Kun tämä niin uljaasti alotettu rosvoretki näin huonosti oli päättynyt, keskusteltiin uudesta retkestä, joka tapahtuiki vielä samana syksynä suurella menestyksellä.
Eräsnä pimeänä syysyönä kokoontui rosvokunta Hanninkylään hyvin tunnettuun mökkiin, jonka omistajina olivat aikanansa mainion rosvon Kaarle Wallin ja hänen yhtä mainion vaimonsa, entisen aatelisneidon perilliset, jotka harjoittelivat vanhempiensa elatuskeinoa.
Vastapäätä tätä tölliä oli kylän rikkain talo. Sen makasinit olivat juuri tien ohessa, täynnä kaikenlaisia vaatteita sekä muuta tavaraa.
Tässä varkaudessa oli osallisena ennen mainittu aatelismies. Talollisen uusi verkainen päällystakki sattui hänen osakseen.
Se päällystakki oli aivan mukava hänelle, jonka vaatteukset olivat hyvin rappiolle joutuneet, mutta saattoi hänen vihdoin vankeuteen ja ansaittuun rangaistukseen.
Kruununmiehistä Öst:m tietysti ei paljon pitänyt.
Öst:m oli saanut vihiä siitä että U:n nimismies hiljakkoin oli kantanut ylös rahoja, joita lienee ollut noin kolmatta tuhatta markkaa. Nimismies ei luullut Öst:a niin rohkeaksi että uskaltaisi murtautua hänen huoneesensa. Läksi siis turvallisesti pitemmälle matkalle jättäen rahat piironkinsa laatikkoon.
Öst:m, joka aina oli tarkka toimissaan, saapui kumppaninensa nimismiehen kartanolle ensiyönä lähdöstä matkalle, särki virkahuoneen akkunan ja ryösti rahalaatikon typi tyhjäksi.
Kun nimismies seuraavan päivän aamupuolella tuli kotiin, huomasi hän piironkinsa lukon särjetyksi ja rahat ryöstetyksi. Lattialla näkyi stearinikynttilän palasia ja tulitikkujen päitä.
Nimismies sai jälestäpäin suurimman osan rahoistansa takaisin, sittekun Öst. vankina ollessaan itse oli hänelle ilmi antanut missä rahat olivat talletetut.