Kyllä upseerien olisi pitänyt tunteman ruutihaju ja maku, mutta huomioon on otettava että rauha oli vallinnut monet vuosikaudet, jotta herrat upseerit olivat ikäänkuin vähän vieraantuneet ruudin eriomaisuuksista.
Juurikun herrat osottivat mielikarvauttansa mikä kiroomalla mikä sylkemällä aina jokaisen luonnonlaadun mukaan, astui isäntä sisään ja tervehti hymyillen vieraitansa, jotka olivat niin suutuksissa, ett'eivät isännän tervehdyksestä huolineet, vaan jäykästi seisoa töröttivät tuijottaen päin lattiaa.
Knäsi vihdoin sai suunsa auki vihan vimmassa.
"Mitä tämä olla?" lausui hän osottaen juustoa.
"Se on venäjän saipuaa", vastasi F:sky.
— "Mikäs tää olla?" kysyi Knäsi.
— "Se on ruudilla sekoitettua hauen mätiä", vastasi Pr.
— "No, mitäs tää sitte?" kysyi vielä Knäsi.
— "Se on Vironvodkaa parasta lajia", vastasi Fr.
— "Herra olla bolsohoj durak", väitti Knäsi.