Lainauksen ensimäinen osa löytää vastakaikua jokaisessa jalossa sielussa, ja toivomme löytyvän monta sellaista. Mutta ne näistä jalomielisistä, jotka ovat hyvinvoipia tai Ingersollin tavoin rikkaita, tulevat siihen oikeaan johtopäätökseen, — johon hänkin epäilemättä tuli — että he ovat niin voimattomia kurjuuden edessä, että joskin he panisivat kaikki rikkautensa ja koko vaikutuksensa vaakalaudalle, niin vaikutukset eivät olisi suuremmat kuin jos he koettaisivat pysäyttää Niagaraputouksen heittämällä itsensä siihen.
* * * * *
Jalo ja kelvollinen Wendell Phillips on kerran lausunut seuraavat sanat: "Ei mikään siveellinen tai henkinen uudistus ole koskaan lähtenyt yläluokasta. Niin täytyy myöskin työntekijäin itse aikaansaada työntekijäluokan vapaus."
Hyvin totta. Mutta kuinka voivat työntekijät vapauttaa itsensä tuotannon ja kysynnän lain seurauksista ja ruumiillisen ja henkisen erilaisuuden vaikeuksista, siitä ei Phillipsillä ole mitään sanottavaa. Vallankumous voisi aikaansaada paikallisia ja ohimeneviä muutoksia, mutta mitä se voisi toimittaa maailmanlaajuisia epäsuhteita ja kilpailua vastaan? Voisimme yhtä mielellämme koettaa pidättää nousuvettä tai koota sitä tynnyreihin.
* * * * *
Pariisilainen lehti Figaro mainitsee seuraavan ennustuksen, jonka suuri englantilainen historioitsija Macaulay vuonna 1884 kirjotti eräälle ystävälleen Amerikassa: "On selvä kuin päivä, että teidän hallituksenne ei koskaan voi hallita hätääkärsivää ja vihastunutta enemmistöä, kun teidän hallituksenne on joukkojen käsissä ja rikkaat, jotka muodostavat vähemmistön, ovat kokonaan jätetyt heidän armeliaisuutensa varaan. Tulee päivä, jolloin joukot New Yorkin valtiossa valitsevat lainsäätäjänne. Mitä lainsäätäjiä näistä tulee, sitä ei voi hetkeäkään epäillä. He tekevät mahdottomaksi teidän menestymisenne. Silloin tarttuu joku keisari tai Napoleon hallitusohjaksiin. Kahdennellakymmenennellä vuosisadalla ryöstetään ja hävitetään teidän tasavaltanne, niinkuin raakalaiset viidennellä vuosisadalla hävittivät Rooman valtakunnan, ainoastaan sillä erotuksella, että Rooman valtakunnan hävittäjät, hunnit ja vandaalit, tulivat toisilta alueilta, kun taas teidän raakalaisinanne ovat teidän omat maamiehenne, teidän omien valtiolaitostenne hedelmä."
Sitten kun Macaulay kirjotti tämän, ovat hänen omat maamiehensä vaatineet äänioikeutta ja saaneet sen, samoin kuin Belgian, Saksan, Ranskan, Itävalta-Unkarin ja Italian kansa j.n.e. Se onnettomuus, jota Macaulay ennusti Yhdysvalloille, uhkaa nyt koko "kristikuntaa". Macaulaylla ei ollut muuta neuvoa kuin se, jonka muutkin olivat antaneet, nimittäin että rikkaat ja vaikutusvaltaiset ottavat itselleen vallan ja istuvat sitten varmuusventtiilillä niinkauvan kuin mahdollista — kunnes räjähdys tapahtuu.
* * * * *
Etevä piispa Worthington New Yorkissa, Amerikassa, lausui vuonna 1896 mielipiteenään, että farmaripoikien koulusivistys tekee heidät vieraiksi sille kutsulle, jonka Jumala on antanut heille, ja ajaa heidät kaupunkeihin. Tähän vastasi W.I. Bryan [ohjelmapuheessa vaalitaistelun aikana 1896], että hänestä näytti hienolta julmuudelta panna syy nykyisistä yhteiskunnallisista vaikeuksista farmaripoikien tiedonhalulle. Se, mikä ajaa heitä kaupunkeihin, sanoi hän, on maanviljelykselle epäsuotuisa lainsäädäntä — kultarahakanta.
Englantilaisen lehden "The Rockin" mukaan esitämme seuraavaa: "Koko maailmassa pitää kiehuva levottomuus, ristiriitaiset edut ja vastakkaiset virtaukset koko sivistyneen ihmiskunnan alituisessa kiihtymyksen tilassa. Jännitys nousee melkein joka viikko. Lyhyiden väliaikojen perästä tärisyttää yksi tai toinen huomiotaherättävä tapaus valtiollista ja kauppamaailmaa maanjäristyksen voimalla, ja ihmiset ymmärtävät, mitkä tuliperäiset voimat ovat kätkössä yhteiskunnan pinnan alla. Politikoitsijat koettavat johtaa näitä voimia, mutta he myöntävät avoimesti, etteivät he voi hallita niitä täydellisesti tai ennustaa niiden vaikutuksia. Siinä on loppumaton rivi ehdotettuja tai koeteltuja parannuskeinoja, oppeja ja ennustuksia, mutta kahdessa kohdassa ovat suurimmat ajattelijat yksimielisiä: Toiselta puolen näkevät he uhkaavan onnettomuuden, joka tärisyttää väkivaltaisesti koko maailmaa ja panee raunioiksi nykyisen valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän rakennuksen, hävittävien voimien täytyessä tyhjentää itsensä, ennenkuin uudestiluovat voimat voivat taas pystyttää yhteiskuntarakennuksen paremmalle perustukselle. Toiselta puolen ovat he yksimielisiä siitä, että kansojen rauhankaipuu ei koskaan ole ollut suurempi kuin nyt, ja etteivät he koskaan ole pitäneet yksimielisyyden ja veljellisen sovun etuja niin suuressa arvossa kuin juuri nyt."