Tämän osan päätarkotuksena ei siis ole valaista maailmaa, joka muuten voi käsittääkin ainoastaan tapahtumain ajatuksen eikä kysykään muita johtopäätöksiä. Aikomuksemme on sitävastoin edeltäpäin varottaa, asestaa, lohduttaa, kehottaa ja vahvistaa "uskon huonekunnan" jäseniä, niin etteivät he menettäisi rohkeuttaan ja säikähtäisi, vaan voisivat olla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan menettelytavan kanssa, silloinkin kun hän antaa maailmalle mitä ankarimman rangaistuksen ja kurituksen, nähdessään uskon silmällä siitä koituvan ihanan vanhurskauden ja pysyväisen rauhan tuloksen.
Koston päivä sisältyy luonnollisella tavalla Jumalan rakkaudesta rikkaaseen suunnitelmaan, senkautta että hänen tarkotuksensa on kukistaa sillä koko nykyisten asiain järjestys valmistuksena Jumalan valtakunnan perustamiselle maan päälle ijankaikkisiksi ajoiksi — Kristuksen, Rauhanruhtinaan, hallitessa.
Kun profetta Jesaja (63: 1—6) asettaa itsensä hengessä Evankelikauden elonkorjuun loppuun, näkee hän mahtavan voittajan, joka on ihanassa puvussa (vallalla ja voimalla puettuna), ja joka kulkee kiivaasti eteenpäin, voittaen kaikki vihollisensa, joiden veri roiskuu koko hänen puvulleen. Profetta kysyy, kuka tuo ihmeellinen vieras on, sanoen: "Kuka on hän, joka Edomista tulee, punaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo kaunis puvussansa, joka kävelee suuressa voimassansa?"
Tulee muistaa, että Edom oli nimi, joka annettiin Jaakobin kaksoisveljelle Eesaulle, senjälkeen kun hän oli myynyt esikoisoikeutensa. (1 Moos. 25: 30—34.) Tätä nimeä käytettiin sitten myöskin niinhyvin hänen jälkeläisistään kuin siitä maastakin, jossa he asuivat. (Katso 1 Moos. 25: 30; 36: 1; 4 Moos. 20: 18, 20, 21; Jer. 49: 17.) Niinollen on nimi Edom sopiva vertauskuva ihmisluokasta, joka tänä aikana niinikään on myönyt esikoisoikeutensa, tehden sen yhtä pienestä korvauksesta kuin se hernekeitto oli, joka vietteli Eesaun. Profetat käyttivät usein nimeä Edom tässä merkityksessä tarkottaen sitä suurta ihmisjoukkoa, joka tunnustaa olevansa kristitty, ja jota toisinaan meidän aikanamme kutsutaan "kristityksi maailmaksi" ja "kristikunnaksi" (s.o. Kristuksen valtakunnaksi), jotka nimitykset jokaisen ajattelevan ihmisen pitäisi tunnustaa aivan vääriksi, sentähden että nuo osottavat suurta ymmärtäväisyyden puutetta Kristuksen valtakunnan todellisesta tarkotuksesta ja luonteesta niinhyvin kuin sen perustamisen määrätystä ajasta ja määrätystä tavastakin. Nämä nimet ovat itse asiassa julkeata kerskumista, joka edustaa väärin totuutta. Pääasiassa Europan ja Amerikan kansat käyttävät tätä yhteistä nimitystä "kristitty maailma". Mutta muodostavatko nämä sitte todellakin kristityn maailman? Kuule kanunain pauhetta, asestettujen sotalaumain lukuisten joukkojen töminää, räjähtäväin kranattein paukkinaa, sorrettujen vaikerrusta ja vihastuneitten kansakuntain mutinaa, kuinka kaikki tämä korviasärkevällä tavalla vastaa ei! Muodostavatko nämä kansat Kristuksen valtakunnan — tosikristikunnan? Kuka tahtoo ottaa todistaakseen niin ihmeellisen väitteen? Se, joka koettaisi sitä, huomaisi totisesti pian sen petoksen, joka on tuossa kohtuuttomassa ja paikkansapitämättömässä vaatimuksessa.
