Vähemmän kuin sata vuotta sitte alettiin poistaa orjuutta. Englannin siirtomaista poistettiin se vuonna 1838, ja Englannin valtiokassa maksoi 20 miljonaa puntaa (500 miljonaa markkaa) vahingonkorvaukseksi orjien omistajille. Ranskan siirtomaissa poistettiin se vuonna 1848 ja Amerikan etelävaltioissa 1863. Tämä edistysaskel voidaan suureksi osaksi laskea kristillisten äänien ja kirjotusten ansioksi, mutta ilman niitäkin olisi se kumminkin tullut — ainoastaan vähän myöhemmin — työmarkkinain muutosten tähden. Voidaan sanoa, että orjuus kuoli luonnollisen kuoleman koneellisten keksintöjen ja asutuksen lisääntymisen tähden. Lukuunottamatta siveellisiä ja uskonnollisia suhteita, olisi nyt mahdoton tehdä orjuus yleiseksi; se ei kannattaisi. Koneet huolehtivat meidän aikanamme suureksi osaksi työstä, olkoonpa että se vaatii enemmän tai vähemmän älyä, ja orjien kasvattaminen kelvollisiksi työntekijöiksi tekisi heidän työnsä kalliimmaksi kuin nimeksi vapaiden miesten, jotka hätä pakottaa työhön. Maailma on tullut huomaamaan, että sotavankien hankkiminen, jotka voisivat tulla orjiksi, kannattaa vähemmän kuin kaupan kilpataistelu, ja että vapaat "hädän orjat" tarjoovat parempaa ja halvempaa työvoimaa.
Joskin vapaa, on älykäs työntekijä halvempi kuin tietämätön orja, ja kun koko maailma herää älykkäisyyteen ja sitäpaitsi yhä nopeasti lisääntyy, käy yhteiskunnallinen järjestelmä kohden perikatoaan yhtä varmasti kuin kone, joka työskentelisi täydellä höyrypaineella ilman venttiiliä. Tuotannon ja kysynnän periaatteella ei ole mitään varmuusventtiiliä, ja niin tulee itsekkäisyyden paino, joka painaa yhteiskuntaa alas, päivittäin yhä voimakkaammaksi, kunnes sorretut joukot aiheuttavat järjestelmän kukistumisen ja anarkian. Joukot ovat ikäänkuin puristuneina
kahden myllynkiven väliin,
jotka pian musertavat heidät ja saattavat heidät arvottoman orjuuden tilaan, jos ei millään tavalla tartuta asiaan. Hätä pakottaa heidät myllynkivien väliin. Tuotannon ja kysynnän laki on alimmainen myllynkivi, jonka päällä ylempi järjestäytynyt itsekkäisyys, mahtavine kone-apuneuvoineen ja pääomineen työskentelee. Jo vuonna 1887 arveltiin maailman kaikkien koneiden työn vastaavan 1,000 miljonan ihmisen työtä, s.o. maailman työntekijäin kolminkertaista määrää, ja sen jälkeen on se todennäköisesti kahdenkertaistunut. Sen lisäksi tulee ottaa huomioon, että ne työskentelevät suurimmaksi osaksi sivistyneissä maissa, joiden asutus on ainoastaan noin viidesosa kaikesta. Voiko sentähden ihmetellä, että Lontoossa lasketaan olevan 938,293 köyhää, 316,834 hyvin köyhää ja 37,610 täydellisesti varatonta, yhteensä 1,292,737 ihmistä eli lähes kolmasosa koko asutuksesta. Julkiset tiedonannot osottavat, että kolmasosa kaikista Skotlannin perheistä asuu ainoastaan yhdessä huoneessa ja enemmän kuin kolmasosa kahdessa huoneessa, että 21 tuhatta henkilöä New Yorkissa häädettiin eräänä talvena maksamattoman vuokran tähden kadulle, ja että 3,819 ihmistä siellä haudattiin "köyhäin hautaan" — ja näin kaupungissa, jossa on 1,157 miljonääriä!
"The American Magazine of Civicessä" käsitteli J.A. Collin niiden luvun vähenemistä, joilla oli oma koti. Hän esittää, että kun suurimmalla osalla asutuksesta oli muutama vuosikymmen sitte velaton koti, oli nyt 84 prosenttia niistä vuokralaisia (laskettuna siihen ne tilat, joita rasitti hypoteekkilaina). Siitä hän sanoi:
"Jos tämä muutos on voinut tapahtua lyhyessä ajassa, kun lännessä vielä oli paljon vapaata maata, ja kun teollisuus vielä etsi työntekijöitä ja maksoi hyvin, mikä silloin tuleekaan tulokseksi, kun länsi tulee tiheämmästi asutuksi ja siellä olevat tilat, kaivokset, rautatiet ja tehtaat ovat kokoontuneet muutamien harvojen miljonäärien käsiin. Mikä silloin tuleekaan tuhansien teollisuustyöntekijäin osaksi?"
Mr Collinin laskelmista on kumminkin huomautettava, että niihin 84 prosenttiin on laskettu monta nuorta, jotka, jos olisi Europasta kysymys, asuisivat vanhempainsa luona, sekä siirtolaiset, jotka ostavat maata vähittäismaksulla, mutta olosuhteet ovat kumminkin kyllin huonot.
Ainoastaan harvat tietävät, kuinka halvasta ihmisten aikaa ja voimia usein myydään, ja ne, jotka tietävät sen, eivät tunne mitään parannuskeinoa tätä pahaa vastaan ja pyrkivät itse välttämään sen kynsiä. Kaikissa suurissa maailmankaupungeissa on tuhansia, jotka työskentelevät kovemmin ja pitempään elämän välttämättömimpien tarpeiden puolesta, kuin suurin osa etelävaltioiden orjista teki. Nimeksi ovat he vapaita, mutta todellisuudessa orjia, hädän pakottamia orjia, joilla kyllä on vapaus tahtoa, mutta ei vapautta toimia halunsa mukaan.
"Oi kuinka on kulta se kallista, ja liha ja veri niin helppoa."
Kaikkein köyhimpien luku kasvaa nopeasti, ja ankara kilpailu vie, niinkuin olemme nähneet, koko sukua alaspäin, paitsi niitä harvoja onnellisia, jotka ovat vakuuttaneet itselleen koneita tai kiinteää omaisuutta, ja heidän rikkautensa ja valtansa kasvaa niin nopeasti, että näyttää siltä kuin pian löytyisi miljardinomistajia.