Tämän ennustuksen huomattava täyttyminen osottaa aikamme lopun ajaksi, jolloin nykyinen armohallitus päättyy ja uusi armohallitus pystytetään — aika, jolloin Jumalan kansa kykenee käsittämään aseman ja valmistumaan muutostaan varten.
Tarkastuksen alaisia ovat periaatteet, ei yksilöt.
Kaikki kristityt laskevat Ilmestyskirjan Herramme antamaksi, kuten apostoli Johanneskin tekee. (Ilm. 1: 1.) Sentähden emme ole edesvastuussa niistä kuvauksista, joita tässä kirjassa käytetään. Meitä voidaan monella eri tavalla väärinkäsittää, vieläpä hyvät kristitytkin tekevät sen, josta syystä me luonnollisesti koetamme mahdollisimman huolellisesti esittää näkökantamme. Kun ryhdymme esittämään käsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista, haluamme mitä selvimmin painostaa, ettemme aio puhua mitään hyviä kristityitä vastaan missään tai minään aikana, joko seurakunnassa tai seurakunnan ulkopuolella. Meillä ei ole mitään sanottavaa ihmisistä. Me käsittelemme aina periaatteita, oppeja; henkilöitä ei koskaan. Jumala ei ole antanut meidän tehtäväksemme ihmisten tutkimista; tehtävämme on tutkia hänen sanaansa.
Esittäessämme käsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista huomaamme, että Jumalan sana lausuu muutamia hyvin ankaria toimenpiteitä muutamiin päiviemme suuriin järjestelmiin nähden — muutamiin, joita kauvan on palveltu ja kunnioitettu, joihin ajattelemme kuuluneen monen, jotka sanoissaan ja töissään ovat jumalisia. Erottakaamme sentähden tarkkaan henkilöt ja järjestelmät. Me emme sano mitään jumalaapelkääväisistä henkilöistä, mutta selittäessämme Jumalan sanaa, puhumme ainoastaan siinä mainituista järjestelmistä. Uskomme varmaan, että Jumalan pyhää kansaa ei ole mainittu näissä esikuvissa, nähtävästi siitä syystä, että Jumalan pyhät verrattuina ihmiskunnan satoihin miljoniin muodostavat ainoastaan pienen joukon, kuten Jeesus sanoi: "Älä pelkää, sinä pieni lauma".
Kun ryhdymme selittämään Ilm. 16: 13—16 esikuvia, huomaamme kolme tekijää joukkojen kokoamisen yhteydessä tähän Harmagedonin taisteluun. Luemme, että pedon suusta, väärän profetan suusta ja lohikäärmeen suusta läksi kolme saastaista, sammakon muotoista henkeä; ja että nämä kolme saastaista sammakon muotoista henkeä läksi kokoamaan koko maailmaa tähän Harmagedonin taisteluun.
Syyllä voimme sentähden kysyä, mitä järjestelmiä tarkotetaan näillä esikuvallisilla sanoilla — lohikäärmeellä, pedolla ja väärällä profetalla. Kun olemme löytäneet näiden sanojen tarkotuksen, kysymme mitä esikuvasivat sammakot, jotka tulivat ulos heidän suustansa.
Läpi Raamatun käytetään petoa esittämään hallitusta. Sillä tavalla kuvataan Danielin ennustuksessa suuria maan yleismaailmallisia hallituksia. Babylon oli jalopeura, Meedo-Persia karhu, Kreikka leopardi ja Rooma lohikäärme. (Dan. 7: 1—8.) Rooman valtakunta on yhä edelleen olemassa. Kristikunta on osa suuresta Rooman valtakunnasta, joka alkoi Caesarin päivinä ja joka, Raamatun mukaan, on yhä edelleen olemassa.
Itse asiassa yhtyvät kaikki Raamatun eksegetit siihen, että Ilmestyskirjan lohikäärme edustaa puhtaasti maailmallista valtaa, missä kohdassa se sitten esiintyneekään. Meidän ei tule käsittää tämän tarkottavan sitä, että kaikki maailman vallat olisivat pahoja tai Perkeleestä, mutta että Herra haluaa käyttää lohikäärmettä esikuvana esittämässä maallista valtaa. Ilm. 16: 13 peto on sama kuin se, joka mainitaan Ilm. 13: 2, jossa se kuvataan leopardin kaltaisena — kirjavana. Protestanttiset Ilmestyskirjan selittäjät ovat yksimieliset siitä, että tämä esikuva tarkottaa paavilaista järjestelmää — ei paavia, ei katolilaista kirkkoa, eikä yksityisiä katolilaisia, mutta järjestelmää kokonaisuudessaan, joka on ollut olemassa vuosisatoja.
Sanassaan on Jumala nähnyt hyväksi esittää paavikunnan järjestelmänä, hallituksena. Paavikunta väittää, että Jumalan valtakunta, Messiaan valtakunta pystytettiin 799 j.Kr.; että se on kestänyt tuhat vuotta, kuten Raamattu selittää Kristuksen valtakunnan kestävän; ja että se päättyi 1799 j.Kr. He väittävät myöskin, että 1799 jälkeen tämä Kristuksen valtakunta (s.o. paavilainen järjestelmä, jota Ilmestyskirjassa kutsutaan pedoksi) on kärsinyt väkivaltaa; ja että tänä aikana Perkele on ollut irti toteuttaakseen Ilm. 20: 7.
Historia kertoo, että aika joka päättyi 1799, ja jolloin Napoleon teki sotaretkensä Egyptiin, määräsi rajan paavin vallalle kansojen yli. Napoleon vei myöskin paavin vankina Ranskaan, jossa hän myös kuoli. Tämän nöyryyttävän kokemuksen väittävät roomalaiskatolilaiset osottaneen ajan, jolloin Saatana päästettiin irti toteuttamaan Ilm. 20: 7.