"Hän sanoi hänelle: Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija". — Luukk. 19: 22.
Kun nyt tässä tarkastamme sitä tuomiota, joka nyt käy suuresta nimiseurakunnasta, ei meidän pidä unohtaa, että on myöskin todellinen Kristuksen seurakunta, jonka jäsenet ovat valittuja, kallisarvoisia, Jumalalle ja hänen totuudelleen vihkiytyneitä kieron ja nurjan sukukunnan keskellä. Maailma ei niitä tunne, mutta Herra tuntee ne, hän kun ei tuomitse ulkonäön mukaan vaan sydämen ajatusten ja aikomusten mukaan. Ja kuinka kaukana he ovatkaan erossa, olkoonpa, että he seisovat yksin tai yhdessä toisten kanssa "vehnä" "lusteen" keskellä, pitää Jumalan silmä aina heistä huolta. Nämä pyhitetyt, Herralle kokonaan vihkiytyneet sielut, pysyvät Kaikkivaltiaan varjossa, kun taas Herra tuomitsee nuo suuret uskonnolliset järjestelmät, jotka väärin kantavat hänen nimeään. (Ps. 91: 1, 14—16.) Näiden osaksi ei tule Babylonin tuomio, vaan heidät valaistaan edeltäpäin ja kutsutaan pois siitä. (Ilm. 18: 4.) "Herra tuntee omansa" (2 Tim. 2: 19), ja hän vie heidät viheriäisille niityille ja rauhallisille vesille. Nämä muodostavat totisen seurakunnan, jota hän pitää arvossa, Siionin, jonka Herra on valinnut (Ps. 132: 13—16), ja josta on kirjotettu: "Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistas, Herra". (Ps. 97: 8.) Mutta nämä meidän täytyy sivuuttaa, koska nyt tarkastamme nimiseurakuntaa ja panemme merkille Jumalan tuomion, joka kohtaa sitä Evankelikauden elonkorjuussa.
Jos kristikunnan porvarilliset vallat ovat hämmentyneitä ja hätä ilmenee kaikkialla kansakunnille, niin ei uskonnollinen asema varmaankaan osota rauhan ja varmuuden toivorikasta vastakohtaa, sillä nykyinen kirkkolaitos on kansojen tavoin sotkeutunut omiin lankoihinsa. Jos kansat, jotka ovat kylväneet vääryyden siementä, saavat niittää hädän pyörremyrskyn, niin saa myöskin suuri nimiseurakunta, joka on ottanut osaa kylvämiseen, jakaa tämän korjuun. Nimiseurakunta on kauvan suureksi osaksi syrjäyttänyt Jumalan sanan ainoana uskon ja elämän ojennusnuorana sekä on rohkeasti esittänyt monia ristiriitaisia ja Jumalaa häväiseviä oppeja. Se on mielihyvällä antanut Saatanan kylvää lustetta vehnän sekaan ja iloitsee nyt hänen kylvönsä tuloksesta — kukkivasta lustepellosta. Verrattain harvalukuinen "vehnä" ei ole enää minkään arvoinen kristikunnan markkinoilla, ja luulotellut ystävät halveksivat ja haavottavat uskollisia Jumalan lapsia. Ulkonäkö on vaihtunut totisen sydämen palveluksen tilalle.
Ristiriitaiset opit jakoivat Seurakunnan pitkän aikaa sitte lukuisiin lahkoihin, jotka vastustavat toisiansa. Ja jokainen näistä väittää olevansa totinen seurakunta, jonka Herra ja apostolit perustivat; mutta yhdessä ovat he antaneet maailmalle niin kieron esityksen taivaallisen Isämme luonteesta ja suunnitelmasta, että monet ajattelevat ihmiset kääntyvät inholla pois Luojastaan. Uskonpuhdistusliike poisti kyllä muutamia paavikunnan vääristä opeista ja johti monia pois tuosta väärästä järjestelmästä. Uskonpuhdistajat kiinnittivät huomion Jumalan sanaan ja pitivät kiinni yksityisen oikeudesta käyttää omaa arvostelukykyään sekä tunnustivat jokaisen Jumalan lapsen oikeudeksi saarnata totuutta ilman paavin ja piispojen valtuutusta, jotka väärin väittivät olevansa kahdentoista apostoliarvon jälkeläisiä. Mutta ennen pitkää voitti maailmanhenki tämän hyvän vastalauseliikkeen Rooman väärää ja antikristiliistä kirkkoa vastaan, ja pian alkoivat protestantit, niinkuin heitä kutsuttiin, perustaa uusia järjestelmiä, jotka vahvistivat ei ainoastaan saadut totuudet vaan myöskin monta vanhaa eksytystä sekä lisäsivät muutamia uusia eksytyksiä. Jokainen säilytti kumminkin vähän totuutta ja tulokseksi tuli ristiriitaisten uskontunnustusten sekasotku, jotka uskontunnustukset ovat ristiriidassa järjen kanssa, ristiriidassa Jumalan sanan kanssa ja ristiriidassa toistensa kanssa. Ja kun uskonpuhdistusajan tutkimisinto kuoli, kivettyivät nämä nopeasti ja ovat pysyneet sellaisina tähän päivään saakka.
Rakentaakseen ja lujittaakseen näitä harhajärjestelmiä ovat oppineet miehet kirjottaneet paksuja kirjoja, joita ihmiset on opetettu tutkimaan Jumalan sanan asemasta. Tätä tarkotusta varten on perustettu saarnaajakouluja, ja näistä ovat nuoret miehet, joita on opetettu heidän eksytyksessään, lähteneet kertomaan niitä kansalle. Ja ihmiset, joita on opetettu pitämään näitä miehiä Jumalan määrääminä palvelijoina, apostolien jälkeläisinä, ovat uskoneet heidän esityksiään tutkimatta Raamattua, niinkuin jalot berealaiset Paavalin aikana tekivät (Apt. 17: 11), nähdäkseen oliko asianlaita niin.
