Omistaessamme tämän näkökannan asiasta on Herran sanoilla suuri merkitys: "Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu Daniel profetan kautta, seisovan pyhässä paikassa — joka tämän lukee, se tarkatkoon — silloin ne, jotka Judeassa ovat, paetkoot vuorille." Tässä täytyy meidän muistaa yhtäläisyys kahden elonkorjuun, kahden ahdistuksen ajan ja kahden erilaisen paon välillä sekä pitää Juudaa nykyisen kristikunnan vertauskuvana.
Kreikkalainen sana, joka on käännetty "vuorille", voidaan yhtä suurella tai suuremmallakin oikeudella kääntää yksikössä — vuorelle; ja se onkin käännetty niin monissa kohden tavallisessa käännöksessä. Pakeneminen kirjaimellisessa merkityksessä Judeasta yhdelle tai useammalle vuorelle näyttää tosiaankin ihmeelliseltä, koska Judea on vuorimaa, ja Jerusalemkin on kuvattu rakennetuksi vuoren huipulle. Mutta näyttää hyvin luonnolliselta ja yksinkertaiselta sovittaa Herran sanat nykyiseen aikaan ja hänen kansaansa kristikunnassa, joka nyt nykyisen totuuden valossa näkee kauhistuksen siellä, missä ei pitäisi — pyhällä sijalla — todellisen syntiuhrin sijassa. Heidän pitäisi heti paeta kauhistuksen vaikutuksesta ja siitä järjestelmästä, joka väärin kutsuu itseään Kristuksen (vuoreksi) valtakunnaksi, todelliselle vuorelle eli valtakuntaan, jota Kristus nyt on tullut takasin perustamaan kirkkaudella ja voimalla.
Mutta kristikunnan (nimikirkon) jättäminen ja se ettei tunnusta sen temppeliä, sen jumalisuuden muotoa, sen yhteiskunnallista lumousta, sen imartelua ja kunnianosotuksia, ja se, että halveksii sen uhkauksia ja kirouksia sekä sen eri vastustustapoja ja pakeneminen Herran luo ja totiseen valtakuntaan maailmanviisasten ja maailmanhyvien hylkäämänä, halveksimana ja ylenkatsomana, ei varmaankaan ole niin pieni pako; se on melkein kokonainen matka; ja ainoastaan harvat, paitsi "pyhiä", tahtovat edes ajatellakaan astumista sille tielle. Herra kuvaa tien vaikeuksia tavalla, joka näyttäisi liiotellulta ja olevan vastoin hänen tapaansa, jos kuvaus olisi sovellutettava ainoastaan niihin ruumiillisiin kärsimyksiin, joita ne uskovaiset kestivät, jotka pakenivat Jerusalemista Juutalaiskauden elonkorjuussa; mutta hänen sanansa sopivat ilmeisesti tämän elonkorjuun henkiseen pakoon ja koettelemuksiin. Lyhyesti sanoen, tämä käsky pakenemisesta ja kuvaus niistä koettelemuksista, jotka seuraavat pakoa, voidaan ymmärtää oikein ainoastaan Ilm. 18: 4 löytyvän käskyn yhteydessä: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä."
"Lähtekää siitä ulos, te, minun kansani."
Katolla oleva älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen talossaan on, ja pellolla oleva älköön palatko takasin noutamaan viittaansa. — Matt, 24: 17, 18.
Nämä sanat ilmaisevat, että on joudutettava pakoa "Babylonista", niinpian kuin näkee hävityksen kauhistuksen. Herran sanat osottavat, että kaikki viivytys, sopimuksen hierominen tai inhimillinen ajatteleminen on vaarallista; älkäämme kadottako aikaa tottelematta, niinpian kuin hän saa meidät näkemään Babylonin iljettävyyden ja sen suhteen kaikkiin niihin, jotka ovat maininneet sen nimeä. Oi, kuinka monet ovatkaan, oltuaan vaarinottamatta Herran sanat antaneet sitoa itsensä käsistä ja jaloista, niin että pako nyt on melkein mahdoton. Mutta Mestari sanoo: "Minun lampaani kuulevat ääntäni… ja ne seuraavat minua."
Näissä värssyissä on toinenkin opetus. Ne osottavat, että muutamat Herran kansasta ovat toisessa paikassa eli tilassa ja toiset toisessa. Muutamat ovat "pellolla", s.o. maailmassa, kaikkien järjestelmien ulkopuolella. Näiden ei pidä ajatella, että heidän ensin on liityttävä johonkin nimikirkkoon, vaan heidän on käytettävä vapauttaan ja paettava pois maailmallisesta asemasta tullakseen yhdeksi Herran kanssa hänen valtakuntansa — vuorensa jäseninä.
Muutamat Herran kansasta ovat taloissa eli Babylonin kirkkojärjestelmissä, mutta niinkuin tässä on osotettu, ovat ne ylimalkaan pyhiä, jotka ovat astuneet ylös katolle — ne elävät korkeampaa elämää, heillä on enemmän kokemusta ja suurempi usko kuin ainoastaan nimeksi kristityillä. Näiden ei pidä paetessaan astua alas taloihin (nimikirkkojärjestelmiin) koettamalla ottaa sieltä jotakin mukaansa arvonannon, arvonimien, arvokkaisuuden tai aseman j.n.e. muodossa, vaan heidän pitää jättää kaikki Kristuksen tähden ja paeta totiseen valtakuntaan.
Paon vaikeudet.
"Voi niitä, jotka ovat raskaina, ja niitä, jotka imettävät noina päivinä!" — Matt. 24: 19.