Taistelut olivat eräässä merkityksessä esikuvallisia. Midianilaisten tappio pelasti Israelin kansan orjuudesta. Siten esikuvasi Gideon ja hänen joukkonsa Herraamme ja Seurakuntaa, jotka tulevat vapauttamaan ihmiskunnan synnin ja kuoleman orjuudesta. Kuningas Saulin kuolema ja hänen valtakuntansa kukistuminen filistealaisten kautta avasi tien Daavidin hallitukselle, joka Daavid oli esikuva Messiaasta. Kuningas Aahab esikuvasi maallista hallitusta, jota Ilmestyskirjassa on esikuvallisesti kutsuttu "Lohikäärmeeksi". Kuningatar Iisebel esikuvasi suurta porttoa, Babelia, ja sellaisena kutsutaan häntä nimeltä. "Sinä suvaitset tuota naista, Jesabelia, joka sanoo itseään profetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani." — Ilm. 2: 20.
Raamatussa on Herra ilmeisesti nähnyt soveliaaksi yhdistää tämän kuuluisan taistelukentän, Harmagedonin, nimen siihen suureen taisteluun totuuden ja eksytyksen, oikean ja väärän, Jumalan ja mammonan välillä, jolla taistelulla Evankeliaika päättyy ja Messiaan aika alkaa. Hän on tarkotuksella käyttänyt syvää kuvakieltä Raamatun viimeisessä kirjassa, ilmeisesti aikoen kätkeä muutamia tärkeitä totuuksia siksi kuin olisi aika paljastaa ne. Mutta silloin "ei yksikään jumalaton ymmärrä; mutta viisaat ymmärtävät". (Dan. 12: 10, engl. k.) Jokainen, jonka sydän ei ole sopusoinnussa Jumalan kanssa, ei ymmärrä; mutta ainoastaan hänen kansansa viisaat ymmärtävät — viisas neitsyt luokka Mestarin vertauksessa. — Matt. 25: 1—13.
Kun siis ajattelemme tekstiämme, ei meidän tule odottaa mitään kansojen kirjaimellista kokoontumista Megiddonin kunnaalle. Pikemmin tulee meidän tarkastaa sitä, mitä tämä vuori esikuvaa. Useita asioita kutsutaan "Harmagedonin taisteluksi"; tätä lausepartta käytetään monella tavalla ja monelta kannalta katsottuna. Mutta kristityt tietävät, että tämä sana Harmagedon kuuluu erityisesti Raamattuun, jossa sitä käytetään henkisessä merkityksessä. Jos siis nykyään on sopivaa tutkia Harmagedonin taistelua valtiolliselta kannalta, niin on varmaankin sopiva aika tutkia sanaa sen oikealta, uskonnolliselta näkökannalta.
Me tiedämme kaikki, että Ilmestyskirja on täynnä esikuvia. Jumala näyttää asettaneen tämän kirjan viimeiseksi Raamatussa aikoessaan kätkeä suuria ja tärkeitä totuuksia. Kaikki raamatuntutkijat ovat yksimielisiä siitä, että se sisältää arvokkaita totuuksia. Kuitenkin on Jumala niin taitavasti peittänyt nämä totuudet, että hänen kansansa menneinä aikoina ei ole kyennyt täydelleen ja selvästi näkemään niitä. Raamatuntutkijat uskovat, että tämä on ollut Jumalan tarkotus, ei ainoastaan siksi, ettei näiden totuuksien aika ollut tullut, vaan koska Jumala aikoi kätkeä totuutensa muutamat piirteet maailmalta. Ihmiskunta on lakkaamatta käsittänyt väärin Jumalan suunnitelman; sillä Jumala on viisaudessaan tahtonut, että ne käsitettäisiin väärin. Ilmestyskirjassa kerrotut totuudet eivät ole maailmaa varten, ei nimikristittyjä varten, mutta Seurakuntaa, Kristuksen ruumista, pyhiä varten — "taivaissa kirjotettua Esikois-Seurakuntaa" varten. Näille tieto tulee "ruokana aikanaan". "Viisaat ymmärtävät".
Raamattu on tulvillaan Harmagedonkuvauksista. Herramme Jeesus kutsuu sitä "suureksi ahdistukseksi, jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti ollut, eikä tule". (Matt. 24: 21.) Profetta Daniel kuvaa sitä "ahdistuksen ajaksi, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti". (Dan. 12: 1.) Välittömässä yhteydessä tämän lausuntonsa kamasta selittää Daniel, että silloin nousee Jumalan edustaja, "Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun kansasi (Israelin) lasten puolesta". Sana "Mikael" merkitsee: "Hän, joka on niinkuin Jumala" — Jumalan kaltainen. Hän nousee Jumalan kansan lunastamiseksi, eksytyksen ja vääryyden oikaisemista varten, oikean ja totuuden pystyttämistä varten, tuodakseen ihmismaailmalle Jumalan suuren Valtakunnan, jota on saarnattu Aabrahamin päivistä alkaen.
Messiaan valtakunnan pystyttämisen aika.
Johanneksen ilmestystä, joka on kuvauksien kirja, ei maailma ymmärrä. Jumala itse on sanonut, että vasta määrättynä aikana voi edes Seurakunta odottaa ymmärtävänsä sen. Kun profetta Daniel kysyi näkyjensä merkitystä, vastasi enkeli: "Mene Daniel, sillä ne sanat ovat suljetut ja sinetillä lukitut lopun ajaksi" — ei maailman loppumiseen asti, mutta aikakauden loppuun asti, tämän armotalouden loppuun asti. "Maa pysyy ijankaikkisesti." — Saarn. 1: 4.
Apostoli Pietari kertoo meille, että tämä aika päättyy suureen tulipaloon, joka kuvaa hädän aikaa, jolloin nykyiset laitokset hävitetään. (2 Piet. 3: 8—13.) Toisessa paikassa Raamattua kuvataan tätä hirmuista hädän aikaa myrskynä, tuuliaispäänä, tulena, joka kuluttaa kaiken. Kun nykyinen asiaintila suuressa hädässä on hävinnyt, pystyttää Jumala itse Valtakuntansa, jota olemme rukoilleet: "Tulkoon sinun Valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa".
"Jos sentähden on jotakin, joka osottaa, että me elämme Evankelikauden lopussa, jotakin, joka osottaa, että neitseet puhdistavat lamppujaan, niin voimme olla varmasti vakuutetut, että aika, jolloin viisaat neitsyeet astuvat kirkkauteen, on aivan lähellä. Mikä siunattu sanoma onkaan tämä kaikille niille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään!"
Samassa ennustuksessa, jossa kerrotaan lopun ajan olevan ajan, jolloin Jumalassa viisaat ymmärtävät, sanotaan meille, että tänä aikana huomataan erityisesti kaksi asiaa: ensin "monet menevät edestakasin" ja toiseksi "tieto lisääntyy". (Dan. 12: 4.) Meidän päivinämme näemme tämän ennustuksen täyttyneen. Kaikkialla maailmassa ihmiset kulkevat enemmän edestakasin kuin koskaan ennen. Rautatiet, höyrylaivat, automobiilit, raitiotiet — maan päällä, maan alla ja ilmassa — j.n.e. kuljettavat ihmiskuntaa kaikkialla. Tiedon yleinen lisääntyminen on meidän ihmeellisen aikamme yleisenä piirteenä. Jokainen kymmenvuotias lapsi kykenee lukemaan. Kaikkialla maailmassa on kodeissa kirjoja, sanomalehtiä, Raamatuita — sellainen tilaisuus saavuttaa tietoa, jollaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan maan päällä.