"Muistakaa Lotin vaimoa!" Tämä on Herran vakava kehotus. Kuinka vähän sopiva tämä kehotus olisikaan ollut, jos se olisi koskenut ainoastaan niitä, jotka pakenivat Judeasta v. 70; mutta sitävastoin kuinka valtava se onkaan, jos sitä katsotaan neuvoksi Jumalan kansalle nyt Evankelikauden lopussa. Kun opimme ymmärtämään, että Babylon on tuomittu, ja kuulemme Herran kehotuksen: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä", niin on se todellakin niinkuin niiden lähettiläiden ääni, jotka jouduttivat Lotia ja hänen perhettänsä Sodomasta paetessa, sanoen: "Pakene sielusi tähden; älä katsahda taaksesi, ja älä myös pysähdy koko tällä lakeudella; vaan pakene vuorille (oikeammin: vuorelle), ettet hukkuisi!" — 1 Moos. 19: 17.
Kuvaus tulee voimakkaammaksi, kun muistamme, että nimikristikunta on "suuri kaupunki (Babylon), jota hengellisesti puhuen sanotaan Sodomaksi." — Hm. 11: 8.
Lotin vaimo "katsoi taaksensa", alettuaan paeta osotettuun suuntaan; hän halusi niitä asioita, jotka olivat takana. Niin on myöskin muutamien niiden laita, jotka nyt pakenevat Babylonista Herran vuorelle (valtakuntaan); he ovat myötätuntoisempia sille, joka on takana kuin sille, joka on edessä. Kukaan muu ei kumminkaan täytä juoksuansa, paitsi se, joka tavottelee sitä, joka on ylhäältä, eikä sitä, joka on maan päällä. Pyhien kestäväisyys riippuu sydämen täydellisestä vihkiytymisestä: kaikki ne, joilla ei ole sitä, eivät voi juosta niin, että he voittaisivat suuren voittopalkinnon.
Toinen otettu ylös, toinen jätetty.
"Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." — Luukk. 17: 34 (jätetty pois Matteuksessa).
Herra ilmottaa meille profetan kautta, että vaikka tuhatvuotisvaltakunnan aamu lähestyy, niin lähestyy myöskin yö. (Jes. 21: 12.) Tulee hädän yö, jonka ensimäisen osan aikana pyhät kootaan pois Babylonista. Sopusoinnussa Jesajan (28: 20) "vuode"-sanan käytön kanssa, voidaan tämän sanan tässä tulkita vertauskuvaavan inhimillisiä uskontunnustuksia, jotka ovat riittäviä "lapsille" Kristuksessa; mutta liian lyhyitä kehittyneen ihmisen ojentumiselle niissä. Tämä on totta niistä inhimillisistä opeista, joita meille tarjotaan Jumalan sanan oppien sijasta, mutta jotka eroavat hyvin paljon niistä, joiden pituus ja leveys, korkeus ja syvyys käy yli kaiken inhimillisen tiedon. Niin on esim. kalvinlaisten ystäviemme opettama valintaoppi riittävä "vuode" monen sellaisen levättäväksi, joka on ainoastaan "lapsi" Kristuksessa, ja joka ei ole saanut mieltään hyvin harjotetuksi; mutta kun nämä lapset heräävät ja tarkastavat kysymystä nykyisen totuuden valossa sekä alkavat kasvaa armossa ja tiedossa, huomaavat he kaikella varmuudella vanhan uskontunnustuksen "vuoteen" liian lyhyeksi, jotta siinä voisi levätä, ja kun itse kukin niistä koettaa kääriytyä Jumalan lupausten "peittoon", jonka eksyttävä jumaluusoppi on kutistanut kokoon, huomaa hän, ettei se peitä häntä tyydyttävästi. Epäilyksen kylmyys hiipii hänen ylitsensä ja hän alkaa pelätä, että hän, kun kaikki asianhaarat otetaan huomioon ei ole varma siitä, että hän ja kaikki hänen ystävänsä ovat "valittujen" joukossa, ja lopulta huomaavat sellaiset kehittyneemmät kristityt, että on helpotus saada poistua sellaisesta epämukavasta tilasta; ja sellaisille lähettää Jumala nykyisen totuuden valon johtamaan heitä "avaralle maalle", jossa on totinen lepo ja riittävä peite kaikille, jotka koettavat oppia tuntemaan ja tekemään Isän tahdon. Toiset — ja niitä on suurin osa — ovat kumminkin täysin tyytyväisiä erilaisiin pieniin seimiinsä, koska he ovat kristillisessä tiedossa ja kokemuksessa "lapsia" eikä "miehiä".
"Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään."
"Silloin on kaksi pellolla; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." —
Matt. 24: 40, engl. k.
"Pelto on maailma", selitti Herra, ja tässä ennustuksessa tarkotetaan tällä tilaa eli asemaa nimellisen "talon" — Babylonin ulkopuolella. Tästä opimme niinmuodoin, etteivät kaikki ne, jotka "kootaan", tule Babylonista, vaan että jalokivet etsitään sieltä missä ne ovat, sillä "Herra tuntee omansa", ja tässä elonkorjuussa ottaa hän vaarin jalokivistänsä — kokoaa valittunsa, jotta he tulisivat kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan.
"Kaksi on jauhamassa myllyssä; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." — Matt. 24: 41 (siamilainen ja vatikaaninen käsikirjotus); Luukk. 17: 35. Mylly on paikka, missä valmistetaan ruokaa. Julkiset opettajat ja jumaluusopilliset koulut jauhavat hengellistä ruokaa "Babylonille", ja nämä myllyt antavat hyvin huonosti sulavaa ravintoa. Valitetaan yhä enemmän ja enemmän, että saatavissa oleva ruoka on suurimmaksi osaksi kuoria ja akanoita, jotka eivät voi pitää vireillä ja vahvistaa hengellistä elämää, ja jokainen jauhaja on pakotettu valmistamaan sitä, jota hänen oma lahkonsa antaa hänelle. Ja hän ei voi säilyttää asemaansa ja kumminkin jakaa uskon huonekunnalle "ruokaa aikanaan" — tervettä ravintoa. Niinollen kokoaa "nykyinen totuus" muutamia jauhajia ja jättää toisia — toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Ne, jotka ovat uskollisia Jumalalle ja hänen kansalleen, otetaan ylös; kaikki muut jätetään. Kun maailma ja nimiseurakunta väittävät, että tämä aika on yhdistysten ja yhdistymisen aika, selittää Jumala, että se on erottamisen aika. — Jes. 8: 12.