Olisi hyvä, jos niin olisi. Mutta me olemme nähneet sekä ennustuksista että ajan merkeistä, ettei se tapahdu sillä tavalla. Päinvastoin jätetään vanhurskasten varotukset ja vastalauseet huomioonottamatta, kansat vaeltavat edelleen pimeydessä, ja seurauksena siitä horjuvat kaikki maan (nykyisen yhteiskuntarakennuksen) perustukset. (Ps. 82: 5.) Jumalan totisen kansan keskuudessa, joka sovittaa sydämeensä Jumalan opetuksen, on hänen sanansa terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja hajottaa todella maahan (inhimilliset) järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan ja vangitsee jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 Kor. 10: 4, 5); mutta näillä taisteluaseilla ei ole tämä vaikutus maailmaan. Sitäpaitsi eivät pyhät muodosta suurta "sotalaumaa" vaan "pienen lauman". — Vertaa Luukk. 12: 32 ja Joel. 2: 11.
Lue profetan kuvaus tästä sotalaumasta (Joel. 2: 2—11), jolloin on otettava huomioon, että vuoret Raamatun kuvauksissa merkitsevät valtakuntia, maa yhteiskuntajärjestystä, taivas kirkollisia voimia sekä aurinko ja kuu evankeliumin ja Mooseksen lain sivistävää vaikutusta. Pimeys on epäuskon kuva, ja tähdet merkitsevät apostolisia valoja.
Tämä sotajoukko on se, joka kukistaa valtaistuimet ja tekee pakanavaltakunnat tyhjiksi. Mutta niissä on sellainen sotajoukko, jota profetta kuvailee hyvin harjotettuna armeijana — joukkona, jonka edessä maa (yhteiskunta) vapisee ja taivas (kirkollinen mahti) pelkää, ja joka rohkeasti julistaa näille molemmille mahdeille sodan? Missä on se sotajoukko, joka lähimmässä tulevaisuudessa ei tunnusta kristikunnan oppeja, sen valtiovoimia ja pappisvaltaa, halveksien sen säännöksiä ja kukistaen kiivaudella kaiken sen herrauden ja järjestelmällisen mahdin, halveksien sen kuulia ja kranaatteja, repien kruunut kruunatuista päistä, kukistaen valtakunnat meren syvyyteen, sytyttäen taivaan, sulattaen maan tulella ja siten kukistaen koko vanhan asiain järjestyksen, niinkuin profetat ovat ennustaneet?
Siitä, että sellaista armeijaa valmistetaan, olemme vakuutetut "lujan profetallisen sanan" niinkuin ajan merkkienkin perustuksella. Ja tieto tästä pakottaa valtiomiehet kaikkialla ryhtymään erityisiin suojelus- ja puolustustoimenpiteisiin. Mutta juuri vallassaolijain toimenpiteissä on todennäköisesti ansa heille itselleen, sillä ne sotajoukot, joihin he luottavat, ovat kansan sotajoukkoja; näillä harjotetuilla sotilailla on vaimo ja lapsia, veljiä, sisaria, sukulaisia ja ystäviä yleisen kansan keskuudessa, joiden edut ovat luonnon vahvojen siteiden kautta heille yhteisiä, ja he palvelevat rivissä ainoastaan käskystä. Sotilaskunnia ja kunnioitus hallitsijoita kohtaan käykin vuosi vuodelta pienemmäksi, eikä ole mahdotonta, että nämä sotajoukot tulevassa hädässä voivat kääntää voimansa vallassaolijoita vastaan sensijaan että suojelisivat heitä.
Mitä asianhaaroja Herra käyttää asettaessaan liikkeelle tämän mahtavan sotajoukkonsa, sitä emme voi vielä selvästi ymmärtää, mutta me elämme ajassa, jolloin tapahtumat kehittyvät nopeasti, eikä olisi järjetöntä odottaa tämänsuuntaista liikettä koska tahansa. Mutta Jumalalla on määrätty aikansa jokaista suunnitelmansa osaa varten, ja koston päivän aika saavuttaa huippukohtansa 1915. Elonkorjuuaika on nähtävästi valmistanut tietä niille suurille tapahtumille, jotka jo heittävät varjojansa yli maan. Ihmiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä on tulossa, sillä kaikki voivat nähdä, että hädän pilvet lähestyvät yhä enemmän. Yhteiskunta on ruutitynnyrin kaltainen, joka odottaa ainoastaan sytyttävää kipinää, — taisteluvalmis armeija, valmis hyökkäämään, koska hyvänänsä komentosana kuuluu; mutta Jumala määrää ajan.
