[Etevät miehet kaikilta toimialoilta ja kaikista tunnustuksista
Chicagosta, Bostonista, New-Yorkista, Philadelfiasta, Baltimoresta ja
Washingtonista ovat allekirjottaneet asiakirjan.]

ANGLO-ISRAELILAINEN KYSYMYS.

Sen jälkeen kuin tämän kirjan ensimäinen (englantilainen) painos annettiin ulos, on esiintynyt arvostelu siitä ja etenkin tästä luvusta englantilaisessa lehdessä — The Banner of Israel (Israelin lippu) — joka on omistettu sille opinsuunnalle, että anglosaksilaiset kansat edustavat Israelin kymmentä kadonnutta sukukuntaa. Seuraava oli v. 1891 joulukuun numerossa, lehdessämme THE WATCH TOWER (Vartio-Torni). Me julkaisemme sen tässä siinä toivossa että se herättää mielenkiintoa, koska siinä kosketellaan uusia kohtia:

The Banner of Israel lehden Toimittajalle —

Herrani! Kirjotus, joka äskettäin oli lehdestänne, jossa "RAAMATUN TUTKISTELUJEN" III osaa, ja erityisesti sen mainitsemaa anglo-israelilaista kysymystä juutalaisten Palestiinaan palaamisen yhteydessä tarkastettiin, on tullut huomioni alaiseksi, ja koska se näyttää vaativan vastausta, kiiruhdan lyhykäisesti vastaamaan siihen.

Kysymys koskee sitä, jos, senjälkeen kun Israelin kymmenen sukukuntaa erottautuivat noista kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä, heitä milloinkaan jälleen yhdistettiin, joko todellisesti tai näennäisesti. Teidän kirjeenvaihtajanne väittää, ettei mitään yhdistymistä tapahtunut, ja että Israelin nimi siitä ajasta alkain ja yhä edelleenkin kuului yksinomaan kymmenelle suvulle, eikä noille kahdelle Juudan ja Benjamin suvulle, jotka tunnettiin juutalaisten nimellä. Tämä erehdys näyttää olevan välttämätön hänen opilleen: että nim. anglo-saksilaiset ovat nämä kymmenen sukukuntaa, ja että heidän kukostamisensa johtuu siitä seikasta. Me uskomme, että seitsenkymmenvuotisesta autiona olosta ja erityisesti Baabelin vankeudesta palaamisen jälkeen on Jumala pitänyt Israelin kansaa yhtenä, ja että se käsitti jokaisesta suvusta kaikki ne, jotka panivat arvoa Jumalan lupauksille ja palasivat Palestiinaan, kun Kyyros julisti käskynsä, jossa hän suostui heidän lähtöönsä. Me uskomme, että kaikki ne, jotka eivät palanneet, eivät olleet Israelin yhdyskuntaa, eivät olleet oikeita israelilaisia, vaan että heidät sen jälkeen laskettiin pakanoiksi. Me vakuutamme myöskin, että nämä "kadonneet", jotka eivät olleet oikeita israelilaisia, tulevat tunnetuiksi ja siunatuiksi uuden liiton aikana tulevana tuhatvuotiskautena eikä evankelikautena. Muutamiin kohtiin nähden näyttää olevan pienempi väärinkäsitys kannastamme. Me emme kiellä, että kymmenen sukua erottautui noista kahdesta suvusta, emmekä myöskään että nuo kymmenen, jotka edustivat enemmistöä, sellaisina säilyttivät alkuperäisen, kaikille yhteisen nimen (Israel), emmekä myöskään että nuo kaksi sukua olivat Juudan nimellä tunnetut, emmekä myöskään, että oli olemassa melkoisia syitä eroamiseen, emmekä liioin että tämä oli sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kanssa heidän kurituksekseen, emmekä myöskään, että nuo kymmenen sukua meni vankeuteen noin seitsemänkymmentä vuotta ennen noita kahta sukua, emmekä että Jumalalla on mahdollisesti joitakin siunauksia kymmenen suvun jälkeläisille samoin kuin noiden kahdenkin suvun jälkeläisille ja kaikille maan suvuille "kaiken ennalleenasettamisaikoina, joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profettainsa suun kautta." — Apt. 3: 19—21.

