Siitä vuosiluvusta alkain näemme sentähden, niinkuin on odotettavakin, huomattavia merkkejä suosion palaamisesta tälle kansalle — näemme liikkeen joka suuntautuu heidän todelliseen istuttamiseensa oinaan maahansa jälleen, ja heidän ennalleenrakentamiseensa suureksi kansaksi, Jumalan moninkertaisten sen tapaisten lupausten mukaan; sillä "Näin sanoo Herra Israelin Jumala: niinkuin nämä fiikunat ovat hyviä, niin olen minä hyväksi katsova Juudan vankeja, jotka minä [sen kuritukseksi ja rangaistukseksi — hyvää valhepuvussa] lähetin tästä paikasta Kaldean maahan [Baabeliin — salaiseen Baabeliin, kristikuntaan niinkuin 9 värsyssä osotetaan; sillä heidän kukistumisestansa asti ovat he olleet hajotetut kaikkein kansain keskuuteen n.k. kristikunnassa]. Ja olen heidän hyväksensä pitävä heitä silmällä, ja minä palautan heitä tähän maahan ja rakennan heitä, enkä hajota, ja istutan heitä enkä revi heitä ylös. [Tämä ei saattanut tarkottaa heidän palaamistansa kirjaimellisesta Baabelista, koska heidät tämän palaamisen jälkeen uudelleen hajotettiin ja revittiin ylös.] Ja minä annan heille sydämen tuntemaan minua, että minä olen Herra, ja he saavat olla minulle kansana ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun puoleeni kaikesta sydämestänsä." — Jer. 24: 5—7.
"Näin sanoo Herra: katso, minä muutan Jaakobin majain vankeuden ja hänen asuntojansa minä armahdan; ja kaupunki [Jerusalem] rakennetaan jälleen kukkulallensa ja hovilinna [temppeli] asutaan säännöllisesti… Ja hänen lapsensa on niinkuin ennenkin, ja hänen seurakuntansa on pysyvä minun edessäni; ja minä kostan kaikille hänen ahdistajillensa. Ja hänen ruhtinaansa on hänestä tuleva ja hänen hallitsijansa on hänestä lähtevä… Katso, minä annan heidän tulla pohjan maalta [Venäjältä, jossa melkein kaksi kolmatta osaa kaikista nykyään elävistä juutalaisista nykyään asuu] ja kokoan heidät maan ääristä… suurena joukkona he palaavat tänne. Itkulla he tulevat ja rukoilevaisina minä heitä kuljetan… Kuulkaat Herran sanaa, te kansat ja ilmottakaat kaukaisissa luodoissa, sanokaat: Hän, joka Israelin hajotti, on hänet kokoava ja häntä varjeleva niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra lunasti Jaakobin ja pelasti hänet sen kädestä, joka oli häntä väkevämpi. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla ja tulvailevat Herran hyvyyden tykö, viljan ääreen ja viinin ja öljyn ja karitsan ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin kasteltu puutarha, eikä se enää ole nääntyvä." — Jer. 30: 18, 20, 21; 31: 8—12.
Suuri Lunastaja, jonka he kerran hylkäsivät, ei tule ennalleenasettamaan ja nostamaan ainoastaan nykyään elävät suvut, vaan kuolleetkin ovat asetettavat ennalleen; sillä, "Näin sanoo Herra, Herra: katso minä avaan teidän hautanne ja saatan teidät ulos haudoistanne, sinä minun kansani, ja tuotan teidät Israelin maalle. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra kun minä avaan teidän hautanne… ja minä annan henkeni teihin ja te tulette eläviksi, ja minä annan teidän asettua omalle maallenne; ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut, ja teenkin sen, sanoo Herra, Herra." — Hes. 37: 12—14.
Nämä ihmeelliset lupaukset eivät tule täyttymään kaksikymmenneljätuntisena päivänä vaan Tuhatvuotispäivän kuluessa. Niiden täyttymisellä oli huomattava alku vuonna 1878 seurauksena Berliinin kansainvälisestä kongressista. Juutalaiset nauttivat nyt suurempia oikeuksia isäinsä maassa kuin heille on myönnetty vuosisatain kuluessa. He eivät enää ole ainoastaan "koiria" julkeille turkkilaisille.
