"Herran tie on tuulessa ja tuuliaispäässä." "Kuka voi seisoa hänen kiivautensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa tulta?" — Nah. 1: 3, 6, 7.
"Katso, Herra tuottaa väkevän ja voimallisen raesateen, niinkuin tuhotuulen, niinkuin rankasti satavain vetten kuuron se hänet voimalla maahan syöksee." "Mutta paisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta, ja vainoo vihollisiansa pimeydellä." — Jes. 28: 2; Nah. 1: 4, 5, 8.
Se, etteivät kirjaimelliset tulvat ja kirjaimellinen tuli hävitä kiertotähteämme, maata, ja sen asukkaita, käy selville siitä lupauksesta, että nykyistä asiainjärjestystä seuraa uusi järjestys — "uusi taivas (henkinen hallitus, Jumalan kirkastettu seurakunta) ja uusi maa (inhimillinen yhteiskunta, joka on uudestaan järjestetty Jumalan valtakunnan alaisena rakkauden, eikä itsekkäisyyden lain perustukselle)". Tarkottaen tätä uutta asiainjärjestystä sanoo Jumala profetan kautta: "Sillä silloin minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he kaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä yksimielisesti." — Sef. 3: 9.
Kaksi huomattavaa esikuvaa lähestyvästä onnettomuudesta.
Älköön kukaan kumminkaan tästä päättäkö, että nämä vertauskuvalliset kuvailut tarkottavat ainoastaan sanasotaa, pelon vavistusta tai inhimillisten kärsimysten myrskyä. Se muodostaa kyllä osan taistelusta, erittäinkin alussa, mutta ennustukset näyttävät selvästi, että siitä lopuksi tulee kauhea, verinen taistelu. Olemme jo tarkastaneet [luku 3 ja H osa luku 7] sen esikuvallisen hädän luontoa, joka kohtasi lihallista Israelia Juutalaiskauden lopussa, ja nyt, kun olemme ehtineet rinnakkaiskauteen, Evankelikauden elonkorjuuseen, näemme kaikki merkit samallaisesta, vaikka paljon suuremmasta, "kristikunnan" hädästä, sen vastakuvasta, ja se käsittää lopuksi koko maailman.
Rooman armeija ja sota aiheuttivat ainoastaan pienen osan juutalaisten hädästä, jonka kauhut historia kuvaa niin kauheiksi, että ainoastaan Ranskan vallankumousta voidaan verrata siihen. Pääasiallisena syynä siihen oli sisäinen hajaannus, lain ja järjestyksen kukistaminen — anarkia. Itsekkäisyys sai täyden ylivallan ja asetti toisen toistansa vastaan — aivan niinkuin on ennustettu siitä hädästä, joka kohtaa kristikuntaa. — Sak. 8: 9—11.
Ei tarvita mitään todistuksia siitä, että sellainen hätä on meidän aikanamme sekä mahdollinen että todennäköinen. Mutta jos joku epäilee sitä, tarvitsee hänen ainoastaan ajatella sitä suurta vallankumousta, joka ainoastaan vuosisata sitten vei Ranskan yhteiskunnallisen romahduksen partaalle ja uhkasi maailman rauhaa.
Muutamilla on se väärä käsitys, että maailma on kasvanut pois muinaisten aikojen julmuudesta ja raakalaisuudesta, ja he uneksivat luulotellulla varmuudella, etteivät menneiden aikojen onnettomuudet voi uudestaan kohdata maailmaa, mutta tosiasia on, että aikamme sivistys on ainoastaan hyvin ohut kiilto, joka helposti voi pudota. Kukaan, joka avoimin silmin katselee uuden ajan historiallisia tosiasioita ja ymmärtää arvostella ihmiskunnan kuumeista suonentykytystä nykyaikana, ei voi epäillä, että menneiden aikojen kauhut voivat toistua. Ja tämä on sitä paljon varmempi, kun luja profetallinen sana ennustaa hätää, jollaista ei ole koskaan ennen ollut. Ilmestyskirjan vertauskuvallisella kielellä on Ranskan vallankumous esitetty "suureksi maanjäristykseksi". Se oli niin suuri yhteiskunnan järkkyminen, että koko "kristikunta" vapisi, kunnes se oli ohi. Ja tämä yhden ainoan kansan vihan kauhea ja äkillinen puhkeaminen ainoastaan vuosisata sitten voi antaa meille käsityksen siitä riehuvasta myrskystä, joka on edessä, kun kaikkien vihastuneitten kansojen kiukku särkee kaikki lain ja järjestyksen siteet ja saa aikaan maailmanlaajuisen anarkian. Muistakaamme myöskin, että tämä vallankumous tapahtui kansassa, jota pidettiin kaikkein kristillisimpänä maailmassa, ja joka vuosisadat oli ollut paavikunnan varmimpana tukena. Kansa, joka oli Babylonin väärän, kirkkoa ja valtiota koskevan oppi viinin juovuttama, ja joka kauvan oli ollut pappisviekkauden ja taikauskon sokaisemana, ylenantoi siten kaikki iljettävyydet ja antoi kauhealle raivolleen vapaan vallan. Ilmestyskirjassa näyttää Herra viittaavan Ranskan vallankumoukseen alkunäytöksenä ja kuvauksena siitä suuresta hädänajasta, joka nyt lähestyy. Historiankirjottaja esittää tämän vallankumouksen syyt seuraavasti ["Campaigne of Napoleon", siv. 12]:
"Ranskan vallankumouksen välittömänä ja pääasiallisena syynä oli kansan hätä ja hallituksen rahapula, joka johtui niistä ennenkuulumattomista raha-avustuksista, joilla Ranska tuki Amerikan siirtoloita niiden vapauden taistelussa. Hovin hillittömyys ja papiston eripuraisuus, yleisen sivistyksen edistyminen, vallankumouksellisten periaatteitten leviäminen, mikä johtui Amerikan vapaussodasta, ja se rasitus, jossa kansa oli niinkauvan elänyt, ne kaikki yhdessä vaikuttivat tähän suuntaan… Epätoivoissaan kärsimästään rasituksesta, kiihtyneinä häpeällisestä itsevaltiudesta ja siitä vääryydestä, jota tehtiin, ja oppineena ymmärtämään oikeutensa, heräsivät Ranskan kansan joukot yleiseen suuttumukseen. Vapauden huuto kaikui pääkaupungista rajoille, Alpeilta Pyreneille, Välimereltä Atlannin rannoille. Niinkuin kaikkia äkkinäisiä mullistuksia turmeltuneissa valtioissa, seurasi myöskin tätä kauhut ja julmuudet, joiden rinnalla muinaisen itsevaltiuden rikokset ja viheliäisyydet jäivät varjoon."
Pääasiassa samat syyt, josta tämä vallankumous johtui, ovat nyt huomattavissa kaikkialla, ja paljon suuremmassa määrin, ja seurauksena siitä on maailmanlaajuinen mullistus. Pane huomioon kasvava katkeruus eri kansanluokkien kesken, julkinen kansan oikeuksien ja sen kärsimien vääryyksien pohtiminen, vähenevä kirkollisten ja valtiollisten viranomaisten kunnioittaminen sekä vallankumouksellinen virtailu syvien joukkojen keskuudessa — joukkojen lisääntyvä tyytymättömyys hallitseviin mahteihin ja hallituslaitoksiin. Ja samalla tavalla kuin Amerikan riippumattomuusselitys 100 vuotta sitten herätti Ranskan kansassa vapauden ja riippumattomuuden kaipuun, niin on myöskin meidän aikanamme tämän yrityksen onnellinen lopputulos hallituksen perustamisesta kansasta ja hallitsemisesta sen kautta vaikuttanut vanhan maailman kansoihin. Alituinen siirtyminen muista maista Yhdysvaltoihin todistaa tämän, ja kumminkin on tämän maan vapaus ja hyvinvointi kaukana siitä, että se tyydyttäisi kansaa. Ajatussuunta on siellä, niinkuin kaikkialla, vallankumouksellinen, ja se tulee voimakkaammaksi joka päivä. Ranskan vallankumous oli taistelu erään totuuden määrän ja vanhan eksytyksen ja taikauskon välillä, jota maailmalliset ja hengelliset vallassaolijat olivat edistäneet ja tukeneet voidakseen senkautta lisätä omaa valtaansa ja sortaa kansaa. Ja kumminkin ilmaisi se selvästi sen vaaran, joka johtuu vapaudesta, kun ei sitä johda vanhurskaus ja terveen järjen henki. (2 Tim. 1: 7, engl. k.) Puolinainen tieto eli sivistys on todellakin vaarallinen asia.