Tämän "talvi"-ajan suuri hätä on ilman vertaa. Herra vakuuttaa, ettei mitään siihen verrattavaa ole koskaan kohdannut eikä koskaan kohtaakaan maailmaa. Tämä on täydessä sopusoinnussa niiden sanojen kanssa, jotka Herra sanoo Daniel profetan kautta tästä hädästä, joka tulisi tämän Evankelikauden lopussa. Sanotaan: "Siihen aikaan nousee (ryhtyy hallitsemaan) Mikael (Kristus)… Ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan". (Dan. 12: 1.) Samasta ajasta puhutaan Ilmestyskirjassa (11: 17, 18) aikana, jolloin "pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet". Niin suureksi tulee tämä hätä, että ilman väliintulevaa valtaa tulisi lopulta koko suku hävitetyksi. Mutta Jumala on valmistanut voiman, joka on määrätty ryhtymään täällä asioihin, ja se on hänen valtakuntansa — Kristus ja hänen Seurakuntansa, valitut. Nämä tarttuvat oikeana aikana asioihin ja saattavat järjestyksen maan sekaannukseen.

Vääriä Kristuksia ja vääriä opettajia.

"Jos silloin joku sanoo teille: katso, täällä Kristus on, tahi: tuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profettoja (opettajia) nousee, ja he tekevät suuria tunnusmerkkejä ja ihmeitä, niin että, jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin. Katso, minä olen edeltäpäin sanonut sen teille." — Matt. 24: 23—25.

Tässä kuvaillut pettäjät eivät varmaankaan ole niitä hurjapäitä, jotka ajasta aikaan ovat väittäneet itsensä Kristukseksi, ja jotka ovat eksyttäneet ainoastaan harvat niistä, joilla on ollut vähänkään tervettä järkeä ja arvostelukykyä. Olemme jo osoittaneet Antikristuksen, suuren pettäjän, paavikunnan, joka vuosisatoja istui hengellisessä temppelissä ja väitti olevansa Kristuksen ainoa edustaja — hänen maaherransa —, josta Herra oli oikein ennustanut, että maailma ihmettelisi sitä, lukuunottamatta niitä, joiden nimet ovat kirjotetut Karitsan elämän kirjaan. (Ilm. 13: 8.) Samalla tavalla Englannin kirkkokaan ei ole ainoastaan seurakunta eli "ruumis", vaan sillä on myöskin maallinen pää kuninkaassa. Samaten on kreikkalaiskatolilaisen kirkon päänä Venäjän tsaari, ja joskaan tämä suhde ei ole niin ilmeinen, niin on hänellä kumminkin todellisuudessa enemmän valtaa. Jos nyt paavikunta on Antikristus eli väärä kristus, eivätkö silloin myöskin toiset väärät ruumiit väärine päineen ole Antikristuksia, kuinka monia tai harvoja Jumalan totisia pyhiä sitte lieneekään niissä?

Vaikkeivät eri protestanttiset seurakunnat tunnusta muuta päätä kuin Kristuksen, tekevät he kumminkin käytännössä synodinsa, konferenssinsa ja kirkkoneuvostonsa pääkseen, joilta he vastaanottavat lakinsa, sääntönsä ja uskontunnustuksensa, sensijaan että ottaisivat ne ainoan totisen seurakunnan ainoalta totiselta päältä.

Pitkän aikaa ja suuremmassa tai vähemmässä määrin ovat nämä inhimilliset järjestelmät niin jäljitelleet totista Messiasta (päätä ja ruumista), että ne osittain ovat eksyttäneet monta. Mutta nyt vuosisadan aikana ovat nämä petokset alkaneet epäonnistua. Harva, jos edes kukaan, presbyteriani uskoo nyt, että heidän kirkkonsa on ainoa totinen seurakunta; ja metodistit, baptistit, lutherilaiset ja muut eivät enää myöskään usko sitä omista järjestelmistään; vieläpä kreikkalais- ja roomalaiskatolilaisetkin vapautuvat nyt siitä eksytyksestä, että heidän kirkkonsa on ainoa totinen kirkko, jonka ulkopuolella valittuja ei ole. Ennustuksessa, jota tarkastamme, varottaa Herra vääristä Kristuksista "silloin" — s.o. nyt. Sopusoinnussa tämän kanssa huomaamme Ilm. 13: 14—18 ennustuksen erittäin vaikutusvaltaisesta yhteenliittymisestä, jonka kautta protestanttiset kirkkokunnat yhdistyvät ja, vaikka erossa paavikunnasta, kumminkin työskentelevät yhdessä sen kanssa sellaisella tavalla, että molemmat saavat lisättyä valtaa ja saavat monet uskomaan, että tämä uusi yhteenliittyminen olisi Jumalan ase Messiaan ennustetun työn suorittamisessa, ja että se niinmuodoin on hänen edustajansa.

"Vanhurskauden aurinko on koittava."

"Sentähden, jos teille sanotaan: Katso hän on erämaassa, niin älkää menkö sinne ulos, tahi: Katso hän on kamareissa, niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama (alkutekstissä, kirkas valo [aurinko]) lähtee idästä ja näkyy länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus (kreikk. parusia = läsnäolo) oleva." — Matt. 24: 26—27.

Siitä, että Saatanan suuret petokset — "voimallinen eksytys" — ovat lähellä meitä, on todistuksena ei ainoastaan tämä Herran sana vaan myös apostoli Paavalin sanat, (2 Tess. 2: 10—12.) Jos olisi tarkkaan ennustettu, mikä muoto näillä eksytyksillä olisi, olisi se jossain määrin estänyt niiden pettävää voimaa. Jumala sallii nämä petokset aikomuksella erottaa "voittajat" kaikista muista ja vakuuttaa meille ainoastaan, että valitut varjellaan lankeamasta. Ja kumminkin on mahdollista, että muutamat näistä koettelemuksista, seulomisista ja eksytyksistä voivat kohdata kaikkein enimmin niitä, joilla on mitä suurin määrä nykyisen totuuden valoa. Kuinka äärettömän tärkeätä onkaan, että me "pysytämme itsemme Jumalan rakkaudessa", niin ettei meillä ainoastaan ole tietoa totuudesta, mikä, jos meillä on ainoastaan se, voi tehdä meidät ylpeiksi, vaan että meillä on myöskin Kristuksen mieli, jonka pitäisi johtua totuuden tiedosta — rakkaudesta Jumalaan ja toisiimme sekä myötätunnosta kaikkiin ihmisiin; sillä "rakkaus rakentaa" luonnetta Herramme luonteen kaltaiseksi.

Spiritistit julistavat jo: "Katso, hän on kamareissa". [Katso "Spiritismi Raamatun valossa".] He väittävät, että he voivat puhutella Herraa kasvoista kasvoihin muutamissa istunnoissaan, ja että kaikki, jotka suosivat heidän käsityskantaansa, voivat saavuttaa saman edun j.n.e. Mitäpä jos varotus siitä, että valitutkin eksytettäisiin, jos se olisi mahdollista, merkitsisi, että valitut joutuvat ankarimpiin koetelemuksiin tänä pahana päivänä? "Kuka voi kestää?" (Tim. 6: 17.) Profetan kautta annettu vastaus on: "Se, jonka kädet ovat viattomat (jonka elämä on kunniallinen), jonka sydän puhdas on (jolla on hyvä omatunto Jumalan ja ihmisten edessä)… (hän) saa astua Herran vuorelle (valtakuntaan) ja… seisoa hänen pyhällä sijallansa." — Ps. 24: 3—4.