Monet tunnustavat roomalaiskatolisen kirkon vaatimuksen, että nimittäin se on ainoa tukiturva nousevaa sosialismi- ja anarkismi-virtaa vastaan. Mutta että tämä on tyhjää petosta, sen osottavat olosuhteet korkeakatolisessa Belgiassa, jossa sosialismilla on ollut laatuaan ainoa menestys. Tästä on kreivi Paul von Hönsbrouck, joka ennen on kuulunut jesuiittaveljeskuntaan, mutta on nyt kääntynyt protestanttilaisuuteen, sanonut eräässä saksalaisessa sanomalehdessä, missä hän osottaa, kuinka turhaa on etsiä apua tältä suunnalta:
"Katolilaisuus voi yhtävähän pelastaa kansaa jumalankieltämisestä kuin sosialismistakaan. Tämä maa (Belgia), jota oikeudella on kutsuttu, luostarien ja papiston maaksi, on tullut yhteiskunnallisen vallankumouksen Eldoradoksi."
Ylenmääräiset sotavarustukset.
Uhkaavan vallankumouksen pelko vie kaikki "kristikunnan" kansat ylenmääräisiin sotavarustuksiin. Eräs lontoolainen sanomalehti mainitsee, että viiden Europan kansan sotakassat tekevät yhteensä 6,525,000,000 frangia, hävittääkseen kaikella tällä ihmisiä ja tavaroita sodassa. Ja Yhdysvaltain sotaosasto ilmotti vuonna 1895 armeijain suuruuden seuraavasti: Itävalta-Unkarilla 1,794,175 miestä; Belgialla 140,000; Englannilla 662,000; Ranskalla 3,200,000; Saksalla 3,700,000; Italialla 3,155,086; Venäjällä 13,014,865; Espanjalla (erikoisjoukkoja) 400,000, Sveitsillä (nostoväkineen) 486,000. Sitävastoin on Yhdysvalloilla 141,846 miestä kehittyneitä joukkoja, mutta se voi asestaa 9,582,806. Täytyy olla yhtä mieltä New York Heraldin kanssa:
"Ensi sota Europassa aiheuttaa tähän saakka tuntemattoman hävityksen. Ennenkuulumattomat armeijat ovat huolellisesti opetettuja ja asestettuja melkeinpä täydellisyyteen saakka. Tosin väitetään, että nämä armeijat ovat rauhan takeina, mutta ne aiheuttavat niin suuria kustannuksia, että niiden painostuksesta välttämättömästi nousee sota."
Näiden laajalle ulottuvien sotavarustusten kautta täyttyy selvästi Joelin ennustus (3: 9—11): "Julistakaa tätä pakanain seassa, pyhittäkää sota, herättäkää sankarit, lähestykööt, astukoot esille kaikki sotamiehet! Takokaa vannaanne miekoiksi ja viikatteenne keihäiksi! Heikko sanokoon: minä olen sankari! Kiiruhtakaa ja tulkaa, kaikki te pakanat ympäristöltä ja kokoontukaa". Eikö tämä huuto käy läpi maailman meidän aikanamme? Eikö niin hyvin vahva kuin heikkokin valmistaudu tulevaa taistelua varten? Eikö nimikirkko pyri vuodattamaan sodan henkeä miespuoliseen nuorisoon? Eivätkö kansat kokoa mahtavia sotajoukkoja ja eivätkö he verota kansoja melkeinpä yli sen voimien valmistautuakseen sotaan, suureen hätään, jonka he näkevät nopeasti lähestyvän?
Huuto: Rauha, rauha.
