Huomautus viikunapuusta voi olla tilapäinen, mutta me olemme taipuvaiset uskomaan, ettei niin ollut. Se erikoinen asianhaara, että on kertomus siitä, kuinka Herra kirosi viikunapuun, jossa ei ollut hedelmää, ja joka silloin heti kuivettui (Matt. 21: 19—20), tekee meidät taipuvaisiksi uskomaan, että viikunapuu tässä kertomuksessa merkitsee Juudan kansaa. Jos niin on, on tämä ennustus nyt täyttymisillään selvällä tavalla; sillä eivät ainoastaan nyt uhannet israelilaiset palata takaisin Palestiinaan, vaan siionismiliike, joka alkoi muutamia vuosia sitten on saavuttanut sellaisen laajuuden, että on katsottu tarpeelliseksi pitää kongresseja, joihin edustajia kaikista maailman osista on ottanut osaa antaakseen käytännöllisen muodon juutalaisen valtion uudistamisehdotukselle Palestiinassa. Nämä nuput kehittyvät, mutta eivät tule kypsiksi hedelmiksi ennenkuin lokakuussa 1914, jolloin pakanain ajat täyttyvät. — Luukk. 21: 24.

Yhden sukupolven voidaan laskea käsittävän 100 vuotta (joka itse asiassa onkin nykyinen raja) tai 120 vuotta. Mooseksen elämän pituus ja Raamatun raja (1 Moos. 6: 3.) Jos lasketaan sata vuotta vuodesta 1780, jolloin ensimäinen merkki näkyi, tulee rajaksi 1880; ja meidän ajatuksemme mukaan oli jokainen yksityinen ennustettu piirre alkanut täyttyä silloin: "Elon aika" eli korjuuaika, joka alkoi lokakuussa 1874, valtakunnan järjestäminen ja Herran vallanottaminen kuninkaana huhtikuussa 1878, "koston" eli "vihan päivä", joka saavuttaa huippukohtansa noin 1915, sekä viikunapuun nupuille tuleminen. Ne, jotka tahtovat sanoa, että vuosisata eli sukupolvi yhtä mielellään voitaisiin laskea viimeisestä merkistä, tähtien putoamisesta kuin ensimäisestäkin, auringon ja kuun pimenemisestä, voivat tehdä sen ilman epäjohdonmukaisuutta, ja vuosisata, joka alkoi v. 1833, on vielä kaukana lopustaan. Monet, jotka olivat (kirjaimellisen) tähtien putoamisen todistajina, elävät vielä. Ne, jotka vaeltavat meidän kanssamme nykyisen totuuden valossa, eivät odota, että ne merkit, jotka jo ovat täällä, tulisivat, vaan he odottavat sen täyttymistä, joka parasta aikaa on tapahtumassa. Tai, koska Mestari sanoi: "Kun näette tämän kaiken", ja koska "Ihmisen Pojan merkki taivaalla" ja viikunapuun nupuille tuleminen sekä "valittujen" kokoaminen lasketaan merkeiksi, niin ei olisi sopimatonta laskea sukupolvea vuodesta 1878—1914 = 36 1/2 vuotta — mikä on ihmisen keskimääräinen ikä meidän aikanamme.

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (ihminen, siinailainen käsikirjotus), eivät (edes, siin. käsik.) taivaan enkelit(-kään), eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Matt. 24: 36, vertaa Mark. 13: 32, 33.) "Olkaa varuillanne; valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee."

Monelle näyttävät nämä sanat merkitsevän enemmän kuin mitä ne todellisuudessa ilmaisevat. He ajattelevat niitä, ikäänkuin ne panisivat lukkoon kaikki Raamatun ennustukset ja tekisivät ne hyödyttömiksi — niinkuin Herra olisi sanonut — "ei kukaan ihminen koskaan tiedä", kun hän ainoastaan sanoi: "ei kukaan tiedä (nyt)", tarkottaen ainoastaan niitä henkilöitä, jotka silloin kuulivat häntä, joille ei vielä ollut otollinen aika ilmaista aikoja ja hetkiä. Kuka voi epäillä, etteivät "taivaan enkelit" ja "Poika" nyt täysin ja selvästi tiedä kaikkea sitä, mikä on edistynyt niin pitkälle, että se on täyttymäisillään? Ja jos ei heitä estäisi se, mikä on kirjotettu tässä värssyssä, nyt tietämästä, niin ei myöskään Jumalan pyhiä estä nyt tämä värssy koettamasta ymmärtää kaikkea sitä totuutta, "mikä ennen on kirjotettu meille opiksi". Siin oli suureksi osaksi, koska ei ollut Isän tahto, että hänen lapsensa silloin tai aina siihen aikaan saakka, jolloin "sinetit" murrettiin [II osa, 2 ja 3 luku], tietäisivät ajan, jonka tapahtumain kulun Herra kuvasi vakuuttaen heille, että jos he valvoisivat ja pysyisivät uskollisina, niin ei heitä, kun aika tuli, jätettäisi pimeyteen, vaan he sekä näkisivät että tietäisivät.

