Epäilemättä järjesti Jumalan kaitselmus tässä tilaisuuden ja kysymykset; sillä tämä ennustus oli varmaankin tarkotettu enemmän opettamaan niitä Jumalan lapsia, jotka elävät tässä "elonkorjuussa", kuin niitä, jotka esittivät kysymykset. Kun tutkitaan tätä ennustusta, on hyvin välttämätöntä pitää muistissa ne kysymykset, joihin se on henkeytetty vastaus. Ennustuksen ovat kertoneet hyvin samallaisesti kolme evankelistaa, nim. Matteus, Markus ja Luukas; mutta koska Matteuksen kertomus on täydellisin ja järjestyksellisin, seuraamme ylimalkaan sitä ja esitämme muutamia lähempiä määräyksiä, joita on toisissa kertomuksissa.
Ottakaa vaari vääristä Kristuksista.
"Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni, sanoen: Minä olen Kristus, ja he eksyttävät monta." — Matt. 24: 4, 5.
Gamaliel mainitsee kaksi väärää Kristusta puheessaan, johon viitataan Apt. 5: 36, 37, ja historia mainitsee meille muutamista muista, jotka johtivat harhaan monia juutalaisia. Kuuluisin niistä oli Sabbathai Levi Smyrnasta, joka esiintyi v. 1648 j.Kr. Hän kutsui itseään "Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi, Messiaaksi, Israelin vapahtajaksi", ja lupasi heidän valtakuntansa ja hyvinvointinsa ennalleenasettamisen. Eräs historiankirjottaja sanoo, että Sabbathailla "siellä (Smyrnassa) oli sellainen vaikutus, että muutamat hänen kannattajistaan ennustivat ja joutuivat omituisesti haltioihinsa. Neljäsataa miestä ja naista ennusti hänen kasvavasta herraudestaan ja valtakunnastaan. Kansa käyttäytyi jonkun aikaa niinkuin he olisivat olleet henkien riivaamia, muutamat joutuivat hurmoksiin vaahto suussa, samalla kuin he kertoivat tulevasta hyvinvoinnistaan, näyistään, joissa he näkivät Juudan leijonan, sekä Sabbathain voittokuluista". Se oli epäilemättä jäljitelty Joelin ennustuksen (2: 28) täyttyminen. Samallaisia pyhän hengen jäljittelyjä on uudempienkin aikojen herätyksissä tapahtunut. Kaikkiaan on todennäköisesti ollut viisikymmentä väärää Kristusta, miehiä ja naisia, ja monet niistä ovat epäilemättä olleet pois suunniltaan — pahojen henkien riivaamia, mutta ei kenenkään niistä, eikä edes kaikkien yhteensä, voida sanoa eksyttäneen "monta". Herra varottaa kumminkin meitä sellaisista, jotka "eksyttävät monta", ja kauvempana tässä ennustuksessa antaa hän uuden varotuksen, jonka yhteydessä me tahdomme erittäin tutkia niitä antikristuksia, jotka ovat eksyttäneet monta.
Kahdeksantoista vuosisadan historia ennustettu lyhyesti.
Matt. 24: 6—13; Mark. 13: 7-13; Luukk. 21: 9-19.
"Ja te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä se pitää tapahtua, mutta loppu ei ole vielä käsissä. Sillä kansa on nouseva kansaa vastaan, ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja on oleva nälät ja rutot ja maanjäristykset seutu seudulta. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alku." — Matt. 24: 6—8.
Tällä lyhyellä tavalla antoi Herra katsauksen maailman historiasta ja opetti oppilaitaan, etteivät he liian pian odottaisi hänen toista tulemistaan ja hänen ihanaa valtakuntaansa. Ja kuinka sattuvaa! Maailman historia on juuri tällainen, kertomus sodista, vehkeistä, nälänhädistä ja kulkutaudeista — ei juuri paljon muuta. Herra erottaa totisen seurakunnan historian ja esittää sen yhtä lyhyesti näin: "Silloin (samana aikakautena, Evankelikautena) teidät annetaan vaivaan, ja he tappavat teitä, ja te tulette kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin (samaan aikaan) useat loukkaantuvat, ja he antavat toisiaan alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." — Matt. 24: 9—12.
Olisiko mahdollista historian valossa kuvata totisen seurakunnan tie harvemmilla sanoilla? Varmaankaan ei. Sopusointu on täydellinen. "Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi", selittää apostoli, ja se, joka ei saa kokea tätä, hänellä on suuri syy epäillä, onko hän Jumalan lapsi. (Hebr. 12: 8.) Samalla tavalla on seurakunnan laita kokonaisuudessaankin: Kun sitä ei vainonnut Ismael- ja Esau-luokka, on niin ollut sentähden, että siellä on ollut niin paljon maailman henkeä tai niin paljon "kylmää rakkautta" Herraan ja hänen totuuteensa, ettei se ollut arvollinen kärsimään vainoa. Mutta jos tuomitsemme saman näkökannan ja Jeesuksen ennustuksen mukaisesti, on kumminkin koko Evankelikauden aikana ollut muutamia, jotka ovat olleet uskollisia kuolemaan saakka — "pieni lauma".
Evankeliumin todistus levinnyt yli koko maan.