Juoma-laulu.
(Fredmans Sång, N:o 8).
"Ack, om vi hade, god' vänner, en så Ungerskt vin." etc.
Jos oisik viinoa soahvikin täys',
Tarttuisin korvahan kohta;
Kuulespa, kultainen — tottapa käv's,
Syntyisi siitä jo ottaa. —
Nelinpä ryömyisin moataisiin siin',
Hampaillain pitäisin soahvistain kiin'.
Jos oisik viinoa soahvikin täys',
Tarttuisin korvahan kohta.
Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin
Huokiaks' oisipa kantaa;
Kaikinpa voimin ma ottaisin kiin',
Nostaisin tuota kuin santaa.
Mieltyisin, veikkonen, osuuellans' —
Laulellen tanssisin korennan kans'.
Vaikka ois raskas kuin rautaki, niin
Huokiaks' oisipa kantaa.
Empähän laskeisin lähellenkään,
Ei liki-tienoillen ketään;
Sulkisin portin, ja jos jonkun neän —
Piiskalla joutuisin hätään.
Jokapa tohtii, niin — tulkoonpa voan!
Tottapa korennan käteeni soan. —
Empähän laskeisin lähellenkään,
Ei liki-tienoillen ketään.
Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' —
(Karhuna, monikin konttaa)
Jos satais soahvihin, taivaastakiin,
Peikkoja, vaikk' miten monta —
Niin heitä piiskaisin, ajaisin pois — — —
Antaisin kyyvin, jos — soahvistain jois'.
Niinpä, kuin Herra, ma eläisin siin' —
Karhuna monikin konttaa.
N:o 18.[28]
Juoppo-lallin juohotuksia olvelassa, oman kultansak huikentelevaisuuesta.
(Fredmans Epistel, N:o 35).
"Bröderna fara väl vilse ibland om glasen, men intet om krogen." etc.
Miehet ne, huitissaan, juovatten voan,
Viiksiänsäpä kasteloovat —
Kaikki ne osaavat kapakkahan,
Veikkonen, juoppas nyt voan!
Kuules, kuin huutaavat juovuksissaan —
Ovia, kourillaan, koputteloovat;
Jyskeävät julmast', ja — horjuessaan
Jo koatuuvat kuppiloillaan.
Veikkaseini, nyt — viinain juon —
Jo kultain mun hyljäis — heittipähän!
Harmissaini niin vielä mä juon,
Ja muserran murheini nuon!