Seuraava kirje Pittsburg Dispatch lehden kirjeenvaihtajalta, joka kirje äskettäin oli mainitussa lehdessä, todistaa nykyistä edistymistä Palestiinassa ja etenkin Jerusalemissa:
Jerusalemissa, 12 p. heinäkunta 1889.
"Neljästäkymmenestä tuhannesta Jerusalemin asukkaasta on kolmekymmentätuhatta juutalaista. Turkin hallitus, joka jo pitkät ajat on kieltänyt heitä asumasta pyhässä maassa kauvemmin kuin kolme viikkoa kerrallaan, alkaa, vieraitten valtain vaikutuksesta, olla vähemmän ankara rajotuksissaan; ja nykyään tulee juutalaisia tänne satamäärin. He antautuvat kauppa-alalle, ja nykyään on suuri osa Jerusalemin kauppaa heidän käsissään. Muutamat heistä tuntevat sen ajan olevan lähellä, jolloin Raamatun ennustus siitä, että heidän jälleen on asuttava maassaan, tulee täyttymään. Ja omituinen suku etelä-Arabiasta, sanoo saaneensa ilmestyksen, että heidän on jätettävä erämaansa ja palattava takaisin Palestiinaan. Nämä juutalaiset ovat asuneet Jemenissä, Arabiassa, viimeksi kuluneena 2500 vuotena. He ovat Gadin sukua, ja jättivät Palestiinan 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. He tuovat mukanaan monta arvokasta todistuskappaletta, jotka todistavat heidän syntyperänsä, ja antautuvat maanviljelykselle lähellä Jerusalemia. Juutalaisvaino Venäjällä ja Itävallassa ajaa monet heistä tänne ja Jerusalemissa on suuri määrä puolalaisia ja espanjalaisia. Heidän oleskeluaikaansa Palestiinassa on pidennetty, ja rajotukset, jotka koskevat heidän asumistansa Jerusalemissa, ovat melkein kokonaan poistetut. Puoli vuosisataa sitten oli ainoastaan 32 juutalaista perhettä koko Jerusalemissa ja heidän lukunsa koko Palestiinassa oli ainoastaan 3,000. Nyt heitä on lähes 50,000 pyhässä maassa, ja kolme neljättäosaa Jerusalemin asukkaista ovat juutalaisia.
"He ovat omituista kansaa! Erilaisia kuin kaikki muut juutalaiset maan pinnalla. He ovat lähempänä sitä perikuvaa, joka oleskeli täällä muinaisuudessa. Niitä määriä, joita on pakotettu tulemaan tänne vainon vuoksi, kannattavat eri juutalaiset seurakunnat ympäri maailmaa.
"Yksi_ suuremmista nähtävyyksistä Jerusalemissa on juutalaisten itkupaikka, jossa joka perjantai eri lahkot tapaavat toisensa Omarin moskean ulkopuolella, joka on Salomonin temppelin paikalla; ja päät nojautuneina kiviä vastaan surevat he Jerusalemin menettämistä, ja rukoilevat Jumalaa antamaan takasin maan valitulle kansallensa. Tätä tapaa on noudatettu keskiajan päiviltä asti, ja on se mitä surullisimpia näkyjä. Kävin siellä menneellä viikolla. Ahtaassa, kurjien talojen ympäröimässä kujassa, — tuhansien juutalaisten paljaitten jalkojen kuluttamilla paasilla — suurista marmorilohkareista tehtyä muuria vastaan, joka kohosi viisikymmentä jalkaa tai enemmänkin heidän yläpuolelleen, kumartui pitkä rivi miehiä pitkissä hameissa ja naisia peitetyin päin, rukoillen ja itkien. Monilla miehistä oli valkea parta ja pitkät hopeiset hiuskiharat. Toiset olivat juuri elämänsä kukoistuksessa, enkä saattanut muuta kuin ihmetellä nähdessäni näiden olentojen aivan kouristuksen tavoin tärisevän liikutuksesta. Jokaisella oli kulunut hebrealainen Raamattu kädessään, ja aika ajoin ryhtyi koko seurue eräänlaiseen lauluun, jolloin vanha, harmaahapsinen mies toimi johtajana, ja toiset yhtyivät kuoroon. Laulu oli vieraskielinen mutta käännettiin seuraavasti:
"Johtaja: Linnan tähden, joka on autiona,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Muurien vuoksi, jotka ovat hävitetyt,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Valtasuuruutemme tähden, joka on mennyt,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Suurten miestemme vuoksi, jotka makaavat kuolleena,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Pappiemme tähden, jotka ovat kompastuneet,
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
Johtaja: Kuninkaittemme tähden, jotka hylkäsivät hänet.
Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
"Tämän laulun vaikutusta ei saata kuvitella kuulematta sitä. Vanhat miehet ja itkevät naiset, jotka suutelevat sen muurin kiviä, joka erottaa heidät paikasta, jossa Salomonin temppeli kerran oli, ja joka vielä tänäkin päivänä on juutalaisen pyhin paikka maan päällä; todellinen tunne, joka ilmenee kaikissa; ja usko, jota he osottavat näin tulemalla tänne viikko viikon ja vuosi vuoden perään, tekevät ihmeellisesti liikuttavan vaikutuksen. Se on todellakin mitä kummallisin näky tässä mitä ihmeellisimmässä kaupungeista.
"Palestiinan eri osissa on kahdeksan maanviljelyssiirtolaa. Eräässä näistä kouluista, lähellä Jaffaa, on enemmän kuin seitsemänsataa oppilasta ja kahdenkymmenenkahdeksan tuhannen akren (yhdestätoista kahteentoista tuhannen hehtaarin) alainen maatila. Se on Saaronin tasangoilla, jossa filistealaiset asuivat, ja siellä on kymmenin tuhansin viinipuita ja öljypuita. Turkkilaiset ovat hyvin vastahakoisia myymään maata juutalaisille, mutta jälkimäiset osottautuvat olevansa yhtä hyviä maanviljelijöitä, kuin ovat liikemiehiäkin; ja kukkulat Jerusalemin penkereisessä ympäristössä osottavat, että pyhä maa oli paljon paremmin viljelty heidän aikanansa, kuin se on ollut heidän valloittajainsa aikana. Suuri osa maata aivan Jerusalemin ympäristöllä on nykyään joko juutalaisten tai heidän hyväntekeväisyyslaitostensa hallussa. Herra Behar, Rothschildilaisten koulujen johtaja, sanoo minulle että he äskettäin ovat ostaneet Jerusalemin hotellin ja tulevat yhdistämään senkin kouluunsa. Rikkaan New Orleansin juutalaisen antaman rahaston hoitaja, Sir Mooses Montifiore, rakensi monta hyvää taloa juutalaisille Betlehemin ja Jerusalemin välille; joukko juutalaisia sairashuoneita on myöskin.
"Niiden ihmisten joukossa, jotka luottamuksella uskovat juutalaisten piankin saavan omistaa Palestiinan, on viisitoistahenkinen siirtokunta, jotka asuvat aivan Jerusalemin muureille rakennetussa komeassa talossa ja jotka ovat tunnetut amerikkalaisten nimellä. Nämä ihmiset eivät ole juutalaisia. He ovat kristittyjä, jotka ovat tulleet tänne Yhdysvaltain eri osista, ja erittäinkin Chicagosta, odottamaan sen ennustuksen täyttymistä, että Jumala tulee uudesti synnyttämään maailman, alkaen Jerusalemista." [He eivät näe, että Evankeli-seurakunnan valitseminen ensin on täyttyvä.]
"Aivan epäilemätöntä on, että Jerusalem on kohoutumassa. Useimmat sen kadut ovat nyt kivillä lasketut, ja kaupungin terveydenhoitoa on melkoisesti parannettu. Muurien ulkopuolella oleva Jerusalem on nyt melkein yhtä suuri kuin sisäpuolella oleva kaupunki, ja minulle kerrotaan, että maa on noussut arvossa niin laajalta, että saattaa sanoa pyhällä kaupungilla olevan kiinteimistön kohoamiskauden. Minä huomaan maaomaisuuden Jaffa tien varrelta, heti portin ulkopuolella nousseen arvossa monta sataa prosenttia. Maakappale, joka kuuluu hyväntekeväisyyslaitokselle maksoi joku aika sitten ostettaessa 500 dollaria (n. 2,500 Smk). Nyt se on 8,000 dollarin (n. 40,000 Smk) arvoinen, eikä myydä edes sillä hinnalla. Sähkösanomajohto kulkee nyt täältä merenrannalle ja rautatieyhtiö on perustettu rakentamaan rataa Jaffasta Jerusalemiin. Ensikerran historiansa aikana on Jerusalemilla poliisivoima, ja sen järjestys on nyt yhtä hyvä kuin New Yorkin."