Tässä, kiitos olkoon niiden tarkkojen käytävistä otettujen mittojen, jotka prof. Smyth on tehnyt, saatamme tulla siihen mikä on meille verrattomasti mieltäkiinnittävintä niistä piirteistä, joita "todistaja" vielä todistaa.
Kun me ensin näimme mitä jo on sanottu suuren pyramiidin todistuksista, sanoimme heti: Jos tämä todellakin on Raamattu kivessä; jos se on asiakirja tuon suuren maailmankaikkeuden Rakennusmestarin salaisista suunnitelmista; asiakirja, joka ilmaisee hänen edeltäpäin tietämisensä ja viisautensa, täytyy ja tulee sen olla täydessä sopusoinnussa hänen kirjotetun Sanansa kanssa. Se seikka, että pyramiidin salaisuudet ovat olleet kätketyt maailmanhistorian kuudennen vuosituhannen loppuun asti, mutta että se nyt alkaa ilmaista todistuksiansa sen mukaan kuin tuhatvuotispäivä edistyy, on täydellisesti sopusoinnussa Raamatun kanssa, jonka runsaat todistukset Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta ovat myöskin olleet salatut maailman perustamisesta asti ja nyt vasta alkavat loistaa täydellisyydessään ja ihanuudessaan.
Me olemme jo esittäneet edellisissä osissa ja tämän osan edellisissä luvuissa Raamatun selvät todistukset, jotka ilmottavat että me olemme uudenajan kynnyksellä — että tuhatvuotispäivä koittaa ja että maan hallitus vaihtuu "tämän maailman ruhtinaalta" ja hänen uskollisiltaan hänelle "jolle se kuuluu" (oston kautta) ja hänen uskollisille pyhilleen. Me olemme nähneet, että vaikka tämän vaihdoksen tulos tulee koitumaan suureksi siunaukseksi, niin tulee kuitenkin vaihdosaika, jolloin nykyinen ruhtinas, tuo "väkevä", sidotaan ja hänen ja hänen huonekuntansa ajetaan pois vallasta (Matt. 12: 29; Ilm. 20: 2), olemaan vaikea hädän aika. Raamatullinen ajanlasku, jota olemme tarkastaneet osottaa, että hädän-ajan alku oli käsillä Kristuksen toisessa tulemisessa (lokakuussa 1874), jolloin kansojen tuomitseminen tulisi alkamaan Herran päivän valaisevien vaikutusten vallitessa. Tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa seuraavasti: —
"Alaslaskeva käytävä", joka johtaa suuren pyramiidin sisäänkäytävästä "Kuiluun" eli "Maanalaiseen huoneeseen" kuvaa maailman kulkua ylimalkaan (tämän maailman ruhtinaan hallitessa) suureen hädän päivään ("kuiluun") asti, missä paha saatetaan loppuunsa. Tämän aikakauden mittaaminen ja ajan määrääminen, jolloin hädän luola saavutetaan on helppoa, jos meillä on joku aikamäärä — piste pyramiidissa, mistä me lähdemme. Meillä on tämä merkki "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren gallerian" yhtymäkohdassa. Tämä piste ilmaisee meidän Herramme Jeesuksen syntymän, kuten "Kaivo" 83 tuumaa kauempana ilmottaa hänen kuolemaansa. Siis, jos me mittaamme takaperin pitkin "Ensimäistä nousevaa käytävää" siihen asti, missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään", on meillä huomattavana joku määrätty päivämäärä alaspäin johtavalla käytävällä. Tämä mitta on 1542 tuumaa (n. 39 m) ja ilmaisee siis v. 1542 e.K. aikamääräksi tässä pisteessä. Mittaamalla sitte alaspäin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" tästä pisteestä "Kuilun" sisäänkäytävään, joka "Kuilu" esikuvaa sitä suurta hädän aikaa ja hävitystä, jolla tämä aikakausi päättyy, kun paha syöstään pois vallasta, huomaamme sen olevan 3457 tuumaa (n. 86,5 m), jotka vertauskuvaavat 3457 vuotta yllä mainitusta ajasta alkain 1542 e.K.; tämä laskelma osottaa 1915 ilmettävän hädän ajan alun; sillä 1542 vuotta e.K. ja 1915 vuotta j.K. tekevät yhteensä 3457 vuotta. Niin muodoin todistaa pyramiidi että 1914 loppu oli aikalaskullisessa suhteessa hädän-ajan alku, hädän-ajan, jonka vertaista ei koskaan ole ollut, sitte kun ihmisiä rupesi olemaan — eikä myöskään koskaan tule. Ja niin muodoin osottautuu, että tämä "todistaja" vahvistaa täydelleen Raamatun todistukset tämän asian suhteen, kuten osotetaan RAAMATUN-TUTKISTELUJEN II OSAN 7:ssä luvussa "Rinnakkaisia armotalouksia".
Ei kenenkään pidä epäillä, että nuo neljäkymmentä tuomion ja vaikeuden vuotta alkoivat syksyllä 1874, sentähden että hätä ei ole saavuttanut niin hirveää ja sietämätöntä tilaa; ja että muutamissa suhteissa, tuon vuoden jälkeen tämä "elonkorjuu"-aika on ollut suuri tiedon edistymisen kausi. Muista, että kaikki tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa ja että sen tekee selväksi piirustus "Kuilusta", jonka prof. Smyth piirusti ilman minkäännäköistä sovittelun aikomusta tähän nähden.
