Herramme selitti, että olemme sen palvelijoita, jota palvelemme. Muutamat voivat palvella Saatanaa ja eksytystä vaikka väittävätkin palvelevansa Jumalaa ja vanhurskautta; ja muutamat voivat palvella tietämättään, kuten Saulus tarsolainen teki, joka todella "luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle" vainotessaan Seurakuntaa. Toiselta puolen pitää tämä periaate myöskin paikkansa. Kuten maallinen kuningas ei pidä itseään edesvastuussa jokaisen hänen taistelussaan sotivan sotilaan siveellisestä luonteesta, niin ei Herrakaan mene takuuseen kaikkien niiden siveellisestä luonteesta, jotka ovat antautuneet taistelemaan hänen puolestaan jossakin kysymyksessä. Sen palvelijoita he ovat, joita he palvelevat, olkoot sitten yllyttävät vaikuttimet ja syyt mitkä tahansa.
Sama periaate soveltuu tulevaan Harmagedonin taisteluun. Jumalan puoli tässä taistelussa on kansan puoli; kuvaamatonta joukkoa, kansaa, kiihotetaan taistelun alusta alkaen. Kaikenkaltaiset kohtuulliset ja kohtuuttomat anarkistit, sosialistit ja kuumaveriset radikaalit ovat taistelun eturintamassa. Se, joka tuntee sotilaselämää, tietää, että suuri sotilasjoukko on kokoonpantu kaikista luokista.
Rajotus tekee joukot rauhattomiksi, mutta he tuntevat heikkoutensa verrattuna rahan, yhteiskunnan, uskonnon ja valtion kuninkaihin ja ruhtinaihin, joilla silloin on valta käsissään. Köyhälistön ja keskiluokan enemmistö pitää parempana rauhaa mistä hinnasta tahansa. Joukoilla ei ole mitään halua anarkiaan. He käsittävät todellakin, että pahinkin hallitus on parempi kuin ei mikään. Joukot etsivät vapautusta äänestyksen avulla ja rauhallisesti poistaakseen pahan uudistamalla maan asiat siten että yksityisoikeudet ja edut ja tarpeet asetetaan kansan käsiin yhteiseksi parhaaksi. Huippu saavutetaan, kun tähänastiset oikeuden ylläpitäjät tulevat lainrikkojiksi ja vastustavat enemmistön äänestyksen kautta lausuttua tahtoa. Tulevaisuuden pelko ahdistaa ruoskana hyväätarkottavat joukot epätoivoon, ja tuloksena on anarkismi, kun sosialismi ei voi tehdä tehtävänsä.
Herran pyhien ei pidä lainkaan olla taistelussa mukana. Jumalan vihkiytynyt kansa, joka sydämissään ikävöi Messiaan valtakuntaa ja ihanaa riemuvuotta ja ennalleenasettamista, jolloin se pystytetään, odottaa kärsivällisesti Herran aikaa, ja odottaa sitä nurisematta. Puhdistettuine ja palavine lamppuineen eivät he ole pimeydessä lähelläolevan taistelun tärkeisiin tapahtumiin nähden; mutta he ovat hyvällä mielellä, tietäen, että lopputulos kuvataan "vahvassa profeetallisessa sanassa" ja he tekevät hyvin, "kun ottavat siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee". — 2 Piet. 1: 19.
Nyt nousee kysymys: Miksi ei Jumala lähettänyt Valtakuntaansa aikasemmin? Miksi Harmagedon on välttämätön? Me vastaamme, että Jumalalla on omat aikansa ja hetkensä, ja että hän on määrännyt suuren seitsemännen tuhatvuotispäivän Kristuksen hallituspäiväksi. Jumalan viisaus on pidättänyt meidän päiviimme asti suuren tiedon ja taidon, joka synnyttää samalla kertaa miljonanomistajia ja tyytymättömiä. Jos Jumala olisi nostanut tietämättömyyden verhoa tuhat vuotta aikasemmin, olisi maailma järjestäytynyt Harmagedonin taisteluun tuhat vuotta aikasemmin. Jumala ei tuonut valoon näitä asioita ennen nykyistä aikaa, koska hänen suunnitelmassaan on eri puolia, joista kaikki kärjistyvät samaan aikaan. Hyvyydessään Jumala kätki ihmiskunnan silmät, kunnes Harmagedoniin kokoontuminen tapahtuisi juuri ennenkuin Messias ottaa suuren valtansa ja alkaa hallituksensa. — Ilm. 11: 17: 18.
Jumalan kansan tulisi olla suuressa kiitollisuuden mielentilassa kaiken hyvän antajaa kohtaan. Heidän tulisi varustautua ottamaan vastaan suuri tuleva myrsky ja pysyä aivan tyyninä, välttäen sopimatonta sekaantumista joko rikkaitten tai köyhien puolelle. Me tiedämme ennakolta, että Herra on kansan puolella. Hän juuri taistelee Harmagedonin taistelun, ja hänen välikappaleenaan on tuo ihmeellinen sotajoukko — kaikki luokat. Kun hänen yhteiskunta-vallankumouksensa suuri maanjäristys tulee, niin ei silloin ole ainoastaan kourallinen anarkisteja, vaan kapinaan nouseva kansa, kukistamassa sitä suurta valtaa, joka on kuristanut heitä. Itsekkäisyys on kaiken pohjalla.
Ei vielä, mutta kohta.
Neljäkymmentä vuotta ovat Harmagedonin voimat järjestäytyneet molemminpuoliseen taisteluun. Lakot, työnsulut ja metelit, suuret ja pienet, ovat olleet ainoastaan satunnaisia taisteluja, kuu sotaakäyvät ovat kulkeneet toinen toistensa tien ylitse. Ikävät paljastukset Europan hoveissa ja sotajoukoissa, sekä samanlaiset Amerikan vakuutusyhtiöissä, trusteissa ja hoveissa ovat horjuttaneet yleisön luottamusta. Dynamiittiräjähdykset, joista vuorotellen on syytetty työntekijöitä ja työnantajia, ovat olleet omiaan tekemään toisia epävarmoiksi. Katkerat ja vihaiset tunteet molemmin puolin tulevat yhä enemmän ja enemmän ilmi. Taistelurintamat alkavat päivittäin tulla yhä enemmän näkyviin. Kuitenkaan ei Harmagedonia voida vielä taistella.
Pakanain aikoja on vielä kaksi vuotta jälellä. [Tämä kirjoitettiin syksyllä 1912. Suom. h.] Pedon kuvan täytyy vielä saada elämä — voima. Sen täytyy muuttua pelkästä koneistosta eläväksi voimaksi. Protestanttien yhtymä käsittää, että sen järjestö on edelleen hyödytön, kunnes se saa elonvoiman —- kunnes sen saarnaajat suoranaisesti tai epäsuorasti tunnustetaan omaavan apostolisen määräyksen ja valtuuden opettaa. Ennustus osottaa, että tämä tulee kaksisarviselta pedolta, jonka uskomme kuvannollisesti esittävän Englannin kirkkoa. Hirmuvaltainen protestantismin ja katolilaisuuden toiminta, jolloin he yhteisesti sortavat ihmiskunnan vapauksia, odottaa kuvan eläväksitekemistä. Se voi tapahtua pian, mutta Harmagedon ei voi tulla ennen sitä, mutta sen perästä — ehkä vuosi sen perästä, senmukaan kuin me käsitämme profetallista sanaa.
Vielä täytyy toisenkin asian tapahtua. Joskin juutalaiset vähitellen tulvivat Palestiinaan, ottaen vähitellen haltuunsa Kaanaan maan, ja vaikkakin uutiset tietävät kertoa, että yhdeksäntoista miljonamiestä on jo siellä, niin vaatii kuitenkin ennustuksen täyttyminen, että ilmeisesti suurempi luku rikkaita juutalaisia on muuttanut sinne, ennenkuin Harmagedonin huippu saavutetaan. Aivan varmaan uskomme, että ahdistuksen aika Jaakobille pyhässä maassa tulee juuri Harmagedonin päättyessä. Silloin Messiaan valtakunta alkaa tulla näkyviin. Siitä alkaen nousee Israel asteettain lupauksen maassa menneisyyden tuhasta siihen suuruuteen, joka mainitaan ennustuksessa. Sen Jumalan määräämien ruhtinasten kautta, alkaa Messiaan kaikella vallalla varustettu Valtakunta, joskin näkymättömänä, vierittää pois kirousta ja nostaa ihmiskuntaa sekä antaa kaunistusta tuhan sijaan.