Sopusoinnussa tämän kanssa puhuu Luukas (21: 25, 26) toisista merkeistä, jotka näyttäytyvät tähän aikaan: "Maan päällä (on) kansoilla ahdistus, ja he ovat epätoivossa meren pauhun ja aaltojen (rauhattomien ja laittomien ainesten) vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä mikä kohtaa maan piiriä; sillä taivasten voimat järkkyvät".
"Meren pauhu ja aallot" merkitsevät rauhatonta ihmiskunnan osaa, jota vielä, joskaan ei täydellisesti, pidättävät ja hillitsevät yhteiskunnalliset lait. Jokainen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa kuullut jotakin tästä "pauhusta" sen toisinaan myrskyävine purkauksineen, jotka nousuveden aaltojen tavoin ovat kohottautuneet maata (porvarillista järjestystä) vastaan ja koettaneet niellä sen. Pidätettyinä joksikin aikaa kokoavat nämä aallot nyt suurempaa voimaa, ja niinkuin ennustus osottaa, on kysymys ainoastaan muutamasta lyhyestä hetkestä, kunnes kaikki "vuoret" (valtakunnat) vaipuvat "meren pohjaan", anarkiaan. (Ps. 46: 3.) Jokainen valtiollinen sanomalehti, jota ei rahavallan pakko sido, on tämän levottoman luokan, "meren", puhetorvena, ja toisten sanomalehtien täytyy, vaikka tahtomattaan, uutisten muodossa antaa aaltojen pauhulle kaikunsa. Tämä aiheuttaa muuten verrattain rauhallisena aikana ahdistusta ja pelkoa kansojen keskuudessa.
Ja aina sen mukaan kuin ihmiset alkavat ymmärtää, että meren levottomuus suureksi osaksi riippuu hengellisen vaikutuksen ja taikauskon vähenemisestä, ja kun he yhä enemmän ja enemmän saavat silmänsä auki sille, että taivaan voimat (kirkkojen uskontunnustukset ja järjestelmät) järkkyvät, niin heidän sydämensä menehtyvät pelosta — heidän "odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä (porvarillista yhteiskuntaa)". Ne innokkaat ponnistukset, jotka nyt tehdään lahkovoimien ja niiden vaikutuksen uudelleen pystyttämiseksi ja yhdistämiseksi, osottautuvat tehokkaiksi ainoastaan lyhyeksi aikaa, sillä täydellinen hajoaminen seuraa pian.
"Ja silloin (samaan aikaan) Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla" — merkki eli todistus Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta.
Emme saa unohtaa, että koko ennustus annettiin vastaukseksi muutamiin kysymyksiin, joista yksi oli tämä: Mikä on sinun läsnäolosi tunnusmerkki — toisessa tulemisessa. Koska apostolit muistivat, kuinka harvat ne olivat, jotka tunsivat Herran hänen ensimäisessä tulemisessaan, ja että he itse pitkän aikaa olivat pelänneet ja epäilleet, halusivat he tietää, kuinka he voisivat olla varmoja hänen tuntemisestaan. Ensimäisessä tulemisessaan ilmaisi Herra itse itsensä ja hänet vahvistivat siksi tunnusmerkit — hänen ihmeelliset sanansa ja tekonsa ja Johannes kastajan todistus hänestä. Mitä tunnusmerkkejä heidän tulisi odottaa hänen toisen läsnäolonsa todistukseksi? Tämä oli heidän nimenomainen kysymyksensä.
Herran vastaus vakuutti heille, että hänen kansaansa ei jätettäisi ilman sopivia ja riittäviä todistuksia ja tunnusmerkkejä, mutta niiden laadusta ja luonteesta ei hän sanonut mitään. "Silloin Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy." Ne ovat riittäviä Jumalan uskolliselle, valvovalle kansalle, mutta ne eivät ole tarkotetut muille. Tämä luokka näki ja ymmärsi hänen ensimäisen tulemisensa merkit ja todistukset, mutta nimi-Israelin joukot "eivät osanneet arvostella aikain merkkejä", ja Jumala ei myöskään tahtonut, että muut kuin totiset Israelilaiset erottaisivat ne. Sentähden puhuttiin monet ihmeelliset elämän sanat vertausten ja hämärien lausuntojen muodossa, jotta he korvin kuulisivat eivätkä ymmärtäisi ja nähden näkisivät eivätkä huomaisi, koska he olivat arvottomia vastaanottamaan sitä valoa, joka oli tarkotettu ainoastaan uskollisille. Sama on laita todistuksiin ja tunnusmerkkeihin nähden Herran toisessa läsnäolossa. Ne eivät tule ilmeisiksi kaikille ihmisille ja ainoastaan totiset Israelilaiset voivat käsittää ne, ja heidän täytyy olla rehellisiä, vilpittömiä.
Sana tunnusmerkki (v. 30) on kreikan kielessä semeion ja merkitsee se todistusta eli tunnusmerkkiä, jota valaisivat seuraavat tapaukset:
"Niin teki Jeesus opetuslastensa nähden paljon muitakin ihmeitä (tunnusmerkkejä)". — Joh. 20: 30.
"Antaen tapahtua tunnustekoja (tunnusmerkkejä) ja ihmeitä heidän
(Paavalin ja Barnabaan) kättensä kautta." — Apt. 14: 3.
"Kielet eivät siis ole tunnusmerkiksi uskoville." — 1 Kor. 14: 22.