Jumala ilmaisi profetta Danielin kautta, että "taitavat" eli ymmärtäväiset tuona aikana ymmärtäisivät näyn ja ennustuksen, ja että ainoastaan "jumalattomat" eivät ymmärtäisi. (Dan. 12: 9, 10.) Tähän viittaa apostoli Paavali todistuksessaan: "Te, veljet ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas", vaikka se kohtaa maailmaa sillä tavalla. "Valvokaa siis joka aika (jotta aikanaan tietäisitte) ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva."

Niinkuin Noakin päivinä — "eivät tienneet." "Sillä niinkuin oli Noakin päivinä, niin on Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat siihen päivään asti, jona Noak meni arkkiin, eivätkä tietäneet,… niin on myös Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva." — Matt, 24: 37—39.

Monet jättävät huomioonottamatta todellisen vertauskohdan tässä, löytämättä mitään tukea sille Herran sanasta ja otaksuvat, että yhtäläisyys koskee pahuutta Noakin aikana ja pahuutta Kristuksen toisessa läsnäolossa. Vaikka sellainen vertaus olisi ollut paikallaan, on kumminkin tosiasia, ettei sitä tässä tilaisuudessa tehty. Ei, vertaus koskee yhtä suurta tietämättömyyttä näinä molempina aikoina. Ainoastaan Noak ja hänen perheensä tiesivät; kansa ei tietänyt mitään, vaan jatkoi tavallista elämäänsä: naiden, istuttaen, rakentaen, syöden ja juoden. Samalla tavalla tietää ainoastaan Herran kansa Kristuksen toisen läsnäolon aikana tämän aikakauden lopussa hänen läsnäolonsa, ja suuren hädän päivän ollessa oven edessä ymmärtävät ainoastaan he, mitä tulee, tai mikä on kaiken loppu. Muut eivät tiedä.

Luukkaan 17: 26—29 sanotaan meille samaa, ja näemme siitä, että sekä Noakin että Lotin naapurit olivat tietämättömiä siitä hädästä, joka uhkasi heitä Noakin päivinä ja Lotin päivinä, niinkuin maailma ylimalkaan on tietämätön siitä hädästä, joka on edessä Ihmisen Pojan päivinä — sitte kun hän on tullut ja on läsnä. Me näemme tämän selvästi täyttyvän ympärillämme tänä aikana. Maailma on tuskastunut ja levoton; mutta se ei tiedä Ihmisen Pojan läsnäolosta ja "elonkorjuutyöstä", joka nyt on käynnissä. Vaikka he voivat tehdä lähimain oikeita kuvauksia tulevasta hädästä, ei heillä kumminkaan ole aavistustakaan siitä siunauksesta, joka seuraa sitte.

"Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika (ollen jo ennen läsnä) ilmestyy (ensin valvoville 'neitsyeilleen' ja sitten hädän aikana, kaikille ihmisille). Sinä päivänä älköön katolla oleva, jolla on kapineensa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan, ja samoin älköön pellolla oleva palatko takasin. Muistakaa Lotin vaimoa! Joka koettaa säilyttää henkeänsä (hieromalla sovintoa omantuntonsa kanssa ja pysymällä Baabelissa), kadottaa sen, ja joka kadottaa sen (uhraa nykyisen elämän edut), saattaa sen elämään" — ijankaikkisesti. — Luukk. 17: 30—33.

Tällä tavalla käyttää Luukas samoja sanoja, joita edellisessä tarkastimme, ja sovittaa ne Evankelikauden loppuun — "jolloin Ihmisen Poika ilmestyy".