Sitäpaitsi tulee meidän muistaa, että Raamattu selvästi osottaa, että hädän ajan tuomiot alkavat nimiseurakunnasta, valmistuksena sen kukistumiselle ja itsekkäästä taistelusta työn ja kapitaalin välillä, mitkä molemmat nyt järjestäytyvät lähestyväksi hädän päiväksi.
Tämän alimman huoneen eli "Kuilun" muoto ja viimeistely ovat omituisen merkitseviä. Katto ja osittain sivutkin ovat säännöllisiä, mutta mitään lattiata ei ole — sen ryhmyinen, keskeneräiseltä näyttävä pohja laskee itää kohden aina enemmän ja enemmän, antaen aihetta nimeen "Pohjaton kuilu", joksi sitä joskus kutsutaan. Tämä huone puhuu vapaudesta ja rajottamattomuudesta kuten myöskin vaikeuksista, korotuksesta kuten myöskin alennuksesta; sillä kun kulkija saapuu sinne kankeana ja väsyneenä siitä kyykistyneestä asennosta, mihin "Sisäänkäyntikäytävän" ahtaus on hänet pakottanut, huomaa hän täällä että ei ainoastaan alaspäin ole suurempi syvyys, hyvin epätasaisella ja murtuneella "hädän lattialla", vaan hän huomaa myöskin ylhäälläpäin suuren korotuksen, sen kautta että osa tämän huoneen katosta on hyvin paljon korkeammalla kuin sinne johtava käytävä, mikä merkitsee melkoisesti laajentunutta tilaa hänen ymmärryselimillensä.
Kuinka hyvin tämä vastaakaan todellisuutta. Emmekö jo voi nähdä että vapaudenhenki on saavuttanut sivistyneiden kansakuntien kansanjoukot. Me emme pysähdy katsomaan johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta niihin vapauksiin nähden, joita joukot tuntevat ja joita he vaativat, vaikka tämäkin on ilmaistu tässä huoneessa katon korkeuden ja pohjan laskemisen kautta: me huomautamme ainoastaan, että valo meidän päivänämme — Herran päivänä — synnyttää vapauden hengen; ja kun vapauden henki tulee kosketukseen ylpeyden, rikkauden ja vallan kanssa niihin nähden, joilla vielä on valtaa, tulee se aiheuttamaan hädän-ajan, jonka Raamattu vakuuttaa lopulta tulevan hyvin suureksi. Vaikka se vielä tuskin on alkanut, näkevät kuninkaat ja keisarit, suurmiehet ja kapitalistit ja kaikki sen tulevan ja "ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä"; sillä taivaan voimat ovat järkkymässä ja kukistetaan ne lopulta. Nykyisen pahan maailman väärät — valtiolliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset — järjestelmät tulevat vaipumaan unhotuksen mereen, tulevat tyhjäksi tehdyiksi, jota tuo "Maanalainen huone" eli "Kuilu" myöskin vertauskuvaa. Sillä me pidämme "Kuilua" vertauskuvana ei ainoastaan siitä suuresta hädästä, joka tulee kukistamaan ja tekemään tyhjäksi nykyisen asiain tilan (seurauksena siitä, ettei se ole sopusoinnussa sen paremman asiain järjestyksen kanssa, joka saatetaan voimaan Jumalan valtakunnassa), vaan me pidämme sitä myöskin sen varman lopun vertauskuvana, joka kohtaa jokaista olentoa, joka jatkaa juoksemista tuolla alaspäin vievällä tiellä, ja joka tuhatvuotiskauden täydestä valosta huolimatta kieltäytyy luopumasta synneistään ja tavottelemasta vanhurskautta.
Huomaa tässä yhteydessä myöskin toinen asia: "Sisäänkäyntikäytävä" kallistuu tasaisesti alaspäin, kunnes se lähestyy "Kuilua", jolloin se lakkaa kallistumasta ja kulkee vaakasuorasti. Onnettomuudeksi emme löydä mitään tarkkaa mittaa tälle käytävän osalle. Vahvistamaton mitta on 324 tuumaa; joka antaisi vuoden 1590 tai Shakespearen ajan. Kuitenkaan emme kiinnitä mitään huomiota siihen. Yksi asia on varma — tämä matala alaspäin menevä käytävä esittää maailman kulkua, kuten ylöspäin johtava käytävä "Suuressa galleriassa" osotti "kutsutun" seurakunnan kulkua. Muutos alaspäin johtavasta vaakasuoraan suuntaan näyttää sentähden merkitsevän siveellistä tai valtiollista valistusta, tai suosiollista alaspäin menevän matkan hillitsemistä.
Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistus sai välillisesti varmaan paljon aikaan nostaakseen maailmaa joka suhteessa. Se puhdisti siveellisen ilmapiirin sen paljosta tietämättömyydestä ja taikauskosta, ja roomalais-katolilaiset samoinkuin protestantitkin myöntävät sen merkitsevän uutta aikaa yleisessä edistyksessä.