"Onhan apostolin merkit teidän keskuudessanne tapahtuneet kaikella kärsivällisyydellä, merkeissä" j.n.e. — 2 Kor. 12: 12.
Siis, kun sanotaan: "Silloin Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy", niin ei se merkitse, että silloin elävät Herran opetuslapset näkevät hänet, vaan että he siihen aikaan saavat todistuksia hänen läsnäolostaan. Jeesuksen toisen läsnäolon merkit ovat sopusoinnussa profettain todistusten kanssa ja ne vahvistavat sen, niinkuin oli asiainlaita hänen ensimäisessä tulemisessaankin. — Luukk. 24: 44—46.
Merkit eli todistukset Ihmisen Pojan parusiasta (läsnäolosta) näkyvät taivaalla — mutta ei pilvitaivaalla, ei myöskään siinä taivaassa, missä Isä ja pyhät enkelit ovat, vaan vertauskuvallisella taivaalla, kirkollisella taivaalla, samalla taivaalla, jonka edelliset värssyt mainitsevat tulevan niin kauheasti järkytetyksi, että sen tähdet putoavat alas. Tällä taivaalla — sellaisten joukossa, jotka tunnustavat olevansa hengellisiä — näkyvät merkit eli todistukset Herran läsnäolosta ensin.
Muutamat "näkevät" Jumalan aikakausisuunnitelman ihmeellisessä paljastamisessa profettain ennustuksen täyttymisen hänen toisen tulemisensa eli läsnäolonsa päivästä, ja he tunnustavat tämän hänen läsnäolonsa merkiksi. (Luukk. 12: 37.) Yhteiskunnallinen ja kirkollinen tuomio Babylonista eli kristikunnasta on toinen merkki siitä, että tuomari on tullut ja tekee ensin tilin niiden palvelijain kanssa, joille hän jätti omaisuutensa. (Matt. 25: 19; Luukk. 19: 15.) "Tuomio alkaa Jumalan huoneesta"; ja tämä aiheuttaa hämmennystä ja sekaannusta nykyajan jumaluusopintohtorien ja ylipappien keskuudessa, kun he koettavat saattaa sopusointuun oppinsa, uskontunnustuksensa ja menettelytapansa, aivan niinkuin oli farisealaisten, pappien ja kirjanoppineiden laita Herran ensimäisessä läsnäolossa, vaikka hänen läsnäolonsa kiellettiin silloin niinkuin nytkin.
Mutta hänen ensimäisessä läsnäolossaan eivät nöyrät, totiset israelilaiset, jotka Jumala katsoi arvollisiksi, hämmentyneet, vaan heidät valaistiin, niin että Herra voi sanoa heille: "Teidän silmänne ovat autuaita, sillä ne näkevät, ja teidän korvanne, sillä ne kuulevat. Sillä totisesti sanon teille: Monet profetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole saaneet nähdä, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole saaneet kuulla." (Matt. 13: 17.) Samaten ovat nyt Ihmisen Pojan toisessa läsnäolossa Jumalan sanan selvempi ymmärtäminen, kyky erottaa Jumalan suunnitelma, joka osottaa sekä ajat että hetket, ja "Babylonin" hämmennys tyydyttäviä todistuksia kuninkaan läsnäolosta.
"Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä." — Matt, 24: 30.
Maan kansat eivät näe merkkiä eikä todistusta Herran läsnäolosta, joka ainoastaan näkyy "taivaalla", ainakin nimeksi hengellisessä luokassa — kirkkolahkoissa —, ja jonka näkevät ja ymmärtävät ainoastaan ne näistä, joissa ei ole yhtään petosta. He eivät myöskään koskaan luonnollisilla silmillään näe Herraa itseään, sillä hän ei ole enää lihaa ja lihalliset [II osa, luku 5] eivät voi nähdä häntä. On muistettava Herran sanat: "Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua." (Joh. 14: 19.) Ja meidän tulee myöskin muistaa apostolin sanat Seurakunnalle — että me kaikki "muutumme", tulemme Herramme kaltaisiksi henkiolennoiksi — ennenkuin voimme "nähdä hänet sellaisena kuin hän on". (1 Kor. 15: 51—53; 1 Joh. 3: 2.) Sitävastoin näkevät maan kansat hädän ja hämmennyksen pilvet, jotka seuraavat "taivaan" järkyttämistä, ja he ymmärtävät, että se on myrsky, joka järkyttää myöskin "maan" (katso Hebr. 12: 26, 27).
"Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan kajahtaessa ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen asti." — Matt 24: 31.
Tämä työ tehdään väliajalla, "elonajassa". Enkelit (maan uuden kuninkaan lähettiläät) suorittavat erottamistyön, ei kirkon ja maailman välillä, vaan erottamistyön nimiseurakunnassa — nykyisissä "taivaissa". Tämä työ on esitetty erilaisissa vertauskuvallisissa kuvauksissa. Sitä verrataan vehnän erottamiseen lusteista ja kokoamiseen aittaan (Matt. 13: 30); sitä verrataan hyvien kalojen kokoamiseen astioihin, kun taas huonot kalat, jotka ovat tulleet evankeliumin nuottaan, heitetään takasin mereen (Matt. 13: 47—49); sitä verrataan hänen jalokiviensä kokoamiseen (Mal. 3: 17, engl. k.); sitä verrataan hänen kansansa kutsumiseen pois Babylonista (Ilm. 18: 4); sitä verrataan keskiyön huutoon neitsyeille, joka erottaa viisaat tyhmistä (Matt. 25: 6), ja tässä ennustuksessa kutsutaan sitä "valittujen" kokoamiseksi koko valitsemattomasta kristikunnasta, neljästä ilmansuunnasta — joka taholta. Ei meidän tule odottaa, että henkienkelit siipineen näyttäytyvät, lentäen läpi ilman ja puhaltaen suureen pasunaan sekä ottaen pois sieltä täältä muutamia pyhiä maan päältä; sillä me voisimme yhtä hyvin odottaa, että me tulisimme kirjaimellisiksi kaloiksi, ja että meidät koottaisiin kirjaimellisiin astioihin, tai kirjaimellisiksi vehnäjyviksi ja että meidät koottaisiin kirjaimelliseen latoon. Ne enkelit eli lähettiläät, joita Herra käyttää tämän elon kokoamiseen, ovat, uskomme, sellaisia sanansaattajia, joita hän on käyttänyt palveluksessaan koko tänä aikakautena — maallisia palvelijoita, hänen pyhän henkensä siittämiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.
"Suuren pasunan kajahtamisella" ymmärrämme vastakuvallista "riemupasunaa", "seitsemättä pasunaa", yhtä vertauskuvallista kuin kuusi edellistäkin (Ilm. 11: 15—118), joista ei mikään ole antanut kirjaimellista ääntä. Se on vertauskuvallisesti soinut lokakuusta v. 1874 ja jatkaa soimistaan aina Tuhatvuotiskauden loppuun saakka. Kun tämä pasuna alkoi soida, alkoi "elonaika", ja elonkorjaamisen ja erottamisen täytyy jatkua, kunnes kaikki "valitut", "vehnä", on koottu ulos nykyisistä taivaista (kirkollisista järjestelmistä) Herran luokse. "Enkelit" (lähettiläät) ovat niitä, jotka vievät sitä sanomaa Herran sanasta, joka aiheuttaa erottamisen ja kokoaa hänen valittunsa hänen luokseen.