"Eikö velkakirjani ole luotettava?"
"Niitä ihmisiä löytyy, jotka vasta luotettavampiin suostuvat", kuului vastaus.
"Minä maksan sitte huomenna".
"Niin muka lupaatte ja aiotte". —
Kun he olivat eroamaisillaan, toi lähettiläs kirjeen sille ratsumestarille, jonka metsäherra äsken oli esittänyt kilpaveljenään huomispäivän kiistassa. Ratsumestari mursi sinetin, luki kirjeen ja antoi sen sitte eräälle likellä seisovalle kumppanille.
"Sepäs vasta onnellista se!" virkahti hän hartioitaan kohotellen. "Tässä kirjeessä käskee päällikkö minun päivän valetessa, lähtemään sotajoukon kanssa rantalinnaan"
"Mutta kilpa-ajomme?" kysäisi metsäherra.
"Koska minun täytyy lähteä linnaan, niin en voi kilvotella teidän kanssanne; se asia on selvä".
"Ei muulla tavalla suinkaan, jos ette anna toisen ratsastaa teidän sijassanne", muistutti ystävämme.
"Kukapa siihen rupeaisi; kentiesi te, herra kapteini?"