Ei ole, luulemme, yleisesti tunnettua, että Englanti jo on ottanut suojeluksensa alaiseksi Palestiinan, ja oikeastaan Turkin kaikki aasialaiset maakunnat, joista Palestiina on yksi. Kauvan aikaa on Englanti pitänyt tarpeellisena suojella Turkkia, kolmestakin syystä: ensiksikin omistavat sen rikkaat luokat suuret määrät turkkilaisia obligationeja; toiseksi, jos Turkki joutuisi minkä naapurivallan saaliiksi tahansa tai jaettaisi niiden kesken, ei Englanti saisi paljon, tuskinpa mitään koko saaliista; ja toiset vallat, sen kilpailijat, pääsisivät sillätavoin Englannin edelle arvossa ja vallassa Euroopan asioita järjestettäessä; ja kolmanneksi, ja joka onkin pääasia, Englanti huomaa, että jos turkkilainen hallitus olisi tieltä pois, lisääntyisi Venäjän vaikutus melkoisesti etelä-Aasiassa, ja se tulisi piankin itselleen anastamaan intialaisen vallan, jonka keisari Englannin kuningas on, ja josta Englannilla on suuret tulot kaupan y.m. kautta. Senpätähden huomaamme kuninkaallisen tai Torypuolueen Englannissa innokkaasti tukevan turkkilaisia; ja kun Venäjä, vuonna 1878 aikoi hyökätä Konstantinopoliin, asettui Englanti sitä vastaan ja lähetti tykkivene-laivaston satamaan. Tuloksena oli Berliinin-konferenssi, kesäkuun 13 p. 1878, jossa eräs juutalainen, Englannin pääministeri, Lordi Beaconsfield, näytteli pää-osaa; Turkin asiat järjestettiin silloin siten, että sen kansallinen olemassa-olo tällä kertaa säilytettiin, mutta sen maakunnat järjestettiin kumminkin niin, että mahdollisen jakamisen sattuessa, suurvallat tietäisivät minkä osan kukin saattaisi ottaa. Tänä aikana juuri myönnettiin kaikille Turkin maakunnille suurempi uskonvapaus, ja Englanti tuli, salaisen sopimuksen kautta Turkin kanssa, aasialaisten maakuntain suojelijaksi. Puhuaksemme historiankirjottajan, Justin Mc. Carthy'n mukaan: —
"Englannin hallitus takasi Turkille suojelevansa sen aasialaisia alusmaita kaikkia hyökkäyksiä vastaan, … velvottautui varsinaisesti puollustamaan ja turvaamaan Turkkia kaikkia hyökkäyksiä vastaan ja linnoitti Kypron saadakseen tätä tarkotusta varten edullisemman pohjan toiminnalleen."
Siis huomataan Palestiinan, joka on yksi näistä aasialaisista maakunnista, jo olevan Englannin suojeluksen alaisena, ja tämä selittää syyn miksi turkkilainen hallitus niin veltosti sovittaa juutalaisten pyrintöihin epäsuotuisia lakejaan. Ja sen jälkeen kun kohtalon salliman kautta Palestiina avattiin juutalaisille, tuli uusia juutalais-vainoja "pohjan maalla" — Venäjällä ja Rumaaniassa — jonka varmana seurauksena oli siirtolaisuus näistä maista omaan maahansa. Tuloksena tästä asianhaarain yhtymästä on juutalaisen väestön oikeauskoisen osan nopea kasvaminen Palestiinassa ja erityisesti Jerusalemissa. Juutalaiset Jerusalemissa voittavat jo luvullaan kaikki muut kansallisuudet yhteenlaskettuina, sen sijaan että he vuosisatoina ovat olleet siellä aivan harvalukuisia. The New York Herald (New-Yorkin Sanomat) lausui joku aika takaperin Englannista mikäli se koski Kreeta- saaren valtaamista, Egyptin miehittämistä ja Turkin ja sen maakuntien tilaa ylipäänsä, seuraavaa: —
"Me elämme nopeassa aikakaudessa, ja historiaakin tehdään suurella nopeudella. Sodat kestivät ennen kymmeniä vuosia; yhteiskuntaviljelys edistyi vitkallisesti, yhteiset kulkuneuvot eri kansojen välillä ja siitä johtuva keskinäinen hyöty edistyivät samassa suhteessa hitaasti. Mitä nyt sitä vastoin keksitään jossain maassa, se tulee heti tunnetuksi tuhansien peninkulmain päässä, ja koko maailma saattaa yhtähaavaa hyötyä keksinnöstä. Etenkin politiikassa on kiiruhtamisen henki ilmeinen. Valtiomiesten suunnitelmat tarvitsivat ennen ihmispolvia täyttyäkseen; nykyään suorittavat mitä rohkeimmat suunnitelmat niiden laatijat itse, ja maanosan kartta saattaa viikossa muuttua. Tapahtumain ripeää kulkua ja historian luomista todistaa