Minkä ihmeellisen valaistuksen antaakaan "Suuri galleria" totisen, kristillisen Seurakunnan kulusta ja pienen voittaja-lauman vaelluksesta evankelikauden pitkänä ajanjaksona. Sen kerran kauniit, kermanvalkoset seinät ja katto, muodostettuina säännöllisistä toistensa yli työntyvistä kivistä, jotka kaikki kallistuvat ylöspäin, eivät tarkota nimiseurakunnan historiaa, kuten muutamat ovat luulleet — muuten eivät ne olisi suinkaan niin säännöllisiä ja ylöspäin suunnattuja — vaan ne puhuvat suuresta Jumalan suosiosta, joka on annettu evankelikautena, "korkeasta kutsusta" määrättyihin etuihin, joka on tarjottu evankelikautena ehdollisesti kaikille oikeamielisille ja joka on avattu ja tehty mahdolliseksi "Kaivon" — lunastuksen kautta.
"Suuren gallerian" huomattava korkeus — seitsemän kertaa sen käytävän korkeus, joka esittää juutalaista armotaloutta (seitsemän on täydellisyyden vertauskuva) — esikuvaa abrahamilaisen lupauksen siunauksen täydellisyyttä, joka todellisuudessa on annettu evankeliseurakunnalle. "Kuninkaan huone" "Suuren gallerian" päässä esittää sen kilpajuoksun päämäärää, johon nykyinen korkea kutsu johtaa kaikki uskolliset; ja tämä "Kuninkaan huone" on, kuten heti saamme nähdä, mitä sopivin vertauskuva seurakunnan lopullisesta kohtalosta. "Kaivo" (joka esikuvaa lunastusta) juuri tämän "Gallerian" sisäänkäytävän vieressä, vertauskuvaa kauniisti meidän vanhurskauttamistamme, minkä jokaisen, joka kulkee tätä tietä, täytyy nähdä ja tunnustaa. Suuri pyramiidi sanoo meille näin: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotusta niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat".
"Suuren gallerian" loppumattomalta näyttävä pituus osottaa kuinka pitkältä evankelikausi on näyttänyt seurakunnan yksityisistä jäsenistä; kun taas sen kapeus esikuvaa hyvin "kaitaa tietä, joka vie elämään"; ja sen jyrkkyys, tien vaikeutta, ja alituista takaisinliukumisen vaaraa niille, jotka eivät ota tarkkaa vaaria askeleistaan. Kumminkin näiden jumalallisen suosion seinien sisällä ovat turvassa ja varmuudessa kaikki ne, jotka edistyvät hyvissä töissä, jotka kasvavat armossa vaeltaen tuota vaikeata tietä ylös, vaeltaen hengen eikä lihan jälkeen.
Kun me katsomme ylöspäin pitkin "Suurta galleriaa", näemme me että sillä on loppu kuten alkukin. Niinmuodoin sanotaan meille, että nuo tavattoman suuret ja kalliit edut, jotka ovat kestäneet koko evankelikauden, tulevat kerran lakkaamaan — tuo ihmeellinen korkea kutsu Kristuksen kanssaperillisyyteen hänen "morsiamenaan" tulee päättymään, kun luku, kyllin suuri täyttämään "pienen lauman", on ottanut vastaan kutsun. Sen mitä tämä — kivi-"todistaja" näin osottaa kuvan kautta, esittää Raamattu hyvin selvästi: se osottaa, kuten olemme nähneet, että etu saada juosta "korkean kutsun" palkinnon saavuttamiseksi, kuuluu ainoastaan evankelikaudelle. Sitä ei ole koskaan ennen myönnetty — Ruhtinaamme Jeesus oli ensimäinen, jolle se tarjottiin, ensimäinen, joka otti vastaan sen uhraamiseen sisältyvät ehdot ja ensimäinen, joka sai siitä luvatun palkinnon. "Suuren gallerian" eteläpää ilmottaa yhtä tarkasti lopun jumalalliseen luontoon kutsumisesta kuin sen pohjoinen pää ilmottaa tarjoumuksen alun tuohon suureen suosioon.
Mutta kun "Suuri galleria" esikuvaa Jumalan meille antamaa "korkeaa kutsua", niin katsokaamme edelleen ja ottakaamme vaarin minne tämä kutsu johtaa kussakin erikoistapauksessa. Me olemme jo nähneet Raamatusta, että me olemme kutsutut kärsimään Kristuksen kanssa, olemaan kuolleet hänen kanssaan ja sitten tulemaan osallisiksi hänen kirkkaudestaan. Ja kaiken tämän huomaamme me sattuvasti vertauskuvatuksi sillä omituisella tavalla, jonka kautta päästään "Suuren gallerian" päässä olevaan "Kuninkaan huoneeseen". Se tie, jota pitkin ne, jotka ottavat vastaan "korkean kutsun", saavat mennä taivaalliseen ihanuuteen, jota "Kuninkaan huone" esikuvaa, ei ole suora. Heitä täytyy ensin koetella joka suhteessa ja huomata Jumalan tahdolle kuuliaisiksi, muuten eivät he voi mennä siihen lepoon, joka on tarjona. Suuri pyramiidi valaisee niin ollen voimakkaasti tämän Raamatun opin ja kaikkein niiden kokemuksen, jotka juoksevat saavuttaakseen tuon suuren palkinnon. Kuten kutsu johtaa vihkiytymiseen ja uhraamisen käytäntöön ottamiseen, niin johtaa "Suuri galleriakin" erinäisiin mataliin käytäviin, jotka vertauskuvaavat sitä. Saavuttuaan sen ylimpään päähän täytyy matkamiehen taipua hyvin alas siinä oviaukossa eli käytävässä, joka vie "Esihuoneeseen". Tämä taipuminen vertauskuvaa sitä inhimillisen tahdon vihkimistä eli kuolemaa, uhrautumisen alkua, mihin ovat kutsutut kaikki ne, jotka tahtovat saavuttaa jumalallisen luonnon. Siitä, kuinka paljon tämä uhrautuminen oikeastaan merkitsee, ovat selvillä ainoastaan ne, jotka ovat vastaanottaneet kutsun ja todellisuudessa luopuneet inhimillisestä tahdosta.
Kun tämän vihkiytymistä esikuvaavan lyhyen käytävän kautta on kuljettu, olemme me n.k. "Esihuoneessa". Tässä loppuu kalkkikivilattia; tästä alkain astutaan lattialla, joka on pelkkää graniittia, jonka voidaan selittää merkitsevän uutta asemaa eli oloa "uusina luomuksina". Mutta asettaessamme jalkamme graniittilattialle astuaksemme uuteen asemaansa uutena luomuksena, huomataan jättiläismäinen graniittisulku; tämä on tunnettu "Graniittipaaden" nimellä. Tämä sulkee laskuoven tavoin tien osittain ja jättää jälelle ainoastaan matalan käytävän, samallaisen kuin se, mistä äsken kuljettiin, 44 tuumaa (n. 1,1 m) korkean, niin että meidän täytyy uudestaan kumartua ennenkuin voimme täydelleen nauttia niistä eduista, joita "Esihuone" esikuvaa. Tämä "Graniitti-paasi" esittää jumalallista tahtoa ja näyttää se sanovan sille, joka äsken on kulkenut siitä matalasta käytävästä, joka esikuvaa oman tahdon hylkäämistä: "Ei ole kyllin siinä että uhraat oman tahtosi, suunnitelmasi ja mielipiteesi; sinä voisit kyllä tehdä tämän kaiken ja hyväksyä sitten kumminkin jonkun toisen tahdon ja suunnitelman; sinun pitää, ei ainoastaan uhrata oma tahtosi vaan sinun täytyy myöskin taipua Jumalan tahdon alle ja ottaa se omasi sijaan ja tulla valppaaksi Jumalan palveluksessa, ennenkuin sinut lasketaan uudeksi luomukseksi ja perilliseksi jumalallisesta luonnosta".
Sittenkun olemme menneet "Graniitti-paaden" ohi, seisomme me esteettömästi "Esihuoneen" graniittilattialla. Se on omituinen huone: sen seinät eroavat toisistaan, näyttää ikäänkuin siinä olisi muutamissa osissa jonkunlainen lautakerros, ja toisiin sen seinistä on taas uurrettu koloja. Muuten se näyttää olevan täynnä opetuksia, joita ei vielä täysin ole osattu selittää. Kumminkin näyttää se ajatus, jonka siellä käyneet ovat esittäneet, että se on kouluhuoneen tapainen, olevan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa mitä meidän siitä tulee odottaa nim. että se esittää totuudesta siinneiden pyhien kokemuksia. Tämä "Esihuone" vertauskuvaa Kristuksen koulua ja sitä opetusta — niitä uskon, kärsivällisyyden, kestäväisyyden j.n.e. koetuksia — johon kaikki joutuvat, jotka ovat vihkineet itsensä kokonaan Jumalan tahdolle; joka lahjottaa heille tilaisuuden voittaa ja osottaa arvokkaisuutensa voittajan paikkaan Kristuksen kanssa hänen tulevan valtakuntansa ihanuudessa. Jos ei meillä ole sellaisia kokemuksia ja koetuksia emme ole lapsia emmekä jumalallisen tason perillisiä (Hebr. 12: 8.) Jumala kouluuttaa ja opettaa meitä nykyisessä elämässämme, senjälkeen kun olemme vihkiytyneet hänen palvelukseensa ja senkautta ei hän ainoastaan koettele meidän uskollisuuttamme häntä kohtaan liittolupauksemme mukaisesti, vaan valmistaa meitä myöskin siihen että me tunnemme myötätuntoa toisten koettelemuksia ja vaikeuksia kohtaan, toisten, joiden ohjaajiksi ja tuomareiksi hän tahtonsa mukaan meidät pian on tekevä. —- 1 Kor. 6: 2, 3.
Meidän ei ole ainoastaan kuoltava tahdollemme, vaan meidän on kuoltava todellisestikin ennenkuin me täydellisesti ja todellisesti voimme astua "uuden", "jumalallisen luonnon" ehtoihin. Ja tämänkin osottaa kivi-"todistaja"; sillä "Esihuoneen" takaosassa on hyvin matala käytävä, jonka kautta päästään "Kuninkaan huoneeseen". Siten tulemme "Kuninkaan huoneeseen", korkeimpaan ja suuremmoisimpaan pyramiidin huoneeseen, joka on jumalallisen luonnon täydellisyyden vertauskuva, jonka "pieni lauma" saavuttaa, ne harvat voittajat, jotka valitaan "monesta kutsutusta" (jota kutsumista "Suuri galleria" vertauskuvaa), ne harvat voittajat, jotka kulkevat itseuhrautumisen ja koetuksen kautta (joita "Esihuone" ja siihen sekä siitä poisjohtavat matalat käytävät vertauskuvaavat). Kutsu "jumalalliseen luontoon" tuli ensin Herrallemme Jeesukselle, jonka lähettämisellä maan päälle oli kahdenlainen tarkotus: 1) vapahtaa syntiset maksamalla lunastushinta Aadamin puolesta ja hänessä kaikkien puolesta, ja 2) että hän tottelevaisuuden kautta, kuolemaan asti osottautui jumalallisen luonnon ja ihanuuden arvoiseksi. Sentähden osotetaan "Suuren gallerian" alkavan meidän Herramme syntymisestä. Se ei sentähden vertauskuvaa evankelikautta, sillä se ei alkanut ennenkuin Jeesus oli tehnyt lopun lakikaudesta, uhrinsa kautta ristillä, 33 vuotta syntymänsä jälkeen; vaan se vertauskuvaa sitävastoin korkeata eli taivaallista kutsua (uhrin kautta) jumalalliseen luontoon — "Kuninkaan huoneeseen". Meidän Herramme oli kutsuttu siihen syntymästänsä saakka: ja Helluntain jälkeen ovat kaikki vanhurskautetut uskovaiset kutsutut tähän samaan korkeaan etuun, kuinka harvat sitten ottavatkaan vastaan uhrautumiskutsun ja kuinka harvat sitte tekevätkään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi sydämestänsä tottelemalla ehtoja — seuraamalla Mestarin jäljissä. Ja se aika, jonka kuluessa "korkea kutsu" jumalalliseen luontoon on voimassa ja koska se loppuu, on ilmaistu "Suuren gallerian pituuden ja päättymisen kautta, kuten jo on osotettu. Kuninkaan huone", johon pääsee ainoastaan "Suuren gallerian" ja "Esihuoneen" kautta, on kaikin puolin korkein ja parhain huone Suuressa pyramiidissa ja vertauskuvaa se sattuvasti jumalallista luontoa. Herra Henry F. Gordon sanoo kuvauksessaan siitä: —
"Se on hyvin komea huone, 34 jalkaa (n. 10,4 m) pitkä, 17 jalkaa (n. 5,2 m.) leveä ja 19 jalkaa (n. 5,8 m) korkea, tehty kauttaaltaan punaisesta, kiillotetusta graniitista; seinät, lattia ja katto ovat nelikulmaisista, suorakulmaisista lohkareista, jotka ovat liitetyt yhteen sellaisella erinomaisella taidolla, ettei kukaan itsevaltainen uuden ajan keisari voisi toivoa itselleen mitään lujempaa, ylevämpää ja aistikkaampaa. Ainoa esine mikä tässä huoneessa on, on tyhjä kanneton (graniitti-) arkku (eli kivilaatikko); ja on huomattavaa, että tämä arkku suuruudeltaan on juuri yhtä suuri kuin liitonarkki moosekselaisessa tabernaakkelissa."
Suuressa pyramiidissa käytetään graniittia vertauskuvaamaan jumalallisia asioita eli jumalallista luontoa, aivan samoin kuin kulta vertauskuvasi sitä Israelin esikuvallisessa tabernakkelissa ja temppelissä; matalat käytävät, jotka johtavat "Esihuoneeseen" ja "Kuninkaan huoneeseen" vastaavat pyhän ja kaikkein pyhimmän esirippuja; ja graniittiarkku, ainoa esine "Kuninkaan huoneessa" vastaa liiton arkkia, joka oli ainoa esine tabernakkelin ja temppelin kaikkein pyhimmässä. Mikä toisessa oli kultaa, on toisessa graniittia ja merkitsevät ne vertauskuvallisesti samaa.