On hyvin selvää, että vertauskuvallinen nimi "Edom" erittäin hyvin sopii "kristikuntaan". Niillä kansoilla, jotka muodostavat n.k. kristikunnan, on ollut suuri etu ennen kaikkia muita kansoja, senkautta että Jumalan sana on annettu heille, niinkuin se vanhan liiton aikana annettiin Israelin kansalle. Seurauksena siitä valaisevasta vaikutuksesta, jota tämä sana harjottaa sekä suorasti että epäsuorasti, ovat kaikki sivistyksen siunaukset tulleet näiden kansojen osaksi. Ja muutamien harvojen pyhien ("pienen lauman") läsnäolo heidän keskuudessaan, pyhien, joita saman sanan vaikutus on kehittänyt, on ollut "maan suolana", joka osaksi on varjellut heidät täydellisestä tapainturmeluksesta. Jumalallisen esimerkkinsä ja innokkaan elämän sanan esittämisensä kautta ovat he olleet "maailman valona", joka on osottanut ihmisille tien takasin Jumalan ja vanhurskauden tykö. Mutta ainoastaan muutamat harvat kaikista näistä suosituista kansoista ovat asianmukaisesti käyttäneet hyväkseen etunsa, jotka he ovat saaneet perintönä, koska ovat syntyneet niissä maissa, jotka Jumalan sanan vaikutus on siunannut joko suorasti tai epäsuorasti.
Eesaun tavoin ovat kristikunnan joukot myyneet esikoisoikeutensa — erikoiset etunsa. Kun sanomme joukot, niin emme tarkota ainoastaan aivan tietämättömiä ja välinpitämättömiä vaan myös sitä suurta maailmallisten ihmisten joukkoa, ihmisten, jotka tunnustautuvat Kristuksen uskoon ja siten ovat nimeltään kristityitä, mutta joilla ei ole Kristuksen elämää itsessään. Nämä ovat pitäneet parempana nykyisten maallisten etujen niukkojen palojen nauttimista kuin Jumalan yhteydestä johtuvia siunauksia ja oikeutta saada jakaa Kristuksen kanssa se ihana perintö, joka on luvattu kaikille niille, jotka uskollisesti vaeltavat hänen askeleissaan itsensäuhrautumisen kaidalla tiellä. Vaikka nämä ovat nimeksi Jumalan lapsia — Evankelikauden henkinen Israel nimeksi, josta luonnollinen Israel Juutalaiskautena oli esikuva — niin eivät he kumminkaan todellisuudessa kunnioita ollenkaan tai korkeintaan ainoastaan hyvin vähän Jumalan lupauksia, eivätkä usko niihin. Vaikka valtavalla joukolla on Kristuksen nimi ja vaikka he luulevat ja väittävät muodostavansa Kristuksen seurakunnan, vaikka he ovat perustaneet suuria järjestelmiä, jotka edustavat eri hajaannuksia kristikunnassa, jonka he väittävät Kristuksen ruumiiksi, vaikka he ovat tehneet monta ja paksua n.k. "järjestelmällisen jumaluusopin" nidosta, jotka kumminkin itse asiassa ovat perinpohjin sekaisia, ja vaikka he opettaakseen jumaluusoppiansa ovat perustaneet lukuisia kouluja ja seminaareja sekä tehneet monta muuta "voimatekoa" Kristuksen nimessä — tekoa, jotka kumminkin usein ovat suorassa ristiriidassa hänen sanansa kanssa, muodostavat he kumminkin Edom luokan, joka on myynyt esikoisoikeutensa. Tämä luokka käsittää melkein koko "kristikunnan" — kaikki n.k. kristityissä maissa syntyneet, jotka eivät ole käyttäneet hyväkseen Kristuksen evankeliumin etuja ja siunauksia sekä muodostaneet elämäänsä sen jälkeen. Jälelle jääneet kristikunnassa ovat harvat vanhurskautetut, pyhitetyt ja uskolliset, jotka elävän uskon kautta ovat yhdistetyt Kristuksen kansaa, jotka pysyvät "oksina" hänessä, totisessa viinipuussa. Nämä muodostavat Jumalan totisen Israelin; he ovat totisia israelilaisia, joissa ei ole yhtään petosta.