Mitä me väitämme on, että suuri opettaja oli oikeassa selittäessään että "pelastus on juutalaisista", ja että suuri apostoli oli oikeassa selittäessään Jumalan järjestyksen olevan — "kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (pakanalle), sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." (Room. 2: 10, 11.) Me ymmärrämme tämän niin, että Baabelin vankeuden jälkeen nimi juutalainen oli sama kuin israeliitta ja käsitti kaikki, jotka pysyivät kiinni laissa ja toivoivat aabrahamilaisten lupausten täyttymistä — laskettuna siihen muutamia noista kymmenestä suvusta niinkuin myöskin käännynnäisiä niistä pakanoista, jotka olivat ympärileikattuja. Sitä paitsi eivät noiden kymmenen suvun kapinankaan aikana kaikki näiden sukujen yksityiset jäsenet liittyneet siihen. Muutamat heistä jäivät uskollisiksi Juudan valtakunnalle ja jäivät asumaan juutalaisten keskuuteen. — 1 Kun. 12: 17.

Me olemme havainneet ja osottaneet sen huomattavan seikan, että Herra ja apostolit puhuttelivat "kahtatoista" sukukuntaa — "Israelin huoneen" nimellä — ja näin silloinkin, kun he suorastaan puhuttelivat Jerusalemissa asuvaa kansaa, jotka kuten kaikki myöntävät, pääasiallisesti olivat Juudan sukua, mutta osaksi myöskin kaikista kahdestatoista suvusta. Se tosiasia, että Herramme ja apostolit siten puhuttelivat kahtatoista sukukuntaa yhtenä kansana ja sovelluttivat heihin ennustuksia sellaisena, näyttää meistä olevan riittävä syy tehdäksemme samalla tavalla.

Niiden raamatunpaikkojen esittäminen, jotka koskettelevat tämän asian eri puolia, vaatisi kovin paljon tilaa; mutta se, joka tahtoo ottaa esille Youngin konkordansin ja aukaista sivun 528 ja merkitä ne eri paikat, joissa sana Israel esiintyy Uudessa Testamentissa, on huomaava runsaasti vahvistavia todistuksia siitä, ettei Herra eikä apostolit pitäneet Israelin huonetta enää noina "kymmenenä sukuna" ainoastaan, vaan, niinkuin lausutaan, "koko Israelina". Huomaa erityisesti seuraavat tekstit: Matt. 8: 10; 10: 6; 15: 24, 31; 27: 9, 42; Mark. 12: 29; 15: 32; Luukk. 1: 54, 68 ja erityisesti värssy 80; samoin 2: 25, 32, 34; 24: 21; huomaa myös tarkasti Joh. 1: 31, 50; 3: 10; 12: 13; sekä Apt. 2: 22, 36; 3: 12; 4: 10, 27; 5: 21, 30, 31, 35; 13: 16, 24; 21: 28; Room. 9: 6, 31; 10: 19; 11: 25, 26; 1 Kor. 10: 18; Gal. 6: 16; Ei 2: 12; Fil. 3:5; Hebr. 8: 8.

"Pelastus on juutalaisista", eli niistä israelilaisista, jotka pitävät liiton, siinä suhteessa 1) että Herramme Jeesus, Vapahtaja, oli tätä sukua, 2) että jäännös näistä juutalaisista (apostolit ja useimmat varhaisesta seurakunnasta), Israelin jäännökseksi nimitetyt (Room. 9: 27; 11: 1, 5, 7), tulivat sovituksen palvelijoiksi kantamaan sanomaa pakanoille, ja 3) että Herra on määrännyt, että luonnollinen Israel, sokeudestaan parantuneena, on tulevaisuuden ennalleenasettamistyössä oleva ase, jonka kautta pelastuksen virrat, jotka pulppuavat kirkastetusta hengellisestä Israelista, tulevat vuotamaan kaikille maan kansoille, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (evankeliajan Seurakunnasta eli kirkastetusta hengellisestä Israelista) on laki lähtevä ja Herran sana Jerusalemista (ennalleenasetetusta luonnollisesta Israelista)." — Jes. 2: 3.