Hos. 2: 1—7 käsittää yhden esitetyistä todistuksista; mutta huolellisinkaan etsiminen näistä värssyistä ei ilmaise minkäänlaista lupausta Herran puolelta, että hän tulisi kihlaamaan heidät jälleen. Jos lukee 13 värssyyn asti, huomataan, että on päinvastoin. Senjälkeen osottavat 14—18 värssyt näille kapinallisille sitä "toivon ovea", jonka tuhatvuotinen hallitus, Aabrahamin todellisen henkisen siemenen (Gal. 3: 16, 29) alaisena tulee avaamaan; sillä 18 värssy määrää ajan tälle "toivon ovelle" selittämällä, että se on hädän ajan jälkeen, jolloin sotia ei ole enää oleva.

Värssyt 19 ja 20 ovat, jos ne ollenkaan ovat sovellutettavat luonnolliseen siemeneen, sovellutettavat (viimeksi tätä ennen mainittuun) "koko Israeliin" — katso luku 1: 11 — ja tässä tapauksessa ne eivät voi täyttyä ennenkuin evankelikauden lopussa, kun sotia ei tule enää olemaan. Mutta hyvällä syyllä saattaa uskoa, että nämä värssyt (19 ja 20) tarkottavat hengellistä luokkaa, joka on valittu sillä aikaa kuin luonnollinen Israel on ollut hyljätty. Tätä käsitystä tukee 23:mas värssy sekä 1: 10, kun molempiin viitataan Room. 9: 23—26 ja ne hyvin käyvät yhteen toisen Apostolin selityksen kanssa: "Mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet." — Room. 11: 7.

Mitä Jes. 54: 1—8 tulee, on apostoli heittänyt yli-inhimillisen viisauden valon sen yli ja on sovelluttanut sen hengelliseen Siioniin, äitiimme eli liittoomme, jonka vertauskuva Saara on. Aabrahamin luonnollinen siemen oli tullut ajetuksi pois lupauksen perinnöstä, ja totinen siemen, Kristus (jota Iisak ja Rebekka esikuvasivat), otettiin lupauksen ainoaksi siemeneksi. — Gal. 4: 22, 24, 26—31.

Jeremia 31: 29—33 on asiallinen. Se kirjotettiin aikana, jolloin Israeliksi nimitetyt kymmenen sukukuntaa olivat erossa kahdesta, joita Juudaksi nimitettiin; ja niinmuodoin oli välttämätöntä profetan mainita molemmat, jottei häntä käsitettäisi väärin, ikäänkuin hän olisi tarkottanut ainoastaan kymmentä sukua. Mutta tässä 31 värssyssä yhdistää hän nämä kaksi; ja sen jälkeen kun hän näin on yhdistänyt heidät yhdeksi, käyttää hän samaa nimeä heistä kaikista 33 ja 36 värssyissä; ja tämän vahvistavat 38—40 värssytkin, jotka kertovat paikoista, jotka ovat kahden sukukunnan alueella, Jerusalemissa ja sen ympäristössä.

Mutta huomatkaamme tämän jälkeen että tämä on ennustus, joka ei vielä ole toteutunut; niin että noilla kymmenellä sukukunnalla ei siis, vaikka voisivatkin selvästi todistaa itsensä niiksi, vielä ole mitään syytä kerskaukseen. Heidän olisi parempi odottaa, kunnes uusi liitto tehdään heidän kanssaan ja tämän uuden liiton laki on kirjotettu heidän sydämiinsä. Silloin eivät he varmastikaan enää tule kerskaamaan vanhasta liitostaan vaan uudesta.

Evankelikautena ei uusi liitto ja sen siunattu sydänkirjotus ja hengenopetus ole kymmenelle sukukunnalle, eikä kahdellekaan; se on ensin vahvistettava välimiehen — pään ja ruumiin, juutalaisista sekä pakanoista — veren (kuoleman) kautta. Luonnollisen siemenen (Ismaelin) täytyy odottaa, kunnes hengellinen siemen (Iisak) on perinyt kaikki, ja on sitten saava osansa Iisakin kautta. Niinä päivinä — jolloin luonnollinen siemen saa osansa — tulevat siunatut tuhatvuotiskauden edut, joita mainitaan 29 ja 30 värssyissä, toteutumaan.

