Ukot ne torjuuvat, korttia lyö —
Ja juttujaan lasketteloovat;
Toiset ne juovat, ja toiset ne syö —
Puukkoonsak pöytähän lyö.
Tallrikit terisöö. Ukotpa hyö
Halulta toisiaan hoastatteloovat,
Miten on niityissä, pellossa, työ;
Ja juottur' heill' viinansak myö —
Oi! ja, ja! Niin on, ja, ja!
Pistänpä piippuin. Onnet kovat!
Kultain on aina mun muistissain,
Vaikk' hänest' on maksanut vain.
Kullat, ja kihlat, ma hänellen toin —
Ja, rahalla, ruokitin lasta;
Lapsi se kuoli; ja, hauvalla, toin-
pa Lukkarin — juovuksiin join.
Usseen on pojat sen vahtineet; voi!
Minä tuon pelastin, ja — hänen vasten
Olenpa vuovanut henkeni, hoi!
Ja lyönyt ne rakkarit, noin — —
Mutta Maikkipa, kultasein,
Nyt oun kuin lintu jo rihmaisessa,
Jokapa soisi pois peäsevän.
Vaikk' kuolo jo tavoittaa sen.
Koatappas kuppihin! Ehkäpä tuon
Murheeni murenis' huoleesta Maijan;
Kyynelet tippuuvat silmistäin, nuon —
Paremmin voin kuinma juon.
Jo ma on elänyt monian vuo'n,
Voan sempä mä toeksi sanoa taijan —
Semmoinen viina, kuin tässä nyt juon,
On auttava rakkaihen luonn'.
Otat pisaraa viisitoist',
Voitelek syäntäis, hautelek paijan!
Tottapa kiesau'ta kipuis on pois,
Jos ryypyn viel' peälliseks' jois'.
Voi kuin ma muistelen silmänsäk viel' —
Tulista luontoais, mesistä mieltäis…
Raskaaks' kuin rauta, niin juohtuu mun miel' —
Painun pois juomisen tiell'.
Rintansak ompi kuin taivaat ois siell'…
Mieleni tekis, ja mieleni kieltäis;
Käet ei kykenek, kyhnistyy kiel',
Ja murhistun — uuestaan viel'.
Mutta Maikkipa, kultain, voi!
Kyllähän arvaatki jostapa mietin,
Pahuuspa kuin sa mun pettit noin —
Koa'ak laskuini, juoturi, hoi!
TOINEN VIHKO
Bakkus-urojen vapasukullisuuteen kohoittamisesta, ja Heijän
Tähti-niekoiksi koroittamisesta.
Koska on tapa monessaki maassa kohoittoo kuuluisia ja ansaittuita miehiä vapasukuhiseen seätyyn, sillä kostata muka heijän kunnollisuuttansak: jolloin myös kunniaksensakki vuoksi annettiin heillen — paihti omittuisia vaakunoita, tahi vapamerkkiä — toisia uusiaki ja mahtavaisempia nimiä, koroittaaksensak heitä sillä muista ihmisen lapsista kuuluisammiksi — ehkä kyllä (Jumala paraitkoon) monestinki nehhään kunnottomiakin siihen kunniaan kohoitettuneiksi. — niin on Bellmanki, näissä 4 seuraavaisissa ruotsinkielisissä lauluissansa (jotka ovat ei ainoastaan laulettavina, mutta myöski, mukailuttamisella, näytättävinä ja käytättävinä), lystillisellä matkimisellansak tämäntapaisia ylentämisiä, taijollisesti jätkyttänyt näitä kunnian esottamisia, koska hään ilman suotta, pilkan peässä, ja Bakkuksen juhlan viettämiseksi, tässä on ottanut tavaksensak toimittamaan parhaimmillen aika-juomarillensak ei ainoastaan toisia uusia kunnia-nimiä, mutta myöski sopivaisia vaakunoita (vapen) koroittaaksensak heitä sillä kuuluisiksi moan mainioiksi — muihinki silmiin. Vaan koska hään, näillä juohotuksillansak, luetteli heijän ansioitansak aina sitä myöten suuremmaksi kuta enempi heijän noamansak viinasta vihoitti, paisto paljon punaisellen (viikon viinaa ryypättyänsäk, viikomman viljeltyänsäk) niin kosk' ei nykyjään monta löyvyk meissä juuri semmoista miestä, niin on meijän näihen laulujen suomentamisessamme täytynyt vähä poiketa näistä hänen tuumistaan, ja kokeeksi ottoa aineeksemme puhua muista tyhmistä ja mielettömistä tavoistamme, soaha meitä sillä tavoin heistä luopumaan. Niin koska meillä on tullut tavaksi toinen hulluus, hylkeämään muka vanhoja ja kauniita suomalaisia sukunimiämme, ja nouvattamaan toisia outoja, ruohtalaisia, luullaksemme sillä paremmin herrastuvamme — ja ellemme muuta taijak, niin annamme toki näillen suomalaisilleni nimillen ruohtalaisen taivutoksen (peätöksen, tahi lopun) jotta sillä rajuttaisimme heitä suomalaisista, ja paremmin haisuttaisimme heitä muihenki kuulla — niimpä myökin olemme tässä suomenkielisessä käytöksessämme kahtoneet soveliaaksi, ottoa näitä narria naurattaaksemme, tätä tyhjeä tapaamme moittiaksemme.
N:o 19.
Bakkuksen vapasukuiset.
(Fredmans Sång, N:o 1).
"Bacchi Herolder, med guld ock beslag; Blir det Kapitel?" etc.