Matt. 24: 14; Mark. 13: 10.
"Ja tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten loppu tulee."
Tässä osottaa Herra taas selvästi opetuslapsilleen, että aikakauden loppu oli paljon kauvempana kuin he olivat luulleet; että valtakunnan sanoma tulisi hyväksi sanomaksi ei ainoastaan Israelille vaan kaikille kansoille. Mutta se ei merkinnyt, että muut kansat ottaisivat vastaan sen evankeliumin, jonka Israel oli hyljännyt. Tulisi mieluummin odottaa, — niinkuin näemme asianlaidan olevankin — että niinkuin tämän maailman jumala sokaisi Israelin, niin sokaisisi hän myöskin muitten kansojen suuren enemmistön ja ehkäisisi heidät näkemästä Kristuksessa Jumalan voimaa ja Jumalan viisautta (1 Kor. 1: 24); ja niin on hän tehnytkin. Jos ainoastaan jäännös Israelista (jota oli erikoisesti opetettu vuosisatojen kuluessa lain alaisuudessa) löydettiin arvolliseksi pääsemään kuninkaalliseen papistoon, niin voiko pakanakansoista odottaa enempää, jotka kauvan olivat olleet "ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa?"
Teemme hyvin pannessamme tarkkaan merkille Herran sanat, että evankeliumia ei saarnattaisi kansoille niiden kääntämiseksi, vaan todistukseksi kansoille ja jotta "valitut" kutsuttaisiin, tehtäisiin täydellisiksi ja koottaisiin kaikista kansoista. Tuonnempana siunaavat "valitut", muodostaessaan valtakunnan, kansat, avaten heidän kuurot korvansa evankeliumille ja heidän sokaistut silmänsä totiselle valolle.
Tämä todistus on jo annettu. Herran sana, valtakunnan evankeliumi, on lähetetty jokaiselle kansalle maan päällä. Jokainen yksityinen henkilö ei ole kuullut sitä; mutta sitä ei ennustus esitäkään. Sen piti olla ja se on ollut, kansoja koskeva julistus. Ja loppu on tullut! "Elonaika on aikakauden loppu", selitti Jeesus. (Matt. 13: 39.) Muutamat ovat olleet taipuvaisia kysymään, missä määrin tämä ennustus on täyttynyt tai ei, koska ne lähetyssaarnaajat, jotka ovat menneet pakanamaihin, ylimalkaan ovat tunteneet hyvin vähän tai ei ollenkaan iloista sanomaa, jonka Herra erityisesti mainitsi — "valtakunnan evankeliumiksi". Me vastaamme: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen painetut evankeliumit ovat tulleet heidän luokseen runsaasti täytettyinä valtakunnan sanomalla, aivan niinkuin mekin olemme saaneet ne.
Siten kuvaili Herra lyhyesti ne kahdeksantoista vuosisadan koettelemiset ja vainoomiset, jotka kohtaisivat hänen seurakuntaansa, ja hän osotti, mikä olisi heidän työnsä hedelmä heidän menestyksellisestä todistamisestaan kaikille kansoille, sekä kiirehti vastaamaan siihen tärkeään kysymykseen kuinka ne, jotka elävät, tuntisivat hänen toisen läsnäolonsa ajan ja tosiasian. Hän jätti huomioonottamatta kysymyksen siitä, koska temppelin kivet kukistettaisiin, jotteivät he yhdistäisi tätä tapausta hänen toiseen tulemiseensa, ja koska hän tahtoi esikuvana ja vastakuvana yhdistää sen hädän, joka kohtasi lihallista Israelia sen valtiomuodon kukistuessa, ja sen hädän, joka kohtasi nimellistä hengellistä Israelia tämän aikakauden lopussa.
Tapahtui ilmeisellä aikomuksella Jumalan puolelta, — vaikka evankelistat eivät sitä tienneet — että Herran ennustuksen esitys tässä kohden annettiin kappalettain, osa siellä toinen täällä; siellä viittaus esikuvallisen Israelin esikuvalliseen hätään esikuvallisen elonkorjuun lopussa, täällä viittaus samallaiseen, mutta yleisempään ja suurempaan vastakuvallisen Israelin, kristikunnan, hätään tämän aikakauden lopussa. Totta puhuivat profetat Herrastamme, sanoessaan, että hän avasi suunsa vertauksiin ja hämäriin puhetapoihin, ja "ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään". Sopusoinnussa Jumalan aikomuksen kanssa alkavat kumminkin nyt nämä hämärät lausunnot ja vertaukset tulla selviksi kaikille, joiden silmät voidellaan oikealla silmävoiteella.
Hätä Juutalaiskauden lopussa.
Luukkaan kuvaus lihallisen Israelin hädästä, joka saavutti huippukohtansa v. 70, on selvin, jonka tähden esitämme sen tässä:
"Mutta kun näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Judeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja maaseudulla olevat älkööt menkö siihen. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki toteutuisi, mikä on kirjotettu. Voi niitä, jotka ovat raskaina, ja niitä, jotka imettävät, noina päivinä! Sillä on oleva suuri hätä maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan; ja he kaatuvat miekan terään, ja heidät viedään vangiksi kaikkiin kansoihin, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät." — Luukk. 21: 20—24.