Ja niitä, jotka viljelevät muita maantuotteita, kohtaa epäsuorasti sama vaikeus; sillä kun vehnän, puuvillan ja riisin viljelijät ovat huomanneet, etteivät he edes kasvaneen tuotannon kautta voi hankkia itselleen samaa ansioa kuin ennen, ryhtyvät he viljelemään muita tuotteita, jotka eivät vielä ole niin laskeneet hinnassa, ja aiheuttavat niinmuodoin liikatuotannon kautta hinnan laskun näilläkin aloilla. Seurauksena tästä täytyy lopullisesti kaikkien luokkien jossain määrin kärsiä kaiken tämän painoa.
Mutta mitkä luokat hyötyvät hopeakannan poistamisesta? Useammatkin; ensinnäkin pankkiirit ja rahan lainaajat, koska koko heidän omaisuutensa ja korkotulonsa ovat kasvaneet arvossa kahdenkertaisesti, senkautta että nyt voi saada kaksikertaa niin paljon kuin ennen samalla rahasummalla. Sitäpaitsi hyötyvät siitä kaikki vakinaispalkkaiset virkamiehet, konttoristit ja työntekijät. Saakootpa 10 dollaria viikossa, päivässä tai tunnissa, voivat he ostaa kaksi kertaa niin paljon puuvillaa, villaa, vehnää j.n.e. kuin ennen ja niinollen melkein kahdenkertaisesti näistä tuotteista valmistettua tavaraa.
Kun maamiehet Yhdysvalloissa ottivat puheeksi hopeakysymyksen, nähdessään ensin syyt vaikeuksiin, näytti yhteen aikaan siltä, että hopean kannattajat voittaisivat parlamenttivaaleissa vuonna 1896. Mutta kun jokainen katsoi omia etujaan, alkoivat varakkaat, virkamiehet, konttoristit ja työntekijät huomata, että kultakanta olisi heidän hyödykseen. Farmarit epäilivät omaa arvostelukykyään ja antoivat pankkimiesten johtaa itseään vastoin omia etujaan, ja hopea kärsi niinmuodoin tappion siinä valtakunnassa, jolle se oli kaikkein tärkeimmästä arvosta — ainoassa valtakunnassa, joka erinomaisen vientinsä ja tuontinsa kautta olisi voinut painaa vaakalaudan hopean takaisinasettamisen eduksi sen muinaiseen raha-armoon.
Nyt on asia kumminkin toivoton. Hopea ei koskaan saa sitä asemaa, jonka se kadotti vuonna 1873; sillä kun itsekkäisyys on voimassaoleva mittapuu ja kun maamiehet, vaikka ovatkin lukuisin luokka, eivät kumminkaan muodosta enemmistöä, ei heidän vaikutuksensa vastaa niiden vaikutusta, jotka itsekkäiden etujensa tähden tahtovat säilyttää kultakannan. Maamiesraukat! Leikkuumiesraukat! Jos tuleekin joku kevennys, niinkuin esim. sinä vuonna, kun rutto ja nälänhätä vallitsi Intiassa, seuraa tätä pientä loma-aikaa nopeasti vielä voimakkaampi painostus ja yhä kovempi kristikunnan leikkuumiesten huuto. Siten katoaa kärsivällisyys tähän saakka niin kärsivälliseltä ja vanhoilliselta luokalta, mikä on vielä valmistus suurta koston päivän hätää varten.
Mutta kuinka voi tämä hopean arvon alentuminen tapahtua? Kutka olivat kiintyneitä siihen, että sellainen käännekohta tulisi maailmaan? Vastaamme: rahamiehet. Heidän toimenansa on työskennellä rahoilla, niinkuin talonpoika maallansa — hankkiakseen itselleen ja suojelusliitoilleen mahdollisimman suuren voiton. Englantilaiset rahamiehet hallitsevat maailmaa; he ovat ajaneet asiaa pisimmälle ja ovat tutkistelleet sitä perinpohjin.
"Kaikki on sallittua sodassa", sanotaan sananlaskussa, ja Englannin raha- ja valtiomiehet, jotka näyttävät olevan viisikymmentä vuotta edellä muusta maailmasta tässä suhteessa, näyttävät ajattelevan, että kauppasota on ajanmukaisempaa ja paljon tuottavampaa voittavalle puolueelle kuin muinaisaikojen orjakauppa ja ryöstöretket. Noin sata vuotta sitten näkivät nämä teräväjärkiset rahamiehet, että kun heidän kansansa ei etupäässä harjottanut maanviljelystä, niin olisi heille eduksi, jos voisivat painaa alas maanviljelystuotteiden hinnat, joita heidän täytyi ostaa toisilta kansoilta, ja että he, muun maailman ollessa hopearahakannalla, voisivat ansaita tekemällä kauppoja kultarahakannan perustuksella. Niinollen tuli Englannissa jo vuonna 1816 kultarahakanta voimaan. Laskettu vaikutus jäi kumminkin tulematta niinkauvan kuin maailma piti hopearahakannan. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että vuonna 1872 hopeadollari oli 2 centtiä arvokkaampi kuin kultadollari. He etsivät silloin Yhdysvaltain ja Europan myötävaikutusta saadakseen näiden avulla kullan arvon nousemaan ja hopean samassa määrässä laskemaan. Nyt saisivat pakanat maksaa koko lystin. Maksuksi raakatavaroista saisivat he hopeata, kun taas heidät pakotettaisiin maksamaan tavaroista, joita he tahtoivat tuoda maahansa kristityistä maista kultakannan mukaan, s.o. noin kahdenkertaisesti. Suuremman ulkomaakauppansa perusteella toivoi Englanti voivansa vakuuttautua suurimmasta osasta sitä voittoa, joka saataisiin tämän petoksen kautta.
Emme jätä huomioonottamatta, että tuotannon ja kysynnän laki koskee myöskin vehnää, mutta niinkuin olemme osottaneet, ei ole koskaan ollut vehnän liikatuotantoa, niin, vehnävarasto ei ole edes suurentunut samassa suhteessa kuin väestö on lisääntynyt. Siitä huolimatta ovat vehnän hinnat viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena jostain syystä alituisesti laskeneet, kun taas toisten tuotteiden hinnat ovat pysyneet jotakuinkin paikoillaan. Sen osottaa seuraava taulukko New Yorkin keskihinnoista:
1878 1894
Ruis bushelilta……….. 65 centtiä 68 centtiä
Kaura………………… 33 " 37 "
Ohra…………………. 52 " 51 "
Kentyckyn tupakka naulalta 7 " 9,5 "
Häränliha naulalta……… 5,25 " 5,50 "
Sianliha naulalta………. 4,25 " 5,50 "
Heinät tonni…………… 725 850
Vertaa näiden kanssa kolmea vehnän, puuvillan ja hopean noterausta, joiden hinnat ovat laskeneet hopean hinnan alenemisen tähden: