Taistelu ilman vertaa.
Profettain ennustusten mukaisesti tulee tästä sellainen taistelu, ettei historialla ole mitään sellaista osotettavanaan. Neljännessäkymmenennessä kuudennessa psalmissa kerrotaan tästä lopullisesta taistelusta kuvakielellä. (Vertaa myöskin psalmi 97: 2—6; Jes. 24: 19—21; 2 Piet. 3: 10.) Kukkulat (vähemmän vaikutusvaltaiset hallitukset) sulavat jo kuin vaha; aina sitä mukaa kuin maa (yhteiskunta) kuumenee, myöntyvät he kansan vaatimuksiin ja tulevat vähitellen samanarvoisiksi sen kanssa. Englanti on kuva siitä. Korkeita vuoria (jotka esittävät yksinhallituksia) tärisyttävät vallankumoukset ja ne "kaatuvat meren pohjaan" — hukkuvat anarkiassa. Meri ja aallot kuohuvat jo nykyisen yhteiskunnan tukipylväitä vastaan, ja ennen pitkää häviää maa (nykyinen yhteiskuntarakennus) täydellisesti jättääkseen tilaa "uudelle maalle" (uudelle yhteiskuntajärjestykselle), jossa vanhurskaus vallitsee.
On mahdotonta pystyttää uudestaan nykyinen järjestys, 1) koska se on vanhentunut eikä vastaa nykyisiä olosuhteita, 2) koska tieto on nyt laajempi kuin ennen, 3) koska huomio siitä, että pappisviekkaus on kauvan sokaissut ja kahlehtinut joukkoja eksytyksellä ja pelolla, johtaa kaikkein uskonnollisten vaatimusten ja oppien yleiseen halveksimiseen, 4) koska uskonnolliset ihmiset ylimalkaan, jotka eivät ymmärrä, että Jumalan armotalouden muutoksen aika on tullut, syrjäyttävät järjen, ajatuksen, oikeuden ja Raamatun puolustaakseen nykyistä asiain järjestystä. Sentähden merkitseekin vähän se, että kirkolliset taivaat (paavikunnan ja protestantismin kirkolliset mahdit) kääritään kokoon kuin kirjakäärö, sillä kun anarkian myrskytulva saavuttaa huippunsa, eivät ne voi mitään toimittaa, vaan silloin hukkuvat taivaan (nimiseurakunnan) joukot. — Jes. 34: 4; Ilm. 6: 14.
Jaakobin hädän aika.
Hätä ja vaikeudet Herran päivänä kohtaavat ensi sijassa kristikuntaa ja lopulta kaikkia kansoja, mutta profetta Hesekiel (38: 8—12) ilmottaa meille, että viimeinen myrsky kohtaa Israelin kansaa, sitte kun se taas on koottu Palestiinaan. Hän esittää juutalaiset koottuina suurin joukoin kansoista suurine rikkauksineen ja asumassa ennen autioilla paikoilla, ja että he asuvat siellä turvallisesti jonkun aikaa, kun. muussa maailmassa vallitsee mitä suurin sekaannus.
Sellainen kokoontuminen on alkanut, mutta on selvää, että heidän muuttonsa muista maista tarvitsee äkkinäistä jouduttamista, jotta ennustus täyttyisi määrättyyn aikaan mennessä. Jeremian 16: 14—17, 21 käykin ilmi, että joku sellainen jouduttaminen tapahtuukin.
Herra kykenee myöskin runsain määrin täyttämään lupauksensa. Kysymys: "Mitä tehdään juutalaisille?" panee kaikki kansat hämilleen, ja epäilemättä sallii Herra, että tapahtuu yhtäkkiä joku käänne, jonka johdosta kansat mitä pikemmin lähettävät juutalaiset lupauksen maahan. Ja niinkuin he lähtivät kiireesti pois Egyptistä karjoineen ja tavaroineen egyptiläisten auttamina, jotka antoivat heille kultaa ja hopeaa ja vaatteita (2 Moos. 12: 31—36), niin ei heitä myöskään, niinkuin profetta on ennustanut, lähetetä seuraavan lähtönsä aikana tyhjin käsin pois, vaan kansat nähtävästi joutuvat johonkin painostukseen, josta johtuu tämä Israelille suotuisa tulos, jonka kautta Hesekielin ennustus täyttyy.
Tämä yritteliäs suku mukautuu pian uuteen asemaansa, mutta se rauha ja hyvinvointi, jota taas koottu Israel nauttii, samaten kuin sen puolustusta vailla oleva asemakin herättää lopulta toisissa kansoissa halun ryöstää tämä maa. Ja kun laki ja järjestys on kadonnut, hyökkäävät Israeliin ryövärijoukot, joita profetta (Hes. 38) kutsuu Gogin ja Magogin joukoiksi, ja suuri on silloin suojattoman Israelin hätä. — Jer 30: 7.
Mutta keskellä hätää ilmestyy Jumala Israelin puolustajaksi niinkuin muinoinkin, kun he kansana nauttivat hänen suosiotaan. Kun heidän hätänsä on suurin, on hänen apunsakin lähin, niinkuin luemme Sak. 14: 2, 3, ja silloin poistetaan heidän sokeutensa. 2 Sam. 5: 19—25, 1 Aik. 14: 10—17 sekä Joosuan 10: 10—15 osotetaan, kuinka Jumala ei ollut riippuvainen ihmisten sotataidosta, vaan suoritti taistelunsa omalla tavallaan. Siten aikaansaa hän tuossa suuressa taistelussakin vapahduksen omalla tavallaan. Hesekielin ennustuksessa (38: 1—13) mainitsee Herra tämän taistelun tärkeimmät osanottajat, mutta me emme voi varmuudella selittää näitä nimiä. Kaikki näyttää kumminkin merkitsevän, että hyökkäys Palestiinaan tehdään Europasta, pohjan maista, yhdessä toisten kansain kanssa.
Näitten Israelin vihollisten täydellinen hävittäminen (jolla hädänaika loppuu ja jolloin Jumalan valtakunnan perustaminen alkaa) kuvataan seikkaperäisesti Hes. 38: 18—23; 39: 1—20. Sitä voidaan verrata Faaraon ja hänen sotajoukkonsa kauheaan hävitykseen, kun he koittivat taas saada valtaansa Israelin, jonka Jumala vapautti. Kuvaus näyttää viittaavan siihen, että hävitys tulee täydelliseksi kateuden, vallankumouksen ja anarkian kautta niiden eri ainesten keskuudessa, joista sotajoukot ovat kokoonpannut. Siitä syntyy mullistus ja taistelu, joka lakasee pois jokaisen jäännöksen, joka vielä mahdollisesti on jälellä eri kansojen kotoisista hallituksista, ja tekee täydelliseksi maailmanlaajuisen kapinan ja anarkian, suuren maanjäristyksen. — Ilm. 16: 18—21.