erittäin selvästi magneettinen itämainen kysymys… Keskellä yhteentörmäävien etujen näyttämöä sijaitsee Palestiina — kallisarvoinen juutalaiselle, kristitylle ja muhamettilaiselle. Valtiomies sanoo sen olevan aseman avaimen; ja silmällä pitäen maanmiestensä parasta selittää hän, että katsoen sen erinomaiseen viljavuuteen, joka muinoin elätti miljoonia; katsoen sen suurenmoisiin mahdollisuuksiin kauppaan nähden, joka muinoisin teki sen merisatamat työn ja rikkauden näyttämöksi ja teki Tyyron ja Siidonin sananlaskuksi näihin päiviin asti; katsoen siihen etuun, että se on yhtymäkohtana Euroopan ja Aasian välillä ja että sillä niinmuodoin on mitä erinomaisin asema, on Palestiinan omistaminen hänen isänmaata rakastavalle sydämelleen suurimmassa määrin suotava. Historiankirjottaja sanoo: Ensimäinen kansainvälinen tapahtuma, joka on muistiinkirjotettu, oli hyökkääminen Palestiinaan; siitä ajasta alkain on se ollut mieltäkiinnittävänä keskipisteenä; sentähden on hän puolestaan huvitettu Palestiinan tulevaisuudesta. Uskonnollismielinen ei löydä kyllin sanoja lausuakseen sitä mielenkiintoa, jota hän tuntee nimittämäänsä Pyhää maata kohtaan; hänelle on jokainen kivi saarna, jokainen puu runo. Selvänäköinen kauppias huomaa, että kun aasialainen rautatiejärjestelmä on rakennettu, kuten se varmasti tuleekin rakennetuksi niin pian kuin pysyväinen hallitus on asetettu, tulee Palestiina maantieteellisen asemansa johdosta olemaan valtio, jossa suuret rautatieradat tulevat yhtymään viedäkseen Aasian tuotteet eurooppalaisille ja amerikkalaisille markkinoille ja päinvastoin; sillä niinkuin kolmen maanosan kauppa keskittyi sen rajain sisäpuolelle Salomonin päivinä, niin tulee samojen maanosien kauppa tulevaisuudessakin saatettavaksi uudelleen tähän suosittuun seutuun. Eikä hän alenna toiveitaan vähääkään sentähden, että niiden toteutuminen näyttää kaukaiselta. Muistaen miten nopeaan Chicago tai San Francisco ovat kasvaneet, muistaen autiokorpien joutuisaa muuttumista väkirikkaiksi kaupungeiksi, huomauttaa hän yksinkertaisesti: 'Tapahtumat seuraavat toisiaan ripeästi nykyaikana', ja odottaa."
"Mutta sillä välin kun kristityt vallat seisovat asestetuin käsin tarttuakseen haluttuun ja houkuttelevaan palaseen, kun kuolemaisillaan oleva turkkilainen irrottaa kätensä, astuukin historiallinen olento esille ja selittää, 'Maa on minun!' Ja kun vallat kääntyvät katsomaan puhujaa, tuntevat he hänessä juutalaisen — sen patriarkan lapsen, joka asui Palestiinassa, kun se ensikerran oli maahantulon esineenä, ja joka itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaan sitä omanaan, kun sen omistamisesta riidellään kolmekymmentä kuusi vuosisataa myöhemmin!"
"Mikä ihmeellinen yhteensattuma! 'Ei ollenkaan', sanoo juutalainen; 'ei se ole sattuma, se on minun osani'. Heittäkäämme nyt lyhyt silmäys juutalaisen asemaan, mikäli se koskee Palestiinan tulevaisuutta. Kansallisuudet syntyvät aatteista. Saksan yhteysaatteesta syntyi Saksan valtakunta todellisuudeksi ja julistettiin se maailmalle Versaillesta, ranskalaisten tykkien vastatessa amen Saksan rukouksiin sen menestymisestä. Huudosta 'Italia irridenta' syntyi meidän päiviemme uusi Italia jonka jylinä taasen tulee herättämään Välimeren rannikot. Vanhan Kreikan perimätiedoista luotiin nykyinen Kreikka. Täten ymmärtävät kristityt millä tavoin juutalaisen kauvan kyteneet toivomukset saattavat toteutua; ja heidän täydellisesti myöntäissään, että Palestiina kuuluu juutalaiselle ennen kaikkia muita, koska hän ennen kaikkia muita on erityisesti omiaan kehittämään tämän virkeän maan tulevaisuutta, samalla kertaa kuin juutalaisen omistaessa maan, kateellisten valtojen pelko hälvenee, tulee hänen asettamisensa siihen olemaan oikeamielinen teko ja arvokas hyvitys niistä kauheista vääryyksistä, joita häntä — historian marttyyriä — kohtaan on tehty."