On mahdotonta, että sellaiset olosuhteet voisivat jatkua aina; syyn ja seurausten lain täytyy lopulta tuottaa koston. Vielä vähemmän voimme odottaa, että Jumalan oikeus sallisi sellaisten olosuhteitten jatkua aina. Kristuksen uhrikuoleman kautta on Jumala lunastanut ihmiskunnan ja tehnyt sen menestyksen asiakseen, ja nyt on sen vapauttamisen aika pahan vallasta ja itsekkäisyydestä lähellä. — Room. 8: 19—23.
Eräs lännen sanomalehti kuvaili aikoinaan nykyistä tilaa kaikkine epäjohdonmukaisuuksineen silloisen vaikean liikemaailmassa esiintyneen painostuksen seurausten yhteydessä. Ja esitettyään sen tosiasian, että työttömyys ja sitä seuraava hätä on tullut, huolimatta siitä, että maalla on mitä parhain hallitus, mitä oivallisimmat pankkijärjestelmät, laatuaan ainoa teollisuus ja suuret luonnonrikkaudet, lisää lehti:
"Niinmuodoin ei nykyinen painostus johdu luonnollisten apuneuvojen puutteesta. Noilta kahdelta miljonalta työttömältä ei puutu hyvää tahtoa tai kelvollisuutta tehdäkseen työtä ja saadakseen aikaan jotakin hyödyllistä. Ei, vika on siinä, että tuote- ja vaihtotavarat ovat kootut muutamiin harvoihin käsiin. Kuinka epäterve sellainen tila on, alamme nyt ymmärtää ja ymmärrämme vielä paremmin, aina sitä mukaa kuin tämä kokoaminen jatkuu. Ihmiset kärsivät nälkää ja vilua, koska he eivät voi vaihtaa työnsä tuotteita. Sellaiset tulokset silmäimme edessä kysynemme, eikö yhdeksännentoista vuosisadan kiitetty sivistys ole melkein epäonnistunut? Jos eivät ihmiset voi keksiä parempaa teollisuuden järjestelmää, niin täytynee meidän myöntää, että ihmiskunta on koko avaruuden suurin epäonnistunut yritys. Kaikkien aikojen vääryyden ja julmuuden korkein kohta on nykyinen yritys säilyttää teollisuustyöntekijäin joukko, jolla raharuhtinaamme lyövät voittonsa ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin heidän ylläpitämisekseen niinä aikoina, jolloin ei heitä enää tarvita."
Jumalan kaitselmus johtaa juuri siihen, että ihmisten täytyy oppia tuntemaan oma kykenemättömyytensä ja totinen mestari, aivan niinkuin jokainen hevonen on "kesytettävä" tullakseen arvokkaaksi.
Hätä on yleinen ja ihmisapu turha.
Nämä väärät suhteet vallitsevat ei ainoastaan Europassa ja Amerikassa vaan koko maailmassa. Eräs naislähetyssaarnaaja Intiassa kertoo, että useimmat asukkaat siellä saavat harvoin syödä itsensä kylläisiksi. Ne, jotka kasvattavat viljaa, eivät voi ensimäiseksi ravita itseään; verot on maksettava ensin. Kymmenen miljonaa työskenteli ennen käsikutomoissa, mutta nyt ovat rannikkokaupunkien tehtaat hävittäneet heidän käsityönsä, ja heidän on yksinomaan ollut ryhtyminen maanviljelykseen, joka tuskin hankkii heille sen, mikä on välttämätöntä.
Etelä-Afrikassakin on varsin vaikeita aikoja, vaikka miljonia dollareita on siellä pantu kultakaivos-yrityksiin. Durbanissa ovat kaupungin valtuusmiehet asettaneet hätäapukomitean, ja sivistyneet miehet ja taitavat käsityöläiset ovat kiitollisia saadessaan tältä komitealta kolme shillinkiä päivässä sannan kaivamisesta hehkuvassa auringonpaisteessa. Sitäpaitsi kuljeskelevat monet ympäri etsien turhaan työtä, ja Durbanin kaupunki ei ole ainoa, jossa sellaiset olosuhteet vallitsevat.
Eivätkö ymmärtäväiset ihmiset tee mitään sellaisen kurjuuden edessä estääkseen vähempilahjaisia kanssaihmisiänsä musertumasta noiden kahden myllynkiven välissä? Eivätkö jalot sydämet pidä huolta avusta? Ei, useammat lahjakkaammista ovat liian kiinnitetyt toimeensa oman ansionsa ajattelemisessa, voidakseen kokonaisuudessaan ymmärtää koko aseman. He kuulevat kyllä onnettomain valituksen ja antavat heille usein vapaaehtoista apua, mutta kun onnettomain luku nopeasti kasvaa, alkavat monet ymmärtää, etteivät he voi auttaa yleistä pahaa. He tottuvat hätään, jättääntyvät rauhassa nauttimaan omista eduistaan ja koettavat unohtaa toisten onnettomuuden.
Muutamat harvat hyvässä asemassa olevat henkilöt näkevät kumminkin jonkun verran selvemmin, ja näiden joukossa on epäilemättä tehtailijoita, kaivosten omistajia j.n.e. He voivat nähdä vaikeudet ja tahtoisivat mielellään poistaa ne, mutta mitä voivat he tehdä? He voivat auttaa huojentamalla pahinta hätää ympäristössään, mutta nykyistä yhteiskuntajärjestelmää eivät he voi muuttaa tai poistaa kilpailua maailmasta. He huomaavat myöskin, että kilpailu on välttämätön saattamaan luonnostaan välinpitämättömät työhön, ja ettei se siis ilman muuta, ilman että joku korvaisi sen, voisi hävitä, ilman että maailma saisi kärsiä siitä vahinkoa.
Niinmuodoin on selvää, ettei kukaan ihminen ja mikään ihmisten ryhmä voi muuttaa nykyistä yhteiskuntajärjestystä. Mutta Herran viisaus ja voima muuttaa sen, niinkuin Raamattu osottaa, ja korvaa sen täydellisellä yhteiskuntajärjestelmällä, jonka peruslaki ei ole itsekkäisyys, vaan rakkaus ja oikeus. Mutta jotta tälle järjestelmälle tulisi tilaa, täytyy nykyinen tulla täydellisesti tyhjäksitehdyksi. Uutta viiniä ei kaadeta vanhoihin leileihin, eikä uutta paikkaa panna vanhoihin vaatteisiin. Niinmuodoin voimme silloin, myötätunnon täyttäminä sekä rikkaita että köyhiä kohtaan tulevassa hädässä, rukoilla: "Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niinkuin taivaassa", vaikkapa se saatetaankin voimaan Jumalan vihan "tulella", jota varten "ainekset", niinkuin olemme nähneet, jo ovat valmiit.