Mutta huolimatta siitä, että Jumalan tuomio kaikista kansoista on ilmeinen, ja huolimatta siitä, että monet äänet vastustamattomasti kohotetaan nykyisten asiain järjestystä vastaan, koettavat muutamat kätkeä pelkonsa huutamalla: "Rauha, rauha" vaikka ei rauhaa olekaan. Tämä huuto kuului suuresta laivaparaadista, joka pidettiin Pohjanmeren kanavan avajaisissa vuonna 1895. Saksan keisari, joka luottaa miekkaan erehtymättömänä välikappaleena rauhan rikkomuksia vastaan, oli kehottanut kaikkia kansoja lähettämään sotalaivoja (näitä rauhansäätäjiä) tähän juhlallisuuteen, ja yli sata näitä liikkuvia rautalinnotuksia, niiden joukossa kaksikymmentä jättiläistaistelualusta, saapui, kaikki täysin asestettuina ja kyeten kehittämään seitsemäntoista (engl.) penikulman nopeuden tunnissa. "London Spectator" sanoo, "että on vaikeata käsittää sellaista voimaa, joka muutamassa harvassa tunnissa voisi lakaista pois suurimman merikaupungin ja hukuttaa maailman yhdistyneen kauppalaivaston meren pohjaan. Kielissä kokoontunut laivasto oli todennäköisesti suurimman mahdollisen taistelu-voiman kokoumus, edellyttäen ettei taistelu koskaan kestä kauvempaa kuin räjähdysvarastot". Nämä laivat varustuksineen maksoivat satoja miljonia dollareita, ja noiden ylhäisten vieraiden kestitsemiseksi sai Saksan kansa maksaa 10,000,000 markkaa. Saksan keisarin ja vieraiden edustajain puheet koskivat "rauhan uutta aikakautta", mutta kauniita puheita ja kanunain mahtavaa pauhua, jolla kuninkaat ja keisarit julistivat: "Rauhaa, rauhaa!" ei kansa tulkinnut seuraavan sanoman täyttymiseksi: "Maan päällä rauha, ja ihmisille hyvä mielisuosio". Se ei ehdottanut mitään parannusta yhteiskunnallisia vaikeuksia vastaan, ei mitään helpotusta köyhien ja onnettomien joukkojen taakoille, ei se myöskään vakuuttanut hyvästä tahdosta maan päällä, olkoonpa kansakuntain välillä tai hallitusten ja kansain välillä. Se oli sentähden ilveilyä, suuri, rohkea kansallisvääryys, ja kansa katseli sitä juuri sellaisena.
"Chicago Chronicle" sanoi: "Kielin luona tapahtunut näytelmä oli mitä suurinta teeskentelyä. Kun rauhan työtä kiitetään, tehdään se mahtavien sotalaivojen läsnäollessa. Kuolevaiset viholliset kokoontuvat ja näyttävät aseitaan, kätkien vihollisuuden pakotetun ystävyyden taakse. Kohteliaisuudesta annetaan kanunain jyristä. Keisari itse sanoi kokoontuneen laivaston rauhan ja Europan kansain yhteistyön vertauskuvaksi Europan sivistyksen voimassa pysyttämiseksi ja kehittämiseksi, mutta kokemus opettaa päinvastaista. Se, jolla on pyssy, haluaa ampua sillä. Niin tarvitsee myöskin sotaa se kansa, joka on valmistautunut siihen. Ainoa, mikä uhkaa Europan rauhaa, on se tosiasia, että jokainen kansa on valmis sotaan. Kielin kanava tekee palvelusta sivistykselle, mutta sen avajaistapa ylisti raakalaisuutta. Se kaivettiin kaupan elvyttämiseksi, mutta se vihittiin kokoamalla kauppaahävittäviä laivoja".
Kovaääninen ja yhteinen huuto: "Rauha, rauha!" vaikkei rauhaa olekaan, muistuttaa meitä voimakkaasti profetta Jeremian kautta annetusta Herran sanasta: "Heidän pienistänsä alkaen aina suuriinsa asti he kaikki väärää voittoa ahnehtivat, ja profetoista alkaen aina pappiin asti he kaikki petosta tekevät. Ja he parantavat kansani tyttären haavan helpoimmiten, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa olekaan. He ovat joutuneet häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistusta; kuitenkaan eivät ota hävetäksensä häväistystänsä eivätkä tiedä olla häpeissänsä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukossa; minun etsikkoaikanani he kompastuvat, sanoo Herra." — Jer. 6: 13—15.