Rakkaat, tehkäämme kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi uskon kuuliaisuuden kautta ja älkäämme toivoko että meille tulee hengellisiä siunauksia lihallisten sopimusten perustuksella, jonka Herran sana selvästi näyttää olevan mahdotonta. Jos anglosaksilaiset rodut ovat kymmenen kadonneen sukukunnan kirjaimellisia jälkeläisiä, on aivan varmasti heidän parhaakseen, että Herra syrjäyttää koko sukulaisuuden ja laskee heidät pakanoiksi; sillä hänen suosionsa otettiin pois luonnolliselta siemeneltä sen jälkeen, kun jäännös oli valittu, ja hän otti edelleen kansan nimelleen pakanoista, jotka eivät ennen olleet hänen kansaansa. Ja niinkuin olemme nähneet, ei hänen suosionsa palaamista ole luvattu, ennenkuin valittu Seurakunta on tehty täysilukuiseksi tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa.

Mikäli me saatamme ymmärtää Raamatun oppeja, ei niissä ole mitään, joka vastustaisi ajatusta että Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa mahdollisesti on muutamia kymmenen sukukunnan jälkeläisistä, jotka erosivat kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä. Kukaan ei kumminkaan saattaisi väittää, joka vaan tuntee sen perinpohjaisen sekotuksen, joka vallitsee erityisesti Yhdys-Valloissa, että mikään näistä kansakunnista on puhtaasti israelilaista verta. Emmekä myöskään kiistele kysymyksestä, josko näiden kansakuntien kukoistukseen korkeammassa määrässä kuin toisten maailman kansojen, on syynä heidän sukuperänsä. Kenties se on totta. Varmaa on kumminkin, mitä Herran seurakunnan korkeaan kutsuun tulee, että väliseinä on murrettu, niin ettei yksityisen tai kansan israelilainen syntyperä armoliiton aikana tuottaisi yksityiselle tai kansalle mitään etua toisten yksityisten tai kansain edellä, jotka ovat toista rotua. Tästä liitosta tuli "koko Israel", "luonnolliset oksat" katkaistuksi, paitsi "jäännöstä", joka otti vastaan Kristuksen, ja tällä jäännöksellä ei ollut minkäänlaista etuoikeutta toisiin nähden kansallisuutensa perustuksella. Jumala ei ole apostoliensa kautta saarnannut mitään suosionetuja luonnolliselle Israelille hengellisen Israelin valitsemisaikana; vaan on hän selittänyt, että kun hengellisen Israelin joukko on täydellinen, tulee hänen suosionsa palaamaan luonnolliselle huoneelle.

Koska uskomme, että hengellinen Israel on melkein täysilukuinen, niin me sentähden odotamme siunauksia luonnollisille israelilaisille, ja heidän sokeutensa poistamista, koska näemme, että he tulevat olemaan ensimäiset ennalleenasettamisluokasta, jotka siunataan hengellisen Israelin kautta, "jotta hekin nyt saisivat laupeuden sen armahtavaisuuden kautta, joka on tullut teidän osaksenne." (Room. 11: 31.) Senjälkeen kun he näin ovat saaneet laupeuden täydellisen ja kirkastetun Kristuksen Seurakunnan kautta, tullaan heitä todella käyttämään Herran aseina siunaamaan kaikkia maan kansoja, ja siten tulevat aabrahamilaiset lupaukset täyttymään molempiin siemeniin nähden — sekä luonnolliseen että hengelliseen — "jotta lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan lakiin pitäytyvälle, vaan myös Aabrahamin uskoa olevalle." Room. 4: 16.

Kunnioituksella
"RAAMATUN TUTKISTELUJEN" tekijä.