Kun näemme, että samat syyt vaikuttavat koko maailmassa meidän aikanamme tuottaakseen samallaisen tuloksen paljon suuremmassa mitassa, voimmeko silloin, erittäinkin kun ennustuksen varotus on silmäimme edessä, jättäytyä kuviteltuun varmuuteen ja huutaa: Rauha, rauha, vaikkei rauhaa olekaan. Tulevien tapahtumien ennustetun luonteen valossa voimme pitää Ranskan vallankumousta kaukaisena jyrinänä, joka ilmaisee lähestyvää myrskyä, heikkona täristyksenä, joka käy maanjäristyksen edellä, varottavana suuren aikakausien kellon heilurin lyöntinä, joka ilmaisee, että keskiyö on edessä, joka päättää nykyisten asiain järjestyksen ja johtaa uuteen riemuvuoteen hallintomuutoksineen. Nämä enteet ovat herättäneet koko maailman ja panneet mahtavat voimat liikkeelle, jotka lopullisesti kukistavat vanhan asiain järjestyksen.
Kun asianhaarat ovat täysin kypsiä, voi pieni mitättömyys sytyttää koko maailman yhteiskuntarakennuksen. Ranskan vallankumouksen ensimäisenä merkkinä oli parisilaisnaisten nälkämielenosotus, josta kuningatar tietämättömyydessään ajattelemattomasti sanoi: "Heidän on tyhmää pitää sellaista melua leivästä; jos on vaikea saada leipää, niin ostakoot kakkuja, ne ovat halpoja nyt."
Niin sattuva on sen ja nykyisen ajan yhtäläisyys, että monet ajattelevat ihmiset, jotka näkevät ajan merkit, nostavat hälyä, kun taas toiset eivät voi ymmärtää asemaa. Huuto, joka kuului ennen Ranskan vallankumousta, on mitätön niihin valituksiin verrattuna, joilla kansanjoukot koko maailmassa nyt syyttävät vallassaolijoita.
Professori G.D. Herron Iowan korkeakoulussa sanoo: "Kaikkialla viittaavat merkit maailmanlaajuiseen muutokseen. Koko ihmiskunta odottaa jännityksellä, kunnes sen uusi kaste on suoritettu. Jokainen yhteiskunnan jänne tuntee ensimäiset kivut siitä suuresta koettelemisesta, joka koettelee kaikki, jotka asuvat maan päällä, ja joka päättyy jumalallisella vapahduksella. (Hän ei näe kumminkaan, mikä vapahdus on, ja kuinka se aikaansaadaan.) Me olemme vallankumouksen partaalla, joka räjähdyttää kaikki olemassaolevat uskonnolliset ja valtiolliset laitokset ja panee maan jaloimpien sielujen viisauden ja sankariuden koetteelle… Se yhteiskunnallinen vallankumous, joka tekee yhdeksännentoista vuosisadan viimeiset vuodet ja kahdennenkymmenennen vuosisadan ensimäiset vuodet kaikkein koettelevimmiksi ja uudistavimmiksi Ihmisen Pojan ristiinnaulitsemisen jälkeen, muodostaa kristikunnan kutsumisen ja tilaisuuden tulla kristityksi."
Mutta, oi, kutsumusta ei oteta varteen, sitä ei edes kuullakaan muutamaa harvaa lukuunottamatta, joilla ei ole mitään valtaa, niin voimakas on itsekkäisyyden meteli, ja niin voimakkaat ovat tottumuksen kahleet. Ainoastaan ne ahdingot, jotka seuraavat tulevaa suurta maanjäristystä, vallankumousta, voivat saada aikaan muutoksen. Ja sen kauheasta kulusta ei käy mikään selvemmin ilmi kuin koston vanhurskaus, joka ilmaisee kaikille ihmisille sen tosiasian, että koko maan vanhurskas tuomari tekee "oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaakaksi". — Jes. 28: 17.
Koston luonne leimasi selvästi sekä sen suuren hädän, joka kohtasi lihallista Israelia Juutalaiskauden elonkorjuussa, että Ranskan vallankumouksen. Samalla tavalla saa tulevakin hätä koston luonteen. Ja me voimme odottaa, ettei tämä hätä ole helpompi kuin nämä kaksi esikuvallista hätää, vaan pikemmin kauheampi niinhyvin kuin laajempikin, sillä nykyinen tila tekee jokaisen yhteiskunnan jäsenen riippuvaisemmaksi kuin koskaan ennen joka suhteessa. Ainoastaan rautatieliikkeen lakkauttaminen aiheuttaisi nälänhädän yhdessä viikossa suurien kaupunkien väestölle, ja yleinen anarkia tekisi lopun kaikesta teollisuudesta, joka riippuu kaupasta ja luotosta. Toiseksi selittää Herra itse, että siitä tulee hätä, "jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", eikä myös koskaan tule. — Dan. 12: 1; Joel. 2: 2; Matt. 24: 21.
Raamattu ei anna mitään toivoa siitä, että hätä voitaisiin kääntää pois, mutta uskollisella Seurakunnalla on lupaus vapahduksesta, ennenkuin myrsky puhkeaa kaikessa voimassaan. Ja kaikille, jotka rakastavat vanhurskautta ja etsivät rauhaa, annetaan tämä kehotus: "Etsikää Herraa, kaikki te nöyrät maassa, jotka hänen oikeutensa pidätte, etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä! Kukaties te varjellaan Herran vihan päivänä". — Sef. 2: 2, 3.
Taistelu Jumalan, Kaikkivaltiaan suurena päivänä, on suurin vallankumous, minkä maailma on koskaan nähnyt, sillä se käsittää jokaisen väärän periaatteen. Kaikkien muitten vallankumoussotien tavoin on sillä asteettainen kehityksensä. Sen yleinen luonne on taistelu valon ja pimeyden, vapauden ja sorron, totuuden ja eksytyksen välillä. Se ulottuu koko maailman yli: talonpoika ruhtinasta vastaan, kuulija pappia vastaan, työ pääomaa vastaan, sorretut asestettuina vääryyttä ja kaikellaista sortoa vastaan ja sortajat asestettuina puolustamaan sitä, mitä he ovat pitäneet niin kauvan oikeutenaan.
Herran suuri sotajoukko.
Kun olemme tarkastaneet kansojen asestettuja miljonia ja harjaantuneita sotilaita, kysymme: Mikä näistä mahtavista sotajoukoista on se armeija, jota profetta kutsuu Herran suureksi sotajoukoksi? Koskeneekohan profetan viittaus yhtään näistä? Missä merkityksessä niitä voitaisiin pitää Herran sotajoukkona, kun ei niistä mikään ole hänen henkensä elähyttämä? Tai koskeneeko tämä viittaus Jumalan kansaa, ristinsotilaita, joiden aseista apostoli sanoo, etteivät ne ole lihallisia vaan voimallisia hajottamaan maahan linnotuksia? (2 Kor. 10: 3—5.) Voiko olla tarkotus, että "hengen miekka, joka on Jumalan sana" (Ef. 6: 1-7), Jumalan lasten käsissä, jotka ovat hänen henkensä täyttämiä, kukistaa kaikki tämän maailman valtakunnat ja antaa ne Kristukselle ijankaikkiseksi omaisuudeksi?