"Mitä juutalaisiin itseensä tulee, on melkein turhaa sanoa, kuinka he toivovat ennalleenasettamista. Yhdeksäntenä päivänä heidän Ab kuutansa paastoavat he temppelinsä hajottamisen ja niiden kansallisten onnettomuuksien johdosta, jotka seurasivat näitä tapauksia. Joka ikinen aamu ja ilta he rukoilevat: 'Kokoa meitä maailman neljästä kulmasta'; 'Aseta kansamme ennalleen'; 'Tule asumaan keskelle Jerusalemia'; ja nämä sanat lausutaan joka kaupungissa, jossa juutalaisia on — s.o., kaikkialla maailmassa. Sellainen kestäväisyys on kerrassaan kaikkien rajojen yläpuolella; ja vielä tänäkin päivänä panevat Espanjan juutalaiset (tässäkin kaukaisessa maassa) vähän Palestiinan multaa eli 'tierra santa'a', niinkuin he sitä nimittävät, kuolleittensa silmille — runollinen ja liikuttava todistus heidän rakkaudestaan pyhään maahan."
"'Kun rautatie saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias', on viittaus Jes. 66: 20, jossa profetta näyssään näkee maanpakolaisten palaavan kaikenlaisilla kulkuneuvoilla, joista hän erästä nimittää 'kirkaroth'iksi'. Englantilainen Raamatunkäännös kääntää sen sanalla 'joutuisat juhdat', joka on liian epämääräistä, tai 'dromedarit', joka varmaan on väärin. Ei puutu kieliniekkoja, jotka johtavat sanan sanasta kar [kur], 'uuni', ja sanasta karkar [kirkar], 'pyöriä' — väittäen profetan tällä tavalla koettaneen muodostaa nimityksen sille, mikä hänelle näytettiin näyssä, nim. nopeassa liikkeessä oleva juna. 'Kun Nikolaus hallitsee, tulee vapahdus', on viittaus Jes. 63: 4, josta hebreistit, kutsumansa Rashe Teboth'in kautta tekevät seuraavan johtopäätöksen: 'Koko Juuda on näkevä ja kuuleva Nikolain, Moskovalaisten keisarin kukistumisen Juudan lasten sorron tähden, ja sen jälkeen kuin lankeemisemme on tapahtunut, tulee todellinen vapauttamisemme tapahtumaan ja aivan lähellä tulevat tisbiläisen profetan [Elijan] hyvät sanomat olemaan Juudan lapsille.' Nämä ja tämän tapaiset lauseet ovat tärkeät, mikäli ne ilmaisevat, mitä juutalaiset ajattelevat."
Meitä muistutetaan voimakkaasti, kuinka lähelle totuutta maailman ihmiset joskus tietämättään tulevat, yllä olevan lauseen kautta, että nim. patriarkka Aabraham itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaan lupauksen maata omanaan ja jälkeentulevaistensa omana kolmekymmentäkuusi vuosisataa kuolemansa jälkeen. Tämän, jota toiset pitänevät runollisena lentona, selittää Raamattu käyvän toteen. Sillä niinkuin jo olemme nähneet [I osa, 14 luku], tulevat Aabraham, Iisak ja Jaakob, Danielin ja kaikkein pyhäin profettain kanssa "tehtäviksi täydellisiksi" — herätettäviksi kuolemasta inhimilliseen täydellisyyteen, senjälkeen kuin evankelinen Seurakunta on tullut kirkastetuksi (Hebr. 11: 40); ja he ovat niitä, jotka tulevat olemaan "päämiehiä koko maailmassa" (Ps. 45: 17), Kristushenkilön hengellisen, näkymättömän hallitsijan maallisia ja näkyväisiä edustajia. Aabrahamille sekä hänen siemenelleen annettiin lupauksen maa ijankaikkiseksi omaisuudeksi; ja hänen täytyy saada se tulevaisuudessa, sillä vielä hän ei ole koskaan omistanut siitä kämmenen leveyttäkään. — Apt. 7: 5. Muudan, Chicago-lehdessä julaistu kirje todistaa ihmeellisellä tavalla Palestiinan asteettaisesta ennalleenasettamisesta ja valmistuksista luvattua tulevaa siunausta varten sille ja sen kansalle, seuraavasti: —
Jerusalemissa 23 marrask. 1887.
"Minua ilahduttaa suuresti saadessani kertoa teille niistä ihanista asioista, joita olemme saaneet omin silmin nähdä näinä kuutena vuotena, jolloin olemme asuneet täällä. Kun me saavuimme tänne kuusi vuotta takaperin, oli meitä luvultaan neljätoista aikuista ja viisi lasta. Kun me ajoimme ylös Jaffasta, teki maan autius syvän vaikutuksen meihin. Ei saattanut nähdä ainoatakaan viheriäistä kortta; öljypuut ja viiniköynnökset olivat niin kuuman, kuivan kesän pölyn peittämät, ettei ikinä olisi saattanut aavistaa sen alla olevan mitään vihantaa; ja koko maa näytti kuivuneelta aivan perustuksiaan myöten. Mutta sen ajan jälkeen emme ole koskaan nähneet sitä sellaisena. Joka vuosi se alkaa näyttää vihannammalta ja nyt ovat monet sen paljaista rinteistä viini- ja öljypuutarhojen peittämät, joka kokonaan muuttaa sen ulkomuodon."
"Te saattanette kysyä: Mikä on syynä tähän suureen muutokseen? Jumala on luvannut, että niinkuin hän on antanut onnettomuuden tulla tälle maalle, niin hän antaa suuria siunauksiakin tulla sille, ja nämä ovat ilmeisesti alkaneet sen kautta, että hän on lähettänyt enemmän sadetta kuin on saatu monena edellisenä vuosisatana. Hän lähettää ihania kuuroja ja runsaasti kastetta sinne, jossa sitä tavallisesti ei ole ollenkaan ollut; ja hän lähettää pilviä kesällä, joista ei vielä kaksikymmentä vuotta takaperin tiedetty mitään. Tämä laimentaa kuumuuden, ettei se enää voi polttaa maata niin perinpohjaisesti. Viisi vuotta takaperin lähetti hän heinä- ja elokuussa (joina kuukausina ei koskaan ennen ole satanut), sateen, joka kesti Jaffassa kolme tuntia ja Damaskossa kuusitoista tuntia, ja useita tuntia muuallakin ympäristössä, niin että amerikkalaiset sanomalehdet huomauttivat sen olevan todistuksen siitä, että Palestiinan ilmanala on muuttumassa. Samoin oli myös meidän tullessamme tänne ainoastaan muutamia juutalaisia, jotka palasivat silloin tänne, mutta vainot Venäjällä, Saksassa ja muissa paikoissa alkoivat karkottaa heitä; ja Sultaanin julistuksista välittämättä alkoivat he palata tähän maahan, ostaa maata, istuttaa ja rakentaa ja saada kaupungin kaupan käsiinsä, ja siten on täällä nyt monta tuhatta juutalaista enemmän kuin silloin, kun me tulimme."
"Jerusalem on todellisuudessa nyt juutalaisten käsissä, mitä kauppaan tulee; ja juutalainen ei enää ole muhamettilaisen poljettava, niinkuin hän kerran oli. He rakentavat myöskin kiireellä uutta kaupunkia aivan kuvauksen mukaan Jer. 31: 38—40; 32: 43, 44, että turkkilaisetkin, jotka ovat vallassa, huomaavat sen ja sanovat toisilleen: 'Se on Jumala; mitä voimme tehdä?' Ja mitä saatamme sanoa tästä kaikesta muuta kuin että Jumala meidän päivinämme kiireesti täyttää sanansa ja liiton, jonka hän teki Aabrahamin kanssa? Ja me olemme tämän kaiken todistajia."
Huolimatta sorrosta ja hirmuvaltaisesta kohtelusta, jotka ovat painaneet heidät tomuun asti, näemme monet heistä viime vuosina kohoutuvan rikkauteen ja maineeseen pakanallisten naapuriensa ohi. Ja sellaisia varoja ja sellaista mainetta tulee monessa tapauksessa hyväntahtoinen kunnianhimo käyttämään juutalaisen rodun kohottamiseksi; ja viisaat ja hyvin johdetut yritykset voivat saada paljon aikaan siihen suuntaan. Ajattelevien henkilöiden huomio, sekä juutalaisten että pakanain kesken, alkaa kääntyä tähän asiain tilaan juutalaisten keskuudessa.
Lausunnoista johtavissa juutalaisissa lehdissä ja nykyään vireillä olevista liikkeistä, jotka tarkottavat Palestiinaan siirtymistä, ja koettavat tukea ja auttaa eteenpäin niitä, jotka jo ovat asettuneet sinne, näkee että tuhannet nykyään kääntävät katseensa lupauksen maahan. Tämä käänne juutalaisissa suhteissa on ollut huomattavissa vuodesta 1878 alkaen; ja tapahtumain muodostuminen tämän jälkeen on aikaansaanut merkillisen heräämisen mikäli se koskee tätä asiaa, joka herääminen itsessään on ajan merkkejä. Lehdestä Jewish World (Juutalaismaailma) 20:lta päivältä elokuuta 1886 esitämme esim. seuraavaa:
"Pilvissä, jotka tähän asti ovat heittäneet synkän varjon pyhän maan yli, on halkeamia. Tämän onnettoman maan tulevaisuus, joka niin kauvan on ollut läpitunkemattoman pimeyden kietoma, alkaa vähän valjeta; ensimäiset vilahdukset asiain onnellisemmasta asemasta alkavat jo melkein häämöttää meidän laskelmiemme mukaan siitä, mitä on tulossa… Kaksi laitosta ovat määrätyt suuresti vaikuttamaan Palestiinan juutalaisten aseman parantamiseksi — Jaffan maanviljelyskoulu ja Lionel de Rothschild-laitos Jerusalemin lähistöllä. Saattaisimme laskea siihen kolmannenkin Montifiore-testimonialirahaston muodossa, joka rakennusseuroja perustamalla ja halpoja asuntoja rakentamalla on vaikuttanut paljon säästäväisyyden kasvattamiseksi ja kurjuuden ja vaivojen vähentämiseksi pyhän kaupungin kotielämässä… Se, mikä tällä hetkellä on sydämellämme huomautettavana, on, että juutalaisten tulevaisuudentoiveet Palestiinassa eivät enää ole synkät. Toiselta puolen on voimia, jotka ovat viisaasti mietityt ja älykkäästi järjestetyt, ja jotka toimivat veljiemme aseman parantamiseksi, ja joita ahkerasti käytetään; toiselta puolen taas alkaa kansa kyllästyä kurjuuteensa ja toimettomuuteensa ja osottaa kasvavaa halua käyttää hyväkseen niitä ponnistuksia, joita on tehty heidän kohottamistaan varten. Tästä asiain tilasta saattaa johtua onnellisia seurauksia, ja jokainen juutalainen katselee tätä ilolla."