Mutta nyt on kaiken tämän kylvämisen korjuuaika tullut, tilinteon päivä on käsillä, ja nimiseurakunnan kaikki lahkot ovat suuresti hämillään, ja erittäinkin papisto, jolla tänä tuomiopäivänä on edesvastuu puolustuksen johdosta monen syyttäjän ja todistajan läsnäollessa, ja joka, jos mahdollista, koettaa keksiä jonkun välineen, joka voisi pelastaa täydellisestä hävityksestä heidän sinä pitämänsä totisen Seurakunnan. Nykyisessä hämmennyksessään ja toivossaan olla yhteydessä viisauteen perustuvista syistä toistensa kanssa on kumminkin jokainen heistä melkein lakannut pitämästä omaa erityistä lankoaan ainoana totisena seurakuntana, ja nyt puhuvat he toisistaan ainoan seurakunnan eri oksina, huolimatta heidän ristiriitaisista uskontunnustuksistaan, joista eivät luonnollisesti kaikki voi olla totta.
Oi, tänä kriitillisenä hetkenä on valitettava tosiasia, että suuren uskonpuhdistuksen henki on kuollut. Protestanttilaisuus ei ole enää mikään vastalause antikristuksen henkeä vastaan, ei myöskään maailmaa, lihaa tai perkelettä vastaan. Sen uskontunnustuksia, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan, järjen ja toistensa kanssa sekä itsensäkin kanssa, koettavat he kätkeä julkiselta tutkimiselta. Sen paksut jumaluusopilliset teokset ovat ainoastaan polttoainetta tänä kristikunnan tuomiopäivänä. Sen etevimmät jumaluusopilliset koulut ovat epäuskon liesiä, jotka levittävät tartuntaa kaikkialle. Sen suuret miehet: piispat, teologian tohtorit ja professorit ja sen etevimmät saarnaajat suurissa kaupungeissa ovat valepukuisen epäuskon johtajia. He koettavat horjuttaa pyhän Raamatun henkeytystä ja korvata sen pelastussuunnitelman, joka siinä ilmenee, inhimillisellä kehitysopilla. He etsivät yhä lähempää yhteyttä ja kaltaisuutta Rooman kirkon kanssa, koettavat saavuttaa sen suosion, kiittävät sen tapoja, vaikenevat sen rikoksista ja tulevat sen kautta sen liittolaisiksi. He käyttäytyvät myöskin yhä enemmän maailman hengen mukaan kaikessa, jäljittelevät sen loistoa ja komeutta, jonka he väittävät kieltäneensä. Ota huomioon heidän erinomaiset kirkkorakennuksensa, koristuksensa ja sisävarustuksensa, raskaat velkataakat, jotka sen kautta ovat syntyneet, ja alituiset kerjäämiset ja suunnitelmat siihen tarvittavien varojen saamiseksi.
Suurin osa seurakunnan jäsenistä on monessa tähän kuuluvassa asiassa ruvennut papiston halukkaiksi välikappaleiksi, ja saarnaajat ovat vuorostaan avonaisesti suosineet maailmallismielisten ja vaikutusvaltaisten jäsenten makua ja toivomuksia. Kansa on jättänyt oikeutensa ja velvollisuutensa tutkia itse Raamattua ja miettiä Jumalan lakia huomatakseen, mikä on totuus ja vanhurskaus. He ovat välinpitämättömiä, maailmallisia ja rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa. He ovat tämän maailman jumalan sokaisemia ja halukkaat hyväksymään jokaisen suunnitelman, joka suosii nykyisiä maailmallisia toivomuksia ja pyrkimyksiä, ja papisto elvyttää tätä henkeä omanvoiton tähden. Jos kaikki nämä uskonnolliset järjestelmät häviäisivät, niin täytyy myöskin itsensäkorottaneen papiston kaikkien virkojen ja palkkojen sekä arvojen hävitä niiden mukana. Sentähden ovat he nyt yhtä innokkaita lujittamaan nimikristikunnan järjestelmiä kuin farisealaiset ja kirjanoppineet ja lainviisaat olivat aina innokkaat lujittamaan juutalaisuutta, ja niin samoista syistä. (Joh. 11: 47, 48, 53; Apt. 4: 15—18.) Ja ennakkoluulojensa ja maailmallisten pyrkimystensä perustuksella ovat kristityt nyt yhtä sokeita puhkeavan uuden armotalouden valolle, kuin juutalaiset evankeliumin taloudelle, joka oli puhkeamassa Herramme ensimäisen tulemuksen aikana.
Kirkkolaitosta vastaan esitetyt syytökset.
Yht'äkkiä on n.k. kristitty seurakunta tullut murhaavan kritiikin esineeksi, ja koko maailman tutkivat katseet ovat suunnatut siihen. Tämä kritiikki on niin vallalla, ettei kukaan voi olla kuulematta sitä. Se on ilmassakin. Sen voi kuulla yksityisissä keskusteluissa, kaduilla, rautateillä, tehtaissa ja puodeissa. Se käy läpi jokapäiväisen sanomalehdistön ja on alituinen aine johtavissa lehdissä sekä maailmallisissa että uskonnollisissa. Kaikki nimiseurakunnan johtajat pitävät sitä asiana, joka ei ennusta mitään hyvää sen laitoksille, ja he pitävät välttämättömänä vastata heti ja viisaasti (oman mielipiteensä mukaan), jos tahtovat säilyttää laitoksensa siltä vaaralta, joka uhkaa niitä.