Sellainen on tila koko sivistyneessä maailmassa. Kaikki ajattelevat ihmiset näkevät uhkaavan onnettomuuden selvemmin tai epäselvemmin, mutta harvoilla on mitään parannuskeinoa ehdotettavana. Ja se, että nämä harvat uskovat voivansa ratkaista tehtävän, ei riipu kumminkaan ainoastaan siitä, etteivät he ole selvästi käsittäneet asemaa. Eri ehdotuksia tarkastetaan seuraavassa luvussa.
* * * * *
Clemenceaun kirjasta "Mélée Sociale" (yhteiskunnallinen taistelu) teemme lopuksi seuraavan otteen: "Minua kummastuttaa", kirjottaa tuo etevä ranskalainen, "että ihmiskunta on tarvinnut vuosisatain suurimpain henkiensä ajatukset ja tutkimukset huomatakseen, että toinen ihminen on alituisesti elänyt taistelussa toisen kanssa, ja että tämä taistelu on jatkunut aina ihmiskunnan alusta saakka. Mielikuvitusvoima ei voi tehdä itselleen oikeaa käsitystä siitä kauheasta, verisestä, yleisestä tappamisesta, joka on jatkunut maan päällä aina siitä saakka kuin se tuli esille ensimäisestä hämmennyksestään.
"Kahleorjan pakollinen työ ja pakollisen työntekijän vapaa työ ovat molemmat samalla perustalla, nimittäin että vahvempi voittaa ja käyttää heikomman hyödykseen. Ainoastaan näennäisesti on taistelu tänään toinen; sillä se on yhtä hävittävä rauhallisemmassa ulkomuodossaan. Toisten elämän ja ruumiiden käyttäminen on ollut villien ihmissyöjien, lääniherrojen, orjanomistajain ja aikamme työnantajain tarkotuksena.
"Nälkä on ihmiskunnan vihollinen. Niinkauvan kuin ei ihminen voita sitä, näyttävät kaikki keksinnöt ainoastaan ivalta hänen surullista kohtaloaan vastaan. Se on samaa kuin antaa ihmiselle loistoesineitä, kun häneltä puuttuu välttämättöminkin. Nälkä on julmin kaikista luonnon laeista. Se pakottaa ihmisen vaivaamaan ja hävittämään itseään, voidakseen mihin hintaan hyvänänsä ylläpitää tuota korkeinta hyvää eli pahaa, jota kutsutaan elämäksi. Olemmeko nyt saavuttaneet sellaisen sivistyksen määrän, että voisimme kuvitella mielessämme ja perustaa yhteiskuntajärjestyksen, jossa olisi mahdotonta kuolla puutteeseen ja nälkään? Valtion taloudenhoitajat vastaavat epäilemättä: Ei!"
Clemenceau näkee ja kuvailee selvästi nykyisen yhteiskuntajärjestyksen puutteet, mutta hänellä ei ole mitään ehdotusta parannuskeinoksi. Sentähden vaikuttaa hänen kirjansa ainoastaan tulisoihtuna ja aiheuttaa ainoastaan enemmän levottomuutta. Raamattu tarjoaa kumminkin, Jumalalle olkoon kiitos, ei ainoastaan lieventävää balsamia vaan myöskin ainoan ja erehtymättömän parannuskeinon maailman sairautta, syntiä, itsekkäisyyttä ja hätää vastaan. Suuri lääkäri, joka tuntee keinon, on suuri välittäjä ja elämänantaja, ja meidän pyrkimyksenämme on "Raamatun tutkistelujen" kirjasarjan kautta kiinnittää huomio siihen.
KYMMENES LUKU.
Ehdotettuja parannuskeinoja.
Kieltolaki ja naisten äänioikeus. — Hopearahakanta ja suojelustulli. — Kommunismi. — "Heillä oli kaikki yhteistä." — Anarkia. — Sosialismi eli kollektivismi. — Nationalismi. — Yleinen käsityösivistys. — Yksinkertainen vero eli vapaa maa. — Muutamia toiveita ja huolia. — Ainoa toivo — "Autuaallinen toivo". — Jumalan lasten oikea asema. — Maailmassa, mutta ei maailmasta.
"Eikö mitään voidetta ole Gileadissa, eikö siellä ole yhtään parantajaa?" "Me paransimme Baabelia, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hän ja menkäämme jokainen omalle maallensa; sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti." — Jer. 8: 22; 51: 7—9.