Erilaisia parannuskeinoja ehdotetaan huokaavalle luomakunnalle sen nykyisessä surullisessa asemassa, ja kaikkien, jotka säälivät kärsivää yhteiskuntaruumista, täytyy myöskin olla myötätuntoisia eri lääkärien pyrkimyksille saada sitä käyttämään heidän määräystään. Parannuskeinojen löytämis- ja käyttämisyritykset ovat kiitettäviä ja ansaitsevat kaikkien lämminsydämisten ihmisten tunnustuksen. Terve arvostelukyky, joka on Jumalan sanan valaisema, sanoo meille kumminkin, ettei mikään ehdotetuista parannuskeinoista voi poistaa sairautta. Ei mikään vähempi, kuin suuren Lääkärin läsnäolo horjumattomine keinoineen sekä niiden jatkuvine käyttämisineen, voi parantaa langennutta ihmiskuntaa sen turmiosta ja itsekkäisyydestä. Kumminkin tahdomme lyhyesti tutkia näitä toisten lääkärien määräyksiä, jotta näkisimme, kuinka lähellä Jumalan viisautta muutamat niistä ovat tulleet, niiden kaikkien kumminkin todellisuudessa ollessa paljon jälessä — ei vastustaaksemme niitä, vaan jotta kaikki sitä selvemmin näkisivät sen ainoan suunnan, mistä apua voi odottaa.
Kieltolaki ja naisten äänioikeus.
Nämä kaksi ehdotusta asetetaan tavallisesti yhteen, koska tavallisesti ollaan sitä mieltä, että kieltolaki ei voi koskaan saada enemmistön tukea, jos eivät naiset saa äänioikeutta — jos se on edes silloinkaan mahdollista. Ne, jotka ehdottavat tätä parannuskeinoa, viittaavat tilastollisiin tiedonantoihin, osottaakseen, että paljon kristikunnan kurjuudesta ja köyhyydestä riippuu väkijuomain viljelemisestä, ja he selittävät, että jos se poistettaisiin, niin rauha ja hyvinvointi olisi sääntönä eikä poikkeuksena.
Varmaankin on juoppous sivistyksen pahimpia hedelmiä, ja se leviää nopeasti myöskin puoleksisivistyneissä ja villeissä kansoissa. Riemuitsisimme sydämestämme sen poistamisesta nyt ja ainaisesti, sillä sen poistaminen ehkäisisi paljon kurjuutta ja estäisi satojen miljonien markkojen tuhlaamisen vuosittain. Mutta itsekkäisyyttä ja tuotannon ja kysynnän lakia vastaan, jotka pusertavat joukoista veren, on alkoholikielto voimaton.
Erittäinkin rikkaat ja sen jälkeen keskiluokka tuhlaavat miljonia väkijuomiin. Kieltolaki ei sentähden aikaansaisi varsinaista helpotusta köyhille, vaan päinvastoin. Tuhannet maanviljelijät, jotka nyt vievät tuotteensa polttimoihin ja panimoihin, eivät enää saisi korvausta niistä; vaan he olisivat pakotettuja viljelemään toisia tuotteita ja siten painuisivat hinnat ylimalkaan vielä alemmas. Tuhansittain paloviinan polttajia, juomanpanijoita, lasityöntekijoitä, oluen ajajia, ravintolain isäntiä ja vartijoita, jotka nyt elävät väkijuomakaupasta, tulisi pakotetuiksi etsimään muuta tointa, ja tämä lisäisi edelleen työvoiman tarjontaa ja painaisi palkat alas. Miljonat ja taas miljonat markat, jotka ovat kiinni väkijuomaliikkeissä, etsisivät tiensä toisille aloille ja lisäisivät kilpailua.
Kaikki tämä ei kumminkaan estäisi meitä toivomasta kieltolakia, mutta yksityisiä kaupunkeja lukuunottamatta ei olisi mahdollista saada enemmistöä suostumaan siihen. Sillä enemmistö on väkijuomien orjia tai sellaisia, jotka suorasti tai epäsuorasti ovat rahallisessa suhteessa kiintyneitä tähän liikkeeseen. Yleistä kieltoa ei saateta voimaan, ennenkuin Jumalan valtakunta on perustettu. Mutta joskin se olisi mahdollista, ei se kumminkaan poistaisi yhteiskunnallista rahallista sairautta.
Hopearahakanta ja suojelustulli.
Myönnämme, että se, kun kristikunta poisti hopearahakannan, oli itsekkään valtiotaidon mestarinäyte lainanantajain puolelta, ollen tarkotettu vähentämään täysiarvoisten rahojen varastoa ja siten lisäämään niiden arvoa ja pitämään voimassa korkeaa korkokantaa, kun taas lisääntynyt saanti painaa kaikkien tavarain ja työpalkkojen hinnat alas. Lain kannalta katsoen ovat kyllä monet pankkiirit ja rahanlainaajat rehellisiä ihmisiä, mutta tämä rehellisyyden mittapuu on liian lyhyt. Sillä niissä paikoissa, minne kokoontuu rahoja, osottaa korkokanta kaikkialla laskevaa suuntaa. Kuinka paljon matalammat korot olisivatkaan silloin, jos hopealla olisi täysi arvo rahana ja niinollen olisi enemmän rahoja saatavana!
Tuotannon ja kysynnän lain alaisina on jokaiselle lainanottajalle eduksi se, että on runsaasti hopea-, kulta- ja paperirahoja, kun taas jokaisella lainanantajalle on eduksi poistaa paperirahat ja halventaa hopean arvoa, sillä kuta vähemmän siellä on täysiarvoisia rahoja, sitä enemmän niitä kysytään. Sentähden pysyvät nämä arvossaan, kun taas työ- ja kauppatavarat laskevat hinnassa.
Ennustukset näyttävät osottavan, ettei hopearahakantaa saateta enää voimaan sivistyneessä maailmassa. [Katso 8 luku.] Mutta jos niin kävisikin, olisi hyöty siitä lyhytaikainen. Se vaikeuttasi Jaappanin, Kiinan, Intian ja Meksikon kilpailua kristikunnan kanssa ja saisi aikaan maamiehille jonkinlaisen helpotuksen, mutta tuskin pitemmäksi aikaa kuin viideksi tai korkeintaan viideksitoista vuodeksi. Jumala ei näytä kumminkaan tahtovan viivyttää tuota "pahaa päivää"; sentähden jouduttaa ihmisten itsekkäisyys onnettomuutta, niinkuin on kirjotettu: "Heidän viisastensa viisaus katoaa", ja: "Ei heidän hopeansa ja kultansakaan voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä". — Sef. 1: 18; Hes. 7: 19; Jes. 14: 4—7; 29: 14.