Yhteiskuntaa, "maata", "alkuaineita" ei voida sytyttää, ratkaiseva taistelu ei voi alkaa, ennenkuin suuri Mikael, pelastusruhtinaamme, astuu esille ja sanoo komentosanan (Dan. 12: 1), vaikka tiheitä otteluita kävisikin edeltäpäin. Ja suuri ruhtinas ilmaisee kuninkaalliselle joukolleen, Seurakunnalle, että hätä. vaikka se onkin uhkaava, ei voi alkaa, ennenkuin kuninkaan omat, "pieni lauma", "valitut", ovat merkityt ja kootut.
Ihmiset ylimalkaan ovat tietämättömiä Herran osasta taistelussa, ja sitä paljon enemmän, koska hän on antanut maailman — Israelia lukuunottamatta — käydä 6,000 vuoden aikana omaa tietään. Hänen sekaantumisensa näyttänee sentähden sitä "vieraammalta" (Jes. 28: 21, 22) niille, jotka eivät ymmärrä sitä talouden muutosta, joka tapahtuu seitsemännen vuosituhannen alkaessa. Mutta tässä taistelussa antaa hän ihmisten kiukun (ja heidän kunnianhimonsa ja itsekkäisyytensä) koitua hänelle itselleen kunniaksi, ja kaiken muun hän pidättää. Suurella pitkämielisyydellä on hän sallinut synnin pitkän hallituksen, koska se voi olla palvelijana hänen Seurakuntansa koettelemisessa ja koska se voi opettaa ihmisille synnin ylenmääräisen synnillisyyden. Mutta kun hänen rakkauden ja vanhurskauden lakiansa halveksitaan, on hän päättänyt kurittaa maailmaa, ennenkuin hän antaa seuraavan läksyn, joka hänen rakkaan Poikansa tuhatvuotisen valtakunnan aikana on käytännöllinen vanhurskauden etujen valaiseminen.
Herra kieltää kansaansa taistelemasta lihallisilla aseilla ja selittää, että hän on rauhan Jumala, mutta hän selittää myöskin, että hän on oikeuden Jumala ja rankaisee synnin. "Minun on kosto, minä olen kostava, sanoo Herra." (Room. 12: 19; 5 Moos. 32: 35.) Ja kun hän nousee tuomitsemaan kansoja kostaakseen kaikille jumalattomille, selittää hän itsensä "sotamieheksi" ja "sotasankariksi", jolla on käytettävänään suuri sotajoukko. — 2 Moos. 15: 3; Ps. 24: 8; 45: 4; Ilm. 19: 11; Jes. 11: 4; Joel. 2: 11; Jes. 42: 13, 14.
Hesekielin 7: 13—24 on viittaus siitä, että "kaikkein pahimmat pakanat" saisivat ottaa saaliin. Tämä voisi merkitä Intian, Kiinan ja Afrikan kansojen nousemista kristikuntaa vastaan — ajatus, joka on näkynyt sanomalehdissäkin. Ajatuksemme on kumminkin, että pahimmat pakanat ovat kristikunnassa ja että näitä ovat ne, joilla ei ole jumalaa, kristillisiä tunteita tai toiveita, ja jotka nyt nopeasti vapautuvat taikauskon, tietämättömyyden ja pelon ehkäisevästä vaikutuksesta.
Herra käyttää hyväkseen viisautensa mukaisesti tätä tyytymättömien ja epätoivoisten suurta joukkoa kukistaakseen nykyiset laitokset ja valmistaakseen ihmiset vanhurskauden valtakunnalle. Ainoastaan tästä syystä kutsutaan sitä Herran suureksi sotalaumaksi. Kellään hänen pyhistään, joita hänen henkensä johtaa, ei pidä olla mitään tekemistä tämän taistelunosan kanssa.