"Isäni hankki suurella vaivalla itselleen valkosen kukon ja karttoi kokonaan punaista, ja kysyttyäni häneltä syytä, miksi hän teki niin, sanoi hän minulle, että punainen kukko jo oli synnin peittämä, sillä synti on itsessään punainen, niinkuin on kirjotettu: 'Jos teidän syntinne veriruskeat ovat, niin ne lumivalkeaksi tulevat; jos ne tulipunaisia ovat, niin ne villan kaltaisiksi käyvät.' (Jes. 1: 18.) Hän jatkoi: 'Sinä saat huomata, että rabbinit ovat säätäneet Talmud'issa, että jos kukko on valkonen, ei se ole synnin saastuttama ja saattaa se sentähden kantaa juutalaisten synnit; mutta jos se on punainen, on se kokonaan synnin peittämä ja on kelvoton kantamaan meidän vääryytemme.'"

"Syy, miksi he käyttävät kukkoa mieluummin kuin mitään muuta eläintä, on siinä, että hebrean kielellä sana 'ihminen' on gever [gebher]. Jos nyt gever [ihminen] on tehnyt syntiä, saa gever myöskin sovittaa sen. Mutta koska rangaistus on raskaampi kuin mitä juutalaiset saattavat kantaa, ovat rabbinit heidän sijaansa asettaneet kukon, jota kaldealaisella murteella sanotaan gever'iksi, ja otaksutaan jumalallisen vanhurskauden siten olevan tyydytetyn; koska gever on tehnyt syntiä, samoin täytyy gever, s.o. kukko, myöskin uhrata."

"Tätä turhanpäiväistä keksintöä saattaa kuitenkin pitää merkillisenä todistuksena erittäin sattuvasta seikasta, siitä nimittäin, että kun monet juutalaisista nykyaikana kokonaan kieltävät sovinnon, niin on kansan pääjoukolla vielä jonkunlainen tunne siitä, että uhri synnin edestä on ehdottomasti tarpeellinen, ja ettei katumus ilman sovitusta ole miksikään hyödyksi pelastukseen nähden. Jos juutalaiset, sen sijaan, että lukevat rabbinien satuja, tahtoisivat tutkia Raamattua, tulisivat he huomaamaan, että Herra Jeesus, todellinen Messias, omassa siunatussa persoonassaan on toimittanut juuri tuon sovituksen synnin edestä, jonka he tietämättömyydessään luulottelevat voivansa toimittaa uhraamalla kukon. Gever [ihminen] on tehnyt syntiä, ja gever [ihminen], ihminen Kristus Jeesus, on antanut elämänsä uhriksi synnin edestä. — Jes. 53: 10."

JUUTALAISELLE ENSIN.

Me näemme siis, Jumalan ennustuksen siitä, että Israel [paitsi harvoja uskollisia] tulisi sokeutumaan oman lakinsa kautta (Room. 11: 9), täyttyvän luonnollisella tavalla; ja myöskin, että hänen ennustuksensa siitä, että Tuhatvuotiskauden armolahjat ja edut tulevat siunaamaan toisia heistä pikemmin kuin toisia, toteutuvan aivan luonnollisella tavalla, selvien syiden aiheuttamana.

Siten tulevat Tuhavuotiskauden armolahjat juutalaisille ensin, aivan niinkuin liiton j.n.e. johdosta evankeliumin armolahjat tarjottiin heille ensin. Ja niin on lopulta käyvä niinkuin Simeon ennusti: "Tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa." Ja aika tämän kansan nostamiselle, kansan, joka niin kauvan on ollut suosiosta langennut, on lähellä.

Mutta olkaamme varuillamme aivan tavallista erehdystä vastaan, jonka useat niistä, jotka näkevät jotain näistä lupauksista, tekevät, nimittäin luullessaan että on kirjaimellisesti käsitettävä ne lauseet, jotka sanovat: "Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [huoneen]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen uudestaan." "Ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä valtaistuimen." "Ja minun palvelijani Daavid on oleva kuninkaana heidän ylitsensä." (Apt. 15: 16; Luukk. 1: 32; Hes. 37: 24). Samalla kuin kirjaimellinen lupaus Israelin palaamisesta omaan maahansa ja Jerusalemin ennalleenrakentamisesta omille rauniolleen ei saata tulla kysymykseen, voimme olla vakuutetut siitä, että Daavidin huoneella ja istuimella ei tarkoteta kirjaimellisia kiviä, rakennustarpeita j.n.e. Daavidin huoneen jälleen rakentaminen tarkottaa kuninkaan vallan ja hallituksen jälleen asettamista jonkun Daavidin jälkeläisen käsiin. Kristus Jeesus on Daavidin huoneen luvattu vesa ja hänen istuimensa perillinen; ja kun hänen valtansa alkaa rakentua, alkaa Daavidin huoneen eli majan pystyttäminen (pysyvä rakentaminen), joka huone hävitettiin ja joka monia vuosisatoja on ollut tuhkana. Samoin ei "Daavidin istuin" jolla Messias tulee istumaan, tarkota sitä puista, kultaista ja elfenluista penkkiä, jolla Daavid istui, vaan sen viran arvoa, voimaa ja valtaa, jota hän harjotti. Tätä valtaa, tätä virkaa eli tätä istuinta tulee Jehovan Voideltu, meidän Herramme Jeesus, käyttämään paljon suuremmassa määrässä.

Mutta mikä valta Daavidilla oli, ja mitä valtaa hän käytti? Me vastaamme, se oli Jehovan valta: Daavid "istui Herran Jehovan istuimelle" (1 Aikak. 29: 23); ja juuri tämän vallan kannattajana tulee Kristus olemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassaan. Ja kun asiaa katsotaan oikealta kannalta, on selvää, että Daavid ja hänen istuimensa eli jumalallinen valtansa, joka oli pystytetty esikuvalliseen Israeliin, olivat ainoastaan esikuvallisia valaistuksia Kristuksesta ja hänen valtakunnastaan; ja Daavidin suurin kunnia tulee olemaan, jos hänet katsotaan arvolliseksi, se, että hän saa olla yksi "ruhtinaista", joille Emanuel tulee uskomaan valtakuntansa maallisen puolen. — Ps. 45: 17.

Daavidin nimi samoinkuin hänen valtakuntansakin olivat esikuvallisia. Nimi Daavid merkitsee Rakastettu; ja sinä päivänä tulee Jumalan rakas Poika olemaan koko maan kuningas, eikä esikuvallinen rakastettu Daavid menneisyydestä. Hyvä on myöskin varmasti erottaa Uuden Jerusalemin, taivaallisen eli hengellisen kaupungin välillä jossa apostolit ovat kaksitoista peruskiveä, ja vanhan Jerusalemin välillä, joka on rakennettava jälleen vanhoille raunioilleen. Vanhan Jerusalemin luvattu ennalleenasettaminen ei merkitse ainoastaan rakennusten uudelleen rakentamista y.m. vaan erityisesti Israelin hallituksen ennalleen-järjestämistä; sillä ennustuksessa on kaupunki aina hallituksen vertauskuva. Niinmuodoin merkitsee Jerusalemin luvattu uudelleen rakentaminen vanhoille perustuksilleen Israelin kansallista ennalleen-järjestämistä samanlaiselle kansalliselle pohjalle kuin se ennenkin oli, kansana, jota Herran Voideltu hallitsi. Uusi Jerusalem esittää evankelista Seurakuntaa kirkkaudessa ja kuninkaallisessa vallassa, hengellisenä ja näkymättömänä ihmisille, ja kumminkin kaikkivaltiaana. Sen laskeutuminen maan päälle (Ilm. 21: 2) on sen rukouksen täyttyminen Isä meidän rukouksesta, joka sanoo: "Tulkoon, valtakuntasi"; ja sen tuleminen tulee tapahtumaan asteettain eikä äkkiä. Se alkaa jo laskeutua, tulla valtaan, ja seurauksena siitä näemme valmistavia toimenpiteitä, jotka johtavat vanhan Jerusalemin ennalleenasettamiseen; ja lopulta tulee tulos, joka mainitaan Herran rukouksessa, toteutumaan; — Jumalan tahto tulee tapahtumaan maan päällä niinkuin taivaassa. Uusi Jerusalem ja uudet taivaat merkitsevät aivan samaa ja tarkottavat uutta hengellistä hallitusta.

Ennustukset, joita jo on tutkittu, viittaavat vuoteen 1878 sinä vuosilukuna, jolloin Israelin "kaksinkertainen" aika, jolloin se odotti Kuningasta, oli täyttynyt, ja josta ajasta alkain heidän palaamisensa suosioon ja heidän sokeutensa poistuminen alkaisi; se aika jonka jälkeen olisi paikallaan "puhua sydämellisesti Jerusalemeille ja julistaa sille, että sen sotimisen aika [sen 'kahdenkertainen' odotusaika] on päättynyt, että sen pahateko on maksettu, että se on kaksinkertaisesti saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden." — Jes. 40: 1, 2.