Vertauskuvallinen Edom Jesajan ennustuksessa vastaa Ilmestyskirjan vertauskuvallista Babylonia, josta myöskin puhutaan Jesajan, Jeremian ja Hesekielin ennustuksissa. Siten on Herra profettainsa kautta määritellyt ja kuvannut sen suuren järjestelmän, jolle ihmiset ovat antaneet väärän nimen "kristikunta", s.o. Kristuksen valtakunta. Niinkuin koko Edomin maa vertauskuvaa koko "kristikuntaa", niin vertauskuvaa myöskin Edomin pääkaupunki, Bosra, kirkkohallintoa, kristikunnan parhainta linnotusta. Profetta esittää Herran voitokkaana sodankävijänä, joka toimittaa suuren teurastuksen Edomissa ja erittäinkin Bosrassa. Nimi Bosra merkitsee "lammastarhaa". Bosra on vielä tunnettu vuohistaan ja Herran miekan sanotaan olevan täynnä "karitsain ja kauristen verestä" tuona koston päivän teurastuksen aikana. (Jes. 34: 6.) Kauriit vastannevat "lustetta" ja karitsat vertauskuvannevat ahdistuksesta tulevia pyhiä (Ilm. 7: 14; 1 Kor. 3: 1), niitä Jumalan lapsia, jotka laiminlöivät käyttämästä hyväkseen tarjotut tilaisuudet ja jotka eivät juosseet niin, että he olisivat voineet saavuttaa korkean kutsunsa voittopalkinnon, ja joita sentähden, vaikka Herra ei hylännyt heitä, ei kumminkaan voitu katsoa arvollisiksi pakenemaan suurta hätää, kehittyneinä "lampaina", kutsuttuina, valittuina ja uskollisina.
Profetta kysyy: "Kuka on hän, joka Edomista tulee punaisissa vaatteissa Bosrasta?" Vastaus kuuluu: "Minä olen, joka puhun vanhurskautta ja voin kyllä auttaa". Hän on se sama mahtava, jota Johannes (Ilm. 19: 11—16) kuvailee kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, Jehovan voideltu, siunattu Lunastajamme ja Herra Jeesus.
Profetta kysyy edelleen: "Miksi ovat vaatteesi punaiset, ja pukusi kuin kuurnan polkijan?" Kuule vastaus: "Minä yksinäni poljin kuurnan, eikä kenkään kansoista ollut kanssani. Minä poljin heitä vihassani ja tallasin heitä kiivaudessani; ja heidän verensä pirskui vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli mielessäni, ja lunastuksen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut auttajaa. Minä hämmästyin, mutta ei ollut sitä, joka minua tuki. Silloin käsivarteni (voimani) minulle avun antoi ja kiivaus tuki minua. Ja minä tallasin kansoja vihassani ja juovutin heitä kiivaudessani ja kaasin heidän voimansa (verensä) maahan." ja Patmokaen profetta lisää: "Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivastuksen viinikuurnan". — Ilm. 19:15.
Viinikuurnan polkeminen on viininviljelijän viimeinen osa työstä elonkorjuussa. Sitä ennen on korjaamis- ja kokoamistyö täydelleen suoritettu. Samaten on laita tähän henkiseen korjuuseenkin nähden: Jumalan vihan viinikuurnan polkeminen, johon heitetään "maan viinipuun hedelmät (väärän viinipuun, joka vääryydellä on omistanut itselleen kristityn nimen ja väittänyt olevansa Kristuksen valtakunta), kun sen tertut ovat täysin kypsyneet" (Ilm. 14: 18—20), vertauskuvaa nykyisen tapahtumista rikkaan elonkorjuun ["Raamatuntutkisteluja" III osa, 6 luku] viimeistä työn osaa. Viinikuurnan polkeminen valaisee suuren hädän ja ahdistuksen viimeisiä tapahtumia, hädän ja ahdistuksen, joka kohtaa kaikkia kansoja, ja josta Raamattu on niin runsaasti edeltäpäin varottanut meitä.