Kokoontumispaikka — vetovoima.
"He (opetuslapset) vastasivat ja sanoivat hänelle. Missä Herra? (Missä nämä otetaan ylös?) Niin hän sanoi heille: Missä raato (kuollut ruumis — ruoka) on, sinne myös kotkat kokoontuvat" — Luukk. 17: 37; Matt, 24: 28.
Opetus on se, että sinä päivänä, kun Herra kokoaa "valittunsa" neljästä ilmansuunnasta — kristikunnan kaikista osista — hän vetää ne, niinkuin kotkat vedetään, nim. sen ravinnon kautta, jonka he tarkalla näöllään ja maullaan huomaavat. Myöskin opimme, että Herra oikeana aikanaan, varaisi heidät sopivalla ravinnolla, ja että hänen kansansa tuntisi sen ja kokoontuisi sen ympärille. Ne, jotka ovat valmiita ja arvokkaita, otetaan ylös, ja toiset jätetään.
Nykyisen totuuden ruoka, jota Herra nyt antaa, sekä pyhien kokoontuminen sen kautta ja sen tykö, sopii tarkkaan tämän ennustuksen kuvaukseen. Kutsu, joka nyt annetaan, ei ole, että on poistuttava yhdestä "myllystä" ja mentävä toiseen tai yhdestä "vuoteesta" ja mentävä toiseen jotakuinkin samanlaajuiseen. Se ei ole monien tai harvojen kokoamista yhden tai toisen ihmisen tykö tai johonkin uuteen lahkoon, vaan se on kokoamista Kristuksen tykö, totisen ja ainoan opettajan ja Mestarin luo. Koska ja missä on koskaan ennen esiintynyt sellainen kaikkien niiden julkinen tunnustaminen, jotka luottavat Kristuksen kalliiseen vereen, ja jotka ovat vihkiytyneet hänelle, ainoaksi uskon huonekunnaksi — jossa kaikki ovat veljiä — ja sellainen ainoan lainsäätäjän. Kristuksen tunnustaminen, niin että on jätetty huomioonottamatta inhimilliset uskontunnustukset ja uskonsäännöt muista aineista? Ei koskaan eikä missään apostolien päivien jälkeen, niinpaljon kuin me tiedämme.
On myöskin huomattava, että toisten liikkeiden yhteydessä on ollut suuria inhimillisiä kykyjä, avuja, kaunopuheliaisuutta j.n.e., mutta niin ei ole laita nykyisen Herran luoksekokoamisen kanssa. Tässä on totuus — hengellinen ruoka, jonka Herra antaa — muodostamassa koko vetovoiman. Inhimillinen koreus ja kaunopuheliaisuus saa täällä hyvin vähän käyttöä; niitä ei ole eikä niitä kaivata. Kokoojat ja ne, jotka kootaan, tulevat yhteen, koska he "isoavat ja janoavat vanhurskautta", ja koska he löytävät tyydyttävän ravinnon, jonka Herra itse on antanut, ja jokainen heistä syö siitä.
Valvokaa, jos tahdotte tietää.
"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta tietäkää se, (että syy siihen, että aika niin kätketään vertauskuviin ja vertauksiin, on se), että jos perheenisännillä olisi tiedossa millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi sisäänmurtoa tehtävän taloonsa." — Matt. 24: 42, 43.
"Perheenisäntä" nykyisenä aikana ei ole Herramme, vaan vastustajamme, Perkele, "tämän maailman jumala", "ilmavallan hallitsija", tämän "maailman ruhtinas", joka nyt hallitsee epäuskon lapsissa, sokaisten kaikkien niiden mielet, joiden ymmärryksen silmät eivät ole voidellut Herran silmävoiteella. (2 Kor. 4: 4, Ef. 2: 2; Ilm. 3: 18.) Tämä vastustaja on sekä ilkeä että viekas, ja kaikkea sitä tietoa, mikä hänellä on Jumalan ajoista, hetkistä ja säädöksistä, käyttää hän nopeasti vastustaakseen Jumalan suunnitelmaa, niinkuin Herra selittää edelläolevassa lausunnossaan.
Jumalan menettely Saatanan kanssa on ollut se, että hän on saanut mennä omaa tietään, paitsi niissä tapauksissa, kun tämä menettely olisi ollut ristiriidassa tämän suunnitelman kanssa, ja hän on niin valvonut Saatanan pahoja aikomuksia, että ne palvelevat ja edistävät Jumalan suunnitelmaa. Niinollen on Saatana, vaikka hän on kauvan tuntenut Raamatun (Matt. 4: 6) ymmärtänyt ainoastaan mitättömän vähän siitä, ja hän ei ole ymmärtänyt sitä samasta syystä kuin ei ihminenkään — koska suurin osa sen sisällöstä on esitetty vertauksissa, vertauskuvilla ja kuvakielellä. Ja nyt, kun on kaiken sen ymmärtämisen aika, on sen ymmärtäminen rajotettu niihin, joita johtaa pyhä henki, joka, niinkuin Herra lupasi, "opastaa teidät koko totuuteen", mutta jota maailma ei voi ottaa vastaan. Saatanalla ei ole pyhää henkeä eikä se johda häntä, ja sentähden on paljon Jumalan sanassa tyhmyyttä hänelle. Mutta epäilemättä on hänkin maailman tavoin jossain määrin oppinut, että "Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmottaa liittonsa heille". (Ps. 25: 14.) Voimme sentähden otaksua, että hänen edustajansa, langenneet enkelit, ovat usein läsnä siellä, missä Jumalan totiset vihkiyneet lapset kokoontuvat raamatuntutkisteluun j.n.e., koettaakseen oppia heiltä jotakin Jumalan suunnitelmasta.
Millä tavalla Saatana toisin olisi asettanut suunnitelmansa, jos hänellä olisi ennen ollut tieto Jumalan suunnitelmasta, siitä voimme ainoastaan arvailla, mutta Herran todistus ilmaisee selvästi, että jos Saatanalla olisi ollut sellainen tieto, olisi ollut välttämätöntä, että Evankelikausi olisi päätetty ja Tuhatvuotiskausi aljettu toisella tavalla kuin Jumala oli aikonut ja ennustanut. Mutta sen sijaan, että hän olisi tietänyt Jumalan suunnitelmat ja puolustanut taloansa, yllätti hänet Herran parusia v. 1874 ja "elonajan"-työ, joka silloin alkoi; niin että huolimatta kaikesta hänen ilkeydestään, kaikista hänen petoksistaan ja totisen valon jäljittelyistään, kukistuu hänen "talonsa", nykyiset laitokset, nyt täydellisesti. Kun hän nyt huomaa tämän, panee hän liikkeelle kaiken pettämisvoimansa, hän ryhtyy siihenkin keinoon, että petettyjen palvelijainsa kautta suorittaa ihmetöitä, parantaen ruumiillisista sairauksista, vaikka hän on sairauden ja kuoleman ruhtinas. (Hebr. 2: 14.) Mutta talo, joka siten on riitaantunut itseänsä vastaan, kukistuu varmasti, ja Babylonin lankeemus on suuri, se lankeaa suuren myllynkiven tavoin, joka heitetään mereen. — Ilm. 18: 21.