Me vastaamme: Jumalan valtakuntaa ei perusteta kansan äänestyksellä tai hallituksen käskystä. Oikeana aikana ottaa hän, "jolla oikeus on", joka osti sen omalla kalliilla verellään, valtakunnan haltuunsa. Siellä käytetään valtaa: "Hän on kaitseva heitä (kansoja) rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Mutta valtakuntaa ei ainoastaan perusteta tällä vastustamattomalla voimalla, vaan se on myöskin voimassa koko Tuhatvuotiskauden aikana, sillä koko hallituksen erikoisena tarkotuksena on kukistaa vanhurskauden viholliset. "Hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle." "Jokainen, joka ei kuule (tottele) sitä profettaa (kirkastettua Kristusta — vastakuvallista Moosesta), hävitetään kansasta" — toisessa kuolemassa.
Saatana sidotaan. Hänen pettämis- ja eksyttämisvaltansa estetään, niin ettei paha enään näytä hyvältä ja hyvä pahalta, totuus valheelta ja valhe totuudelta. — Ilm. 20: 2.
Mutta koko maan päällä vallitsee silloin ei ainoastaan valta vaan myöskin armo ja rauha. Kun Herran tuomiot kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. (Jes. 26: 9.) Synnin sokaisemien silmät avataan. Maailma näkee vanhurskauden ja vääryyden kokonaan toisessa valossa kuin nyt — seitsemän kertaa kirkkaammassa valossa. (Jes. 30: 26; 29: 18—20.) Nykyiset ulkonaiset kiusaukset katoavat suureksi osaksi; pahaa ei sallita, mutta varma rangaistus kohtaa rikkojaa, rangaistus, joka on ehdottomasti oikea ja erehtymätön, ja jonka sen ajan kirkastetut ja siihen kykenevät tuomarit, jotka myöskin säälivät heikkoja, määräävät. (1 Kor. 6: 2; Ps. 96: 13; Apt. 17: 31.) Rikosten yrittämisenkin täytyy nopeasti lakata sellaisten olosuhteiden vallitessa. Jokainen polvi on taipuva (hallitsevan vallan edessä), ja jokainen kieli on tunnustava (järjestyksen oikeudenmukaisuuden). Siten alkaa uusi asiain järjestys miellyttää ihmisten sydämiä, ja kun alussa toteltiin pakosta, totellaan myöhemmin rakkauden ja vanhurskauden arvonannon perustuksella. Lopulta hävitetään kaikki muut — kaikki, jotka tottelevat ainoastaan pakosta — toisessa kuolemassa. — Fil. 2: 11; Apt, 3: 23; Ilm. 20: 7—9.
Rakkauden hallitus ja laki tulee täten pakotetuksi esille — huolimatta enemmistön toivomuksista. Se kääntää tuhanneksi vuodeksi ihmisten ajatukset pois tasavalta-ihanteista ja asettaa heidät yksinvaltiuden hallituksen alaisiksi. Paheellisen tai kelvottoman hallitsijan käsissä olisi sellainen yksinvaltius kauhea, mutta Jumala on luvannut, että sen aikakauden itsevaltiaana on Rauhanruhtinas, Herramme Jeesus, jonka sydämellä suvun menestys oli niin raskaana, että hän antoi elämänsä sen lunnaiksi vakuuttaakseen itselleen oikeuden saada nostaa halukkaat synnin turmeluksesta sekä saadakseen ennalleenasettaa heidät täydellisyyteen ja Jumalan suosioon.
Aikaisin Tuhatvuotiskautena käy kaikille selväksi, että Jumalan suunnitelma oli kaikista paras synnin sairaalle, itsekkäälle maailmalle. Niin, jo nyt huomaavat monet, että maailma tarvitsee voimakasta ja oikeudenmukaista hallitusta, ja että ehdoton vapaus voidaan antaa ainoastaan niille, jotka ovat todella kääntyneet, — jotka ovat saaneet uuden tahdon, uuden mielen, Kristuksen hengen.
Jumalan lasten oikea asema.
Joku kysynee: Mitä on meidän, jotka näemme nämä asiat oikeassa valossa, nyt tehtävä? Jos meillä on viljelemätöntä maata, onko meidän silloin annettava se pois tai hyljättävä se? Ei, siitä ei olisi mitään hyötyä, jollet ehkä antaisi sitä köyhälle naapurille, joka todellakin tarvitsisi sitä. Mutta jos hän epäonnistuisi, niin työntäisi hän epäilemättä syyn onnettomuudestansa sinun päällesi.
Jos olemme maanviljelijöitä, liikemiehiä tai tehtailijoita, olisiko meidän koetettava harjottaa liikettä sen periaatteen mukaan, joka on vallalla Tuhatvuotiskautena? Ei, siitä johtuisi ainoastaan rahallinen romahdus, joka vahingoittaisi velkamiehiänne ja niitä, jotka ovat riippuvaisia teistä.
Maailmassa, mutta ei maailmasta.
Olemme sitä mieltä, että kaikki, minkä nyt voi tehdä, on siinä, että annamme lempeytemme (itsemmehillitsemisen) tulla kaikkien ihmisten tietoon; ettemme sorra ketään, että maksamme hyvät palkat tai annamme osuuden voittoon. Jos tämä ei ole mahdollista, niin on parempi, ettei ota ketään palvelukseensa. Vältä kaikennäköistä epärehellisyyttä, harrasta sitä mikä on hyvää jokaisen ihmisen edessä. Ole jumalisuuden ja tyytyväisyyden esimerkki ja poista aina niinhyvin sanojen kuin esimerkinkin kautta ei ainoastaan väkivalta vaan myöskin tyytymättömyys. Koeta johtaa väsyneitä ja raskautettuja Kristuksen ja hänen armonsa sanan tykö; — uskon ja täydellisen vihkiytymisen kautta. Ja jos sinä Jumalan hyvyydestä olisit asetettu suuremman tai pienemmän rikkauden haltijaksi, niin älä tee sitä jumalaksesi, äläkä myöskään koeta koota mahdollisimman paljon perillisillesi, vaan käytä se, liittosi mukaisesti, Jumalan palveluksessa hänen johtonsa alaisena muistaen, ettei se ole sinun, niin että saisit pitää ja käyttää sitä itseäsi varten, vaan että se on Jumalan ja on uskottu sinun huostaasi, jotta iloisella uhraavaisuudella käyttäisit sen taivaallisen Kuninkaamme kunniaksi.