"Kuningasten Kuningas" esitetään yksin viinikuurnan polkijaksi. Tämä sanoo meille, että Jumalan voima, eikä ainoastaan ihmisten, saa aikaan tämän maailman valtakuntien kukistumisen. Jumala rankaisee voimassaan kansoja ja lopullisesti "saattaa oikeuden (vanhurskauden ja totuuden) voitolle". "Hän lyöpi maata suunsa sauvalla ja huultensa hengellä (totuutensa voimalla ja hengellä) tappaa jumalattoman." (Jes. 11: 4; Ilm. 19: 15; Ps. 98: 1.) Ei kukaan inhimillinen sotapäällikkö saa kunniaa siitä voitosta, joka tulevaisuudessa voitetaan totuuden ja vanhurskauden hyödyksi. Hurjaksi ja raivokkaaksi koituu riehuvien kansojen taistelu, ja taistelutanner niinhyvin kuin kansojen kurjuuskin tulee maailman laajuiseksi. Eikä ole ketään inhimillistä Aleksanderia. Caesaria tai Napoleonia, joka voi saada järjestyksen aikaan tuossa kauhistuttavassa hämmennyksessä. Mutta lopulta tulee tunnetuiksi kaikille, että kuningasten Kuningas ja herrain Herra sai mahtavan voimansa kautta suuren voiton oikeuden ja totuuden asian hyväksi sekä rankaisi vääryyden ansion jälkeen.
Kaikki tämä saatetaan täytäntöön Evankelikauden lopussa, ja tapahtuu niin, koska, niinkuin Herra selittää profetan kautta, Herran lunastuksen (vapahduksen) vuosi on tullut, ja koska "Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." (Jes. 63: 4; 34: 8.) Herra on koko aikakauden aikana pannut merkille vihollisuuden ja taistelut nimi-Siionissa eli nimikristikunnassa. Hän on nähnyt, kuinka hänen uskolliset pyhänsä ovat saaneet taistella totuuden ja oikeuden puolesta, sekä kuinka heidän vanhurskauden tähden on täytynyt kärsiä vainoakin niiden puolelta, jotka ovat vastustaneet heitä Herran nimessä. Viisaiden tarkotustenaa perustuksella ei Herra ole ryhtynyt asiaan, mutta nyt on tullut koston päivä ja Herralla on riita-asia heidän kanssaan niinkuin on kirjotettu: "Sillä Herralla on riita-asia maan asukasten kanssa, koska ei totuutta, ei rakkautta, eikä Jumalan tuntoa ole maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan ja varastetaan ja avioliittoa rikotaan — sitä tehdään, ja toinen veren vika toistansa seuraa. Sentähden suree maa, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät." (Hos. 4: 1—3.) Tämä ennustus, jonka täyttymys oli niin totta luonnolliseen Israeliin nähden, on epäilemättä myöskin yhtä totta kaksinkertaisessa sovellutuksessaan nimeltänsä henkiseen Israeliin, kristikuntaan nähden.
"Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoissa. Hän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa: Jumalattomat, ne hän antaa miekan omiksi, sanoo Herra." "Kuulkaa kuitenkin mitä Herra sanoo: Kuulkaa Herran riita-asiaa, te vuoret (valtakunnat) ja te (tähän saakka) muuttumattomat (horjumattomat) maan (yhteiskunnan) perustukset! sillä Herralla on riiita-asia (hyljätyn) kansansa kanssa." — Jer. 25: 31; Miika 6: 1, 2.
Kuunnelkaamme taas profetta Jesajaa tämän taistelun suhteen: "Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa; kuulkoon maa ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki mitä siinä syntyy (kaikki itsekkäät ja pahat asiat, jotka johtuvat maailman hengestä). Sillä Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille heidän sotajoukoillensa; hän on heidät kironnut ja antanut heidät tapettaviksi… Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän tomunsa ravitaan rasvalla. Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." — Jes. 34: 1. 2, 4, 7, 8.
Tällä tavalla lyö Herra kansoja ja opettaa heidät tuntemaan voimansa, ja hän vapahtaa uskollisensa, jotka eivät vaella joukkojen mukana pahalla tiellä, vaan jotka kieron ja nurjan sukukunnan keskellä kokonaan ja täydellisesti seuraavat ja tottelevat Herraa Jumalaansa. Ja tämä kauhistuttava tuomio maailmasta, kun kansoja särjetään niinkuin saviastioita, tuo myöskin mukanaan arvokkaita opetuksia ihmisille, kun he sitten tuomitaan henkilökohtaisesti Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana. Siten muistaa Herra vihassaan laupeutta.
* * * * *
Herran päivä.
Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt.
Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa.
Sen taivaan Herra itse on jo ammoin, ammoin päättänyt.
Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.
On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa,
Mi väärää on ja vaihetta ja ylpeätä vaan.
Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan, aivan tasottaa,
Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.
Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa;
Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään,
Kun huokaukset niidenkin jo taivoon, taivoon